Pasi Saukkonen – maahanmuuttorealisti

Tervetuloa Olarin peruskouluun Espooseen. Täällä Opinmäen alakoulussa ja Olarinniityn yläkoulussa puhutaan yhteensä 55 eri äidinkieltä.

Kirjo on suuri, mutta ei tavaton. Espoo, Vantaa ja Helsinki kansainvälistyvät kovaa vauhtia.

Helsingin kaupunginkanslian ennusteen mukaan vieraskielisten osuus Uudellamaalla (17 %) lähes kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä. Espoossa osuus nousee 36 prosenttiin, Helsingissä 27 prosenttiin ja Vantaalla peräti 43 prosenttiin.

Ennusteen termi, vieraskielinen, ei ole paras mahdollinen. Sitä käytetään tilastosyistä, ja se pitää sisällään myös Suomessa syntyneitä maahanmuuttajien jälkeläisiä.

– He ovat suomalaisia siinä missä kaikki muutkin, sanoo erikoistutkija Pasi Saukkonen Helsingin kaupunginkansliasta.

Hänet tunnetaan maahanmuuttokeskustelun ääripäitä toppuuttelevana järjen äänenä.

Saukkosen mukaan säännöllisesti toteutettu ennuste on toistaiseksi pitänyt kutinsa. Siinä on kuitenkin kaksi isoa kysymysmerkkiä.

Tuleeko Venäjältä yhtäkkiä miljoona ihmistä vai onko raja kiinni seuraavat 15 vuotta?

– Ensimmäinen on Venäjä. Tuleeko sieltä yhtäkkiä miljoona ihmistä vai onko raja kiinni seuraavat 15 vuotta? Molemmat ääripäät ovat mahdollisia.

– Toinen kysymysmerkki liittyy työperäiseen maahanmuuttoon. Jos Sipilän, Rinteen ja Marinin hallitusten linja olisi jatkunut, olisi ollut selvää, että muuttovirta jatkuu vahvana.

Työperäinen maahanmuutto laskussa

Nettomaahanmuutto Suomeen on kasvanut voimakkaasti kahtena edellisenä vuonna.

Viime vuonna tehtiin uusi ennätys, 34 000 henkilöä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomeen tulijoista noin 20 000 saapui suoraan töihin.

Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan tällaiset lukemat korjaisivat pitkään jatkuessaan koko eläketurvan kestävyysongelmat.

Kuluvan vuoden nettomaahanmuutto on vielä arvoitus, koska emme tiedä tulijoiden ja lähtijöiden määrää ja rakennetta.

Maahanmuuttovirastoon saapuneiden ensimmäisten oleskelulupahakemusten määrä on viime vuoden tasolla. Työperäisten oleskelulupahakemusten määrät ovat sen sijaan olleet laskussa.

– Viime vuoden lukemat ovat hienot. Mutta keskustelussa on unohtunut, että suuri osa työperäisestä maahanmuutosta tuli kahdesta keskenään sotaa käyvästä maasta, Saukkonen muistuttaa.

Hakemusten määrä Venäjältä ja Ukrainasta on nyt ymmärrettävästi laskenut. Sen sijaan Filippiineiltä tulevien, usein sote-alalla työskentelevien, ihmisten määrä on edelleen nousussa.

Suomi heräsi myöhässä

Saukkosen mukaan Suomen kansainvälinen rekrytointi ei ole vahvalla pohjalla. Ainakaan jos katsotaan kansainvälisiä kilpakumppaneita, kuten Norjaa ja Tanskaa.

Molemmat ovat panostaneet työperäiseen maahanmuuttoon lähes koko 2000-luvun. Maahanmuuton suurempi määrä ja pidempi historia ovat luoneet ketjumuuttoa, joka on ykkösmoottori liikkuvuudessa.

– Ihmiset muuttavat sinne, minne ”meikäläisiä” on aikaisemmin mennyt. Kun 20 vuoden jahkailun jälkeen Suomessa alettiin vihdoin saada asioita aikaiseksi, tulee tällainen hallitus.

Saukkosen mukaan Orpon hallitusohjelmasta löytyy joitain työperäiseen maahanmuuttoon liittyviä lauseita, mutta osaajien houkuttelemiseksi tarvittavat resurssit jäävät ilmaan.

Oma lukunsa ovat ankarammat kriteerit: maahan pääsemisen ja jäämisen ehdot tiukkenevat, samoin pysyvän oleskeluluvan ehdot, ja kansalaisuuden saaminen vaikeutuu.

Samaan aikaan maassa on kova osaajapula. Onko tässä ristiriita?

