Käsitesumussa on vaikea suunnistaa

Postmodernismi herätti suurta innostusta 1990-luvulla, kun aloitin opintoni Jyväskylän yliopistossa valtio-opin laitoksella. Postmodernin liberalismin iltaseminaarissa päädyimme hieman hämmentyneinä lopputulokseen, että kaikki käsitteet ovat subjektiivisia, loputtomasti uudelleen määriteltävissä ja ihminen toimijana ikuisesti vieras muille ja myös itselleen.

Postmodernismilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Tässä ajassa kaipaan kuitenkin sen tervettä muistutusta käsitteiden vaikeudesta ja monitulkintaisuudesta. Siitä, että kuulija ei koskaan ymmärrä puhettani juuri samoin kuin minä sen ajattelen, tulkiten sitä oman viitekehyksensä, tietopohjansa ja elämänkokemuksensa läpi.

Puhe ja käsitteet rakentavat todellisuutta. Ajankohtainen esimerkki käsitteiden määrittelyn tärkeydestä on puhe maahanmuuttajista. Maahanmuuttajia yhtenä ryhmänä ei ole olemassa, on vain laaja kirjo erilaisia alaryhmiä, joiden sisällä on vielä valtava määrä erilaisia elämäntilanteita.

Puhe on myös poliittista. Se on valintoja siitä, mitä sanotaan ja jätetään sanomatta. Käsitteiden yksinkertaistaminen on vahva poliittinen työkalu, jonka avulla voi synnyttää haluamiaan mielikuvia. Yksinkertaiset käsitteet tarjoilevat kuulijalle houkuttelevan helposti haukattavan palasen monimutkaisesta todellisuudesta. Vastuullinen puhuja kuitenkin välttää oikotien ja menee monimutkaisemman kautta silläkin uhalla, että osa kuulijoista kaikkoaa.

Käsitesopan hämmentäminen voi välillä tuntua raskaalta, mutta sitäkin tärkeämpää on, että monipuolista ja taustoittavaa tietoa on tarjolla. Tätä tietoa tarjoavien toimijoiden kannattaa sitkeästi jatkaa yhteiskunnallista keskustelua, vaikka tulkinnat ja reaktiot vaihtelevat ja väärinymmärryksiäkin syntyy.

Monen kansalaisen maailmankuva rakentuu näissä median ja somen keskusteluissa. Koska keskustelua joka tapauksessa käydään, siinä kannattaa olla mukana.

Tuovi Rautjoki
viestintäjohtaja
Eläketurvakeskus
@TuoviRautjoki