Koronakuolevuus jätti jälkensä eläkeikiin
Vuoden 2017 työeläkeuudistuksen yhteydessä eläkeiät kytkettiin elinikien kehitykseen. Voimaantulosäännöksi sovittiin, että kuolevuuden lähtötaso otetaan vuosilta 2020–2024. Tämä lähtötaso vaikuttaa elinaikakertoimella ja ikärajoilla tehtävien sopeutusten keskinäiseen suhteeseen.
Vuonna 2020 maapallon yli vyöryi koronapandemia. Aluksi näytti, että Suomi selviytyi kuivin jaloin, kunnes vuonna 2022 kuolevuus kääntyi voimakkaaseen nousuun. Vakauttajien kannalta on toissijaista, johtuiko tämä suoraan koronasta, tehdyistä koronatoimista vai kenties sittenkin terveydenhuollon kriisistä.
Aluksi näytti, että Suomi selviytyi kuivin jaloin.
Lähtötason muutoksella on joka tapauksessa vaikutuksia eri vakautusmekanismien väliseen painotukseen. Todennäköisesti koettu kuolevuusshokki on ainakin osittain tilapäinen. Tällöin korona-ajan korkea kuolevuus tarkoittaisi sitä, että 1970-luvulla syntyneiden ja sitä nuorempien eläkeiät olisivat pari kuukautta korkeampia kuin tasaisella kuolevuuskehityksellä. Toisaalta elinaikakerroin leikkaisi heidän eläkkeitään vähemmän. Siksi kuukausieläkkeet muodostuisivat korkeammiksi. Mekanismien yhteispeli siis toimii, vaikka mekanismi lähteekin käyntiin hieman eri tasolta kuin alun perin ennakoitiin.
Lähtötaso kiinnitetään vain kerran, joten tulevaisuuden kuolevuusshokit eivät enää voi kasvattaa kenenkään eläkeikää.