Torailua on surullista seurata
Säännöllisin väliajoin roihahtaa tulinen keskustelu siitä, kuka ne työeläkkeet oikein maksaa. Sytykkeeksi riittää se, että mielensä pahoittanut eläkeläinen julistaa, että on itse maksanut oman eläkkeensä omalla kovalla työllään.
Kirjanoppineet äkkäävät tilaisuutensa tulleen. He nostavat etusormensa pystyyn ja alkavat toisella etusormellaan hakata tietokonetta. Tuloksena on yli- tai oikeamielinen selonteko, joka julistaa, että ähäkutti, olet väärässä. Et ole maksanut omaa eläkettäsi. Päinvastoin, nyt työssä olevat sukupolvet maksavat työeläkemaksuillaan sinunkin eläkkeesi.
Sitten loppuun vielä pari lausetta rahastoitujen eläkevarojen vähäisestä osuudesta eläkkeenmaksussa, ja väärässä olijoiden väärässä oleminen on todistettu. Tällaista torailua on surullista seurata.
Ilokseni voin kertoa, että nuo sormeaan heristelevät asiantuntijat ovat hekin omalla tavallaan väärässä.
He näkevät rahassa korvamerkin: työntekijältä napataan työeläkemaksu, joka kilahtaa eläkeläisen kukkaroon. He eivät näe yhtä kirkkaasti sitä, että vuosittainen palkkasumma ja siitä lohkaistut eläkemaksut eivät synny tyhjästä. Työpaikat ja talouskasvu rakentuvat aiempien polvien aherrukselle.
Tutkijat ja opettajat elävät tulevien sukupolvien kustannuksella!
Heristelijöiden korvamerkkilogiikalla voisi yhtä hyvin todistella, että suuri osa palkansaajista ei ole ansainnut omia palkkojaan. Esimerkiksi tuotekehittäjien ja tutkijoiden työ muuttuu rahaksi vasta vuosien kuluttua, jos silloinkaan. Sama koskee vaikkapa opettajia. Tutkijat ja opettajat elävät tulevien sukupolvien kustannuksella!
Jos malttaisi ajatella työeläkemaksuja vakuutuksena, koko kinastelun voisi unohtaa. Työeläkemaksut ovat vakuutus sen varalta, että henki pihisee vielä työuran jälkeen. Vakuutuskorvauksia saava ei muissakaan vakuutuksissa maksa korvauksia itse.
Edellä käsitellyn problematiikan voisi tieteellisimmillään muotoilla seuraavasti: jos vie tänään nyyttikesteihin pullia, mutta syö ensi viikon kesteissä jonkun toisen leipomia pullia, niin onko sillä mitään väliä, ja kannattaako kenenkään pillastua?
Työeläkejärjestelmässä kaikki työtä tekevät ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa, ihan niin kuin he ovat yhteiskunnassa muutenkin. Se mielensä pahoittanut eläkeläinen on ihan itse omalla kovalla työllään maksanut toisten eläkkeitä. Ehkä häntä voisi kiittää sen sijaan että ryhtyy häntä opettamaan?
Pekka Seppänen
Kirjoittaja on riippumaton talouden tarkkailija.