Vähimmäiseläkkeiden muutokset heijastuvat työeläkkeisiin
Karttunut työeläke vähentää saatavaa kansaneläkettä. Viime kädessä matalimman eläketason määrää takuueläke. Viimeisten kymmenen vuoden aikana takuueläke on kasvanut tasokorotusten ja indeksikorotusten myötä enemmän kuin työeläkeindeksