Pitäisikö eläkevarojen sijoitusriskiä lisätä?
Eläkevarojen tuottojen kasvattaminen sijoitusriskiä nostamalla saa kannatusta. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Asiantuntijat ehdottavat tähän tarkkaan mietittyjä pelisääntöjä.
Julkisen sektorin työeläkevaroja sijoittava Keva päätti syyskuussa nostaa sijoitussalkkunsa riskitasoa. Muutoksella tavoitellaan korkeampaa pitkän aikavälin tuottoa sijoitusvarallisuudelle.
Sama asia puhuttaa myös yksityisen sektorin työeläkevakuutusyhtiöitä, joiden riskinottoa sääntelevät vakavaraisuussäännöt.
– Suhtaudun riskitason nostoon myönteisesti pitkällä aikavälillä. Nostovaraa löytyy koko työeläkejärjestelmän riskitasossa, työeläkeyhtiö Veritaksen sijoitusjohtaja Kari Vatanen sanoo.
Suhtaudun riskitason
Kari Vatanen, Veritas
nostoon myönteisesti pitkällä aikavälillä.
Hänen mukaansa riskitason nostolla varauduttaisiin siihen, mitä tapahtuu 20–30 vuoden päästä.
– Tällä hetkellä työeläkejärjestelmän rahoitus näyttää olevan hyvin tasapainossa. Tiedämme kuitenkin jo nyt, että huoltosuhde heikkenee tulevaisuudessa. Tähän voi varautua lisäämällä riskitasoa vähitellen.
Lisää riskiä osakemarkkinoilta
Myös Eläketurvakeskuksen suunnitteluosaston päällikkö Ismo Risku sanoo, että riskitason kasvattamiseen löytyy hyviä perusteluja. Sijoitusten kasvava tuotto-odotus alentaisi eläkemaksujen odotusarvoista nostopainetta.
– Samalla on kuitenkin hyväksyttävä maksutasoon liittyvä kasvava epävarmuus tulevaisuudessa. Tämä vaikuttaa enemmän tuleviin kuin nykyisiin maksajiin, Risku toteaa.
Käytännössä riskitason nostaminen tarkoittaisi osakkeiden painoarvon lisäämistä eläkeyhtiöiden sijoitussalkuissa. Risku kuitenkin huomauttaa, että sijoitusmarkkinoilla ei ole tarjolla ilmaisia lounaita.
Sijoitusten riskitason nostaminen vaatii tarkkaa analyysiä.
Ismo Risku, Eläketurvakeskus
– Asia ei ole yksinkertainen. Siksi riskitason nostaminen vaatii tarkkaa analyysiä mahdollisista seurauksista. Tätä en ole julkisessa keskustelussa vielä liiemmälti havainnut.
Veritaksen Vatanen korostaa, että osakepainoa lisäämällä sijoitusten tuottoja voidaan parantaa pidemmällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä arvonvaihtelut kuitenkin kasvavat riskitason noustessa.
– Se tulee tiedostaa etukäteen.
Osakkeiden kova tuottokausi takanapäin
Vielä 2010-luvulla osakemarkkinoilla nähtiin kovia tuottoja. Helsingin pörssissä kurssit nousivat keskimäärin yli 15 prosenttia vuodessa, kun samaan aikaan hyvälaatuiset korkosijoitukset toivat reilun kolmen prosentin vuosituoton.
– Osakkeissa vastaavaa nousua ei ole näköpiirissä. Pitkällä aikavälillä osakkeista on saatu 3–5 prosenttia korkosijoituksia korkeampaa tuottoa, Vatanen arvioi.
Millaisiin riskeihin osakemarkkinoilla on varauduttava? Asian hahmottamiseksi Vatanen ottaa esimerkiksi Yhdysvaltain osakemarkkinat, jotka tulivat noin 45 prosenttia alas teknokuplan puhjettua vuosituhannen vaihteessa.
Sen jälkeen kesti kymmenen vuotta ennen kuin osakkeiden reaalituotto kääntyi taas plussalle.
– Vastaavanlaisiin pudotuksiin ja huonoihin kausiin on varauduttava jatkossakin. Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden historiasta ei kuitenkaan löydy 15 vuotta pidempiä jaksoja, jolloin osakkeiden reaalituotto olisi jäänyt negatiiviseksi, Vatanen toteaa.
Hänen mielestään eläkejärjestelmän rahoituksen suurimmat riskit ovatkin muualla kuin osakemarkkinoilla.
– Ne liittyvät alhaiseen syntyvyyteen, jonka vaikutukset alkavat näkyä 20–30 vuoden päästä. Tätä kehitystä vastaan on taisteltava, jotta huoltosuhde ei heikkenisi.
Lisäriskin edut ja haitat selvitettävä
Mahdollisimman korkeiden tuottojen sijaan Risku puhuisi mieluummin tuottojen tavoittelusta optimaalisella riskitasolla. Se tarkoittaa, että lisäriskistä tulevien haittojen ja hyötyjen välille pyritään löytämään tasapaino.
– Siihenkin on varauduttava, että sijoitukset tuottavat odotettua huomattavasti enemmän. Siksi on tärkeää sopia etukäteen, kenelle nämä rahat kuuluisivat.
Riskun mielestä eläkepolitiikan keskeisiin kysymyksiin kuuluu, kenelle kuuluvat riskien lisäämisestä koituva potentiaalinen hyöty tai karvaat tappiot.
– Nykyisen lainsäädännön mukaan eläkemaksun maksajat kantavat viime kädessä riskin. Tämä vaatisi kuitenkin tarkennusta, sillä määritelmä kattaa sekä nykyiset että tulevaisuuden eläkkeen maksajat.
Riskun mielestä olisi oleellista sopia, milloin ja miten korkeammat tuotto-odotukset otetaan huomioon eläkemaksun tason määrittelyssä.
– Eläkemaksun alentaminen ennen odotettujen tuottojen toteutumista hyödyttäisi nykyisiä eläkkeen maksajia. Korkeampien tuottojen huomioiminen vasta niiden toteuduttua olisi sen sijaan neutraali ratkaisu.
Sijoitustuottojen merkitys kasvaa
Kevan sijoitusjohtaja Ari Huotari perustelee sijoitusten riskitason nostoa sillä, että sijoituksille on muuten vaikeampi saavuttaa riittävää ja vakaan maksutason turvaavaa reaalituottoa pitkällä aikavälillä.
– Toki riskitason nosto lisää lyhyen aikavälin riskejä ja tuottojen heilahtelua. Tuottojen jääminen odotettua huonommaksi on mahdollista. Yksittäisten vuosien sijoitustuotoilla on kuitenkin hyvin pieni vaikutus eläkkeiden rahoitukseen.
Riskitason nosto on
Ari Huotari, Keva
hyvä aloittaa meillä nyt, kun Kevan jäsenyhteisöjen eläkejärjestelmän rahoituspohja on vahva.
Hänen mukaansa tulevaisuudessa sijoitustuottojen merkitys kasvaa, kun eläkemenot kasvavat maksutuloja nopeammin. Hänestä riskitason nosto on hyvä aloittaa nyt, kun Kevan jäsenyhteisöjen eläkejärjestelmän rahoituspohja on vahva.
– Näin voimme entisestään lisätä eläkkeiden rahoituksen varmuutta ja tukea eläkemaksujen pitämistä yli sukupolvien kohtuullisella tasolla, Huotari huomauttaa.
Huotarin mukaan eläkelaitoksen sijoitustoiminnassa keskeisin riski on, että riittävä reaalituotto jää saavuttamatta pitkällä aikavälillä.
– Todennäköisyys tähän käy kuitenkin koko ajan pienemmäksi, mitä pidemmästä aikavälistä on kysymys.
Kevan sijoituksista listattujen osakkeiden ja osakerahastojen osuus oli syyskuun lopussa 33,1 prosenttia, korkosijoitusten 26,1 prosenttia ja pääomasijoitusten 19,4 prosenttia. Kiinteistösijoitusten osuus oli 7,5 prosenttia ja hedge-rahastojen 7,3 prosenttia.
– Listattujen osakkeiden painoarvon lisääminen on tyypillinen tapa lisätä riskitasoa. Kokonaisriskiin vaikuttavat kuitenkin kaikki sijoitussalkun sijoitukset.
Riskitason nosto jakaa mielipiteitä työmarkkinoilla
Elinkeinoelämän keskusliitto EK on jo pitkään kannattanut eläkesijoitusten riskitason nostoa. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK suhtautuu asiaan varovaisemmin.
– Työeläkkeisiin tarvitaan nykyistä tuottohakuisempaa sijoitustoimintaa, jotta järjestelmän rahoitus saadaan turvattua, EK:n asiantuntija Antti Tanskanen perustelee.
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta sanoo, että eläkevarojen tuottojen kasvattaminen sijoitusriskiä nostamalla on yksi keino turvata eläkejärjestelmän rahoitus tulevaisuudessa. Hyötyjä ja riskejä on kuitenkin puntaroitava tarkasti.
– Sijoitusriskin nostaminen voi vahvistaa eläkkeiden rahoitusta. Toisaalta voi käydä niinkin, että tuottojen kehitys on odotettua heikompaa. Eri toimijoiden vastuut on käytävä tarkasti läpi kaikissa tilanteissa, Kaukoranta toteaa.
– Kuka riskin kantaa? Entä miten riskiä kannattaa lisätä hajautetussa järjestelmässä? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä. Joka tapauksessa lähtökohtana tulee olla etuusperustainen järjestelmämme, jossa luvatut eläkkeet aina maksetaan.
EK:n Tanskanen huomauttaa, että eläkkeiden rahoituksesta enin osa tulee palkkasummaan sidotuista eläkemaksuista. Nykytilanteessa yksityisaloilla noin joka viides eläke-euro saadaan rahastoidusta osasta.
– Eläkejärjestelmän rahoitus lepää edelleen sen varassa, että Suomessa kannattaa tehdä työtä.
Pidemmällä aikavälillä sijoitustuottojen merkitys korostuu. Ennusteiden mukaan rahastojen osuus maksettavista eläkkeistä kasvaa vuoteen 2030 mennessä neljännekseen ja pidemmällä tulevaisuudessa noin kolmasosaan.
– Toisaalta sen rinnalla tarvitaan sijoitustoimintaa, jossa voitaisiin ottaa riskiä huomattavasti nykyistä reilumminkin. Työeläkeyhtiöt ovat hallinneet riskejä hyvin tähänkin saakka. Oleellista on pitää huolta sijoitusten riittävästä hajautuksesta, Tanskanen sanoo.