Puuttuva palanen eläkekirjallisuuteen
Eläketietokirja tarjoaa selkeästi jäsenneltyä perustietoa. Kirjan arvostellut toimittaja Teemu Muhonen jäi kaipaamaan konkreettisia esimerkkejä.
KIRJA-ARVOSTELU. Eläketurvakeskuksen asiantuntijoiden, Suvi Ritolan ja Niko Väänäsen toimittama Eläketietokirja täyttää tyhjän tilan suomalaisessa eläkekirjallisuudessa.
Se on ensimmäinen tiivis opus, jonka tavoitteena on kertoa neutraalisti olennaiset seikat eläkejärjestelmän toiminnasta. Esimerkiksi vuoden 2012 ansiokas Ansioiden mukaan -historiikki sisältää kattavasti tietoa, mutta perustietoa kaipaavan voi olla helpompi tarttua 150-sivuiseen Eläketietokirjaan kuin 600-sivuiseen järkäleeseen.
Eläketietokirjan sisältö on yhtä konstailematon kuin kirjan nimikin.
Eri eläkelajit, eläketurvan kehitys ja eläkkeiden rahoitus käydään läpi ilman ylimääräistä kikkailua. Tekstin lisäksi havainnollistamista auttavat satunnaiset graafit, tietolaatikot ja aikajana. Kappaleet ovat lyhyitä, ja tekstiä rytmittävät väliotsikot. Sisällysluettelosta löytää helposti kaipaamansa aihepiirin.
Eläketietokirja muistuttaa selkeästi jäsenneltyä kokoelmaa esimerkiksi Eläketurvakeskuksen sivuilla julkaistuista tietoartikkeleista.
Suuren yleisön tietolähteeksi
Kirjan on tarkoitus palvella esimerkiksi päättäjiä ja opiskelijoita sekä ylipäätään niin sanottua suurta yleisöä. Suuren yleisön tietoisuuden lisääminen koko yhteiskunnan kannalta merkittävästä järjestelmästä on tärkeä tavoite. Aiheesta kirjoittavana toimittajana on ollut helppo havaita, että suuren yleisön ymmärrys eläketurvan perusasioista on yhä varsin puutteellista.
Eläketietokirja onnistuu tehtävässään kohtalaisen hyvin. Sen vahvuuksia ovat tiiviys sekä selkeä kieli ja rakenne. Teksti ei tempaise mukaansa tai tarjoa suuria elämyksiä, eikä se ole tarkoituskaan.
Koska kirjan aihe on monimutkainen, lisääkin rautalankaa olisi kuitenkin mahtunut mukaan. Esimerkiksi eläkkeiden rahoitusta käsittelevä kappale käy ylätasoisesti läpi osittaisen rahastoinnin ja esimerkiksi keskimääräisen vakuutusmaksun eri komponentit.
Lisääkin rautalankaa olisi mahtunut mukaan.
Jäin pohtimaan, kuinka paljon aiheeseen etukäteen vihkiytymätön ymmärtää eläkkeiden rahoituksesta luvun luettuaan. Kokemukseni perusteella tavallista lukijaa on suorastaan kädestä pitäen opastettava, mikä on hänen palkkakuitissaan näkyvä eläkemaksu ja mitä taas tarkoittaa työnantajan osuus. Keneltä rahat ovat pois, ja kenelle ne menevät?
Kirja olisi voinut hyötyä myös useammista esimerkkilaskelmista, jotka kuvaavat eläkkeen kertymistä eri tilanteissa. Eläketurvakeskuksen asiantuntijat ovat vuosien varrella ansiokkaasti sellaisia tuottaneet tiedotusvälineiden käyttöön.
Kirjoittaja työskentelee politiikan toimittajana Helsingin Sanomissa.
Pokkari eläkkeistä kiinnostuneille
Eläkkeistä keskustellaan mitä moninaisimmissa yhteyksissä: uimahallissa saunan lauteilla, kotikeittiössä maksalaatikkorasian ääressä, eläkepolitiikan päätöksenteon pöydissä taikka nuorisojärjestöjen tilaisuuksissa. Yhtä kaikki, eläkkeisiin liittyy paljon erilaisia uskomuksia.
Keskustelut osoittavat, että eläketiedolle on yhä laajemmin tarvetta. Loppuvuodesta ilmestyi Eläketietokirja. Kirjan ovat toimittaneet Eläketurvakeskuksen asiantuntijat Suvi Ritola ja Niko Väänänen ja kirjoitustyössä kirjan toimittajia on tukenut ja sparrannut eläketurvan grand old lady, kehityspäällikkö Marjukka Hietaniemi.
Vastaavaa suurelle yleisölle suunnattua eläkepokkaria ei ole Eläketurvakeskus aiemmin tuottanut. Kirja on käännetty myös englanniksi.
Kirjan voi lukea maksutta e-kirjana ja näköispdf:nä Julkari.fi-palvelussa.
Teksti: Anne Iivonen