– On totta kai. Kuva ja viesti ovat masentavia.

Ketjumuutto keskittyy

Palataan Olarin peruskouluun ja pääkaupunkiseudun ennusteeseen.

Saukkosen mukaan hallituksen politiikka tuskin muuttaa suurta kuvaa: pääkaupunkiseutu kansainvälistyy, koska ketjumuutto pätee myös Suomen alueella.

Maahanmuuttajat haluavat asua siellä missä on töitä, tulevaisuutta ja omaa kulttuurista verkostoa.

Puolet Suomen ulkomaalaistaustaisista asuu jo pääkaupunkiseudulla, mutta onko muualle tulijoita, kun oman kylän pojatkin muuttavat Hesoihin.

– Maahanmuutto tuskin ratkaisee Suomen väestöongelmaa, mutta se voi olla osa ratkaisua.

Olennaista ratkaisussa on kotoutuminen.

Panostetaan lapsiin

Saukkosen mukaan kotoutuminen on monimutkainen käsite, mutta sen voi ymmärtää oman paikan löytämisenä yhteiskunnassa.

Erityisen tärkeää tämä on Suomeen muuttaneiden lapsille ja maahanmuuton toiselle sukupolvelle.

– Tämä on se asia, joka saattaa mennä tosi hyvin. Tai tosi pahasti pieleen.

Ovatko poliitikot ymmärtäneet, kuinka isosta asiasta on kyse?

– Eivät, sanoo Saukkonen.

Tärkeää kotoutustyötä tehdään parhaillaan pääkaupunkiseudun päiväkodeissa ja kouluissa. Muutos keskittyy muutamille asuinalueille, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet kasvavat erityisen paljon.

Tähän on herätty esimerkiksi Espoossa, joka on asettanut yhdeksi päätavoitteistaan olla ”Suomen paras kotouttaja”. Kaupungilla on oma kotouttamisohjelma ja paljon panostuksia sekä lapsille että aikuisille.

Valmistavan opetuksen lisäksi lapsille tarjotaan esimerkiksi ilmaisia harrastuksia ja vapaaehtoista oman äidinkielen opetusta 40 eri kielellä.

Pääkaupunkiseudun kunnissa on Saukkosen mukaan halua panostaa kotoutumisen edistymiseen. Hän ei kuitenkaan tiedä mihin se riittää.

– Kunta ei voi yksin ratkaista kaikkea. Hallituksen toimet aiheuttavat seudulle paljon hallaa.

Saukkosen teesit

Saukkonen jakaa kritiikkinsä kolmeen osaan: ensimmäinen on symbolinen halla.

– Meillä on hallitus, joka näkee maahanmuuttajat ja heidän lapsensa ensisijaisesti kielteisessä valossa. Ei pidä aliarvioida, kuinka iso merkitys tällä on Suomeen kiinnittymiselle.

Toinen halla liittyy kotoutumisen resursseihin. Kotoutumisen velvoittavuutta lisätään, mikä on tutkijan mielestä ihan hyvä asia. Mutta velvoitteiden pitää olla vastavuoroisia: yhteiskunnalla on puolestaan vastuu tarjota kunnon mahdollisuudet suomen kielen opiskeluun.

– Tällaisesta satsauksesta ei ole tietoa. Kotoutumisen edistämisen resursseja pitäisi lisätä, ei leikata.

Saukkosen mainitsema kolmas halla liittyy hallituksen sosiaaliturvaleikkauksiin. Vaikka ulkomaalaistaustainen väestö on moninaista, pääkaupunkiseudulla on myös paljon huono-osaisia maahanmuuttajia perheineen. Heidän sosiaaliturvansa leikkaaminen tuottaa lisää köyhyyttä yhteiskuntaan.

– Me tiedämme hyvin, mitä köyhässä lapsiperheessä kasvaminen voi saada aikaan.

Tästä päästäänkin luontevasti ns. ”Ruotsin tie” -keskusteluun. Siihen liittyvä populistinen paniikkipuhe ärsyttää Saukkosta. Hänen mukaansa on epätodennäköistä, että sellaista, mitä Ruotsissa tapahtuu, tapahtuisi samassa mitassa Suomessa.

– Syrjäytymisen rakenteita syntyy meilläkin, se on ihan varma. Niiden ehkäisemiseksi pystytään tekemään vielä paljon, jos vain tahtoa löytyy.

Lähteet:

Uudenmaan maakunnan vieraskielisen väestön ennuste vuosille 2022–2040. Helsingin kaupunginkanslia. Tilastoja 5:2023.

Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot vuonna 2020. Helsingin kaupunginkanslia. Tutkimuksia 93:2022.