Elinaikakerroin annostelee eläkettä loppuelämäksi
Moni haaveilee eläkepäivistä ja miettii, riittääkö eläkepotti koko loppuelämäksi. Asia on hoidettu elinaikakertoimella.
Sekä yksilön että eläkejärjestelmän kannalta sillä on merkitystä, mitä kukin työurallaan tienaa – ja kuinka pitkään täällä eletään.
Eläkejärjestelmissä yhdessä kannettavia riskejä on ollut tapana kohdentaa isommalle joukolle. Tähän on olemassa useita kaavoja ja mekanismeja. Osaa niistä voi kutsua automaattisiksi vakauttajiksi.
Lähemmässä tarkastelussa tässä on Suomen työeläkejärjestelmän keskeinen vakautusväline, elinaikakerroin. Vakautusjärjestelmiä on muissakin maissa otettu käyttöön. Ruotsi lähimpänä ja tutuimpana, ja länsinaapurista joustavan eläkeiän malli meillekin rantautui ja mekanismi nikkaroitiin meille sopivaksi.
Joustavuus ja automatiikka johtoideana
Suomessa vakuutusmaksuilla kerättyä rahoituksellista kestävyyttä ja eläkemenojen tasapainoa on rakenneltu siten, että odotettavissa oleva eläke sekä eläkeikä joustavat eliniän pidentymisen mukaan. Tällöin yksilön työhön käyttämä aktiiviaika ja eläkeiän saavuttamisen jälkeinen eläkeaika on mitoitettu toisistaan riippuvaisiksi.
Terminä elinaikakerroin on nimetty myönteiseksi, aivan kuin kerroin antaisi lisää. Kertolaskusta kyse on onkin, mutta kerroin on lukua yksi (1) pienempiarvoinen. Kertoimen mitta annostelee itse kullekin sen mukaan, millaiseksi on arvioitu kunkin ikäluokan elinaika.
Tämän havainnollistaa numeroin oheinen Eläketurvakeskuksen matemaatikko Tuija Nopolan koostama taulukko, jossa on hyödynnetty myös Tilastokeskuksen aineistoja.
Syntymävuoden mukainen elinaikakerroin, jonka vaikutus ulottuu eläkeikään ja eläkeaikaan
Aluksi viilattiin eläke-euroja
Elinaikakerrointa voisi kuvata säätöruuviksi. Sitä voi kutsua myös leikkuriksi, jolla rajoitetaan elinajan pitenemisestä koituvaa eläkemenoa. Sen avulla eläkettä annostellaan niin, että työuran aikana kertynyt eläkepääoma riittää koko loppuelämän ajalle.
Kun työuran ajalta ansaittu eläke myönnetään, eläkkeen määrä kerrotaan kullekin syntymävuosiluokalle elinaikakertoimella. Jokainen ikäluokka saa oman syntymävuotensa mukaisen kertoimen ja se määritellään kullekin syntymävuosiluokalle 62 vuoden iässä.
Alun perin elinaikakertoimen idea sovittiin vuoden 2005 eläkeuudistuksessa. Silloin päätettiin kertoimen soveltamisesta vuodesta 2010 lukien: ensimmäisenä ikäryhmänä leikkurilla viilattiin vuonna 1948 syntyneiden eläkkeitä. Aika rientää ja valuu tiimalasissa kuin huomaamatta: elinaikakerroin on ollut jo 15 vuotta käytössä.
Elinaikakertoimen vaikutus ulottui kuukausieläkkeeseen, josta ruvettiin vähentämään joitakin desimaaleja kertoimen antaman lukeman perusteella.
Sitten sorvattiin myös eläkeikää
Viimeisimmässä eläkeuudistuksessa eläkejärjestelmän arkkitehdit räknäsivät lisää ja konetta viritettiin silloisiin tulevaisuuden näkymiin paremmin osuvaksi.
Lopputuloksena myös ikärajat liitettiin osaksi samaa mittaristoa. Tällöin vanhuuseläkeikä kytkeytyi osaksi automaattista vakautusmekanismia.
Näin saatiin ennustettavissa oleva elinaikamme kytketyksi kunkin ikäluokan vanhuuseläkeikiin automaattisesti.
Nykyisin eliniän pituuteen kytketyt automaattiset mekanismit vaikuttavat vuodesta 2027 lähtien kahteen muuttujaan: sekä eläkeajan alkamishetkeen (vanhuuseläkeiän alarajaan) että lopun elämän ajaksi kullekin kuukaudelle mitoitetun eläke-etuuden määrään.
Käytännössä eläkeikä sidotaan elinajanodotteeseen vuonna 1965 syntyneistä alkaen. Kun tilastollinen elinaika liikahtaa, myös mittariin kytkeytyneet muut parametrit reagoivat muutokseen.
Elinaikakerroin on automaattinen vakauttaja järjestelmän konepellin alla.
Työeläkejärjestelmän näkövinkkelistä elinaikakerroin on automaattinen vakauttaja, joka järjestelmän konepellin alla säätelee eläkeaikaista matkaa. Työuran aikana kertynyt eläke niin kuin eläkeikäkin joustavat elinikien pidentymisen mukaan.
Yksilön näkövinkkelistä eläkkeelle siirtymisen hetki loitontuu aiemmasta mitä nuoremmista ikäryhmistä on kyse.
Eläkepääomaa riittämiin
Vanhuuden turvana työeläkettä maksetaan vakuutetuille koko loppuelämän ajan. Jotta työuran aikana kertynyt eläkepääoma riittää koko loppuelämäksi, eläkettä annostellaan elinaikakertoimen mukaisesti. Elinaikakertoimen tarkoituksena on rajoittaa elinajan pitenemisestä johtuvaa eläkekustannusten kasvua. Elinaikakerroin määrätään kullekin syntymävuosiluokalle 62 vuoden iässä. Siihen kytkeytyvät sekä eläkeikä että työuran jälkeinen eläkeaika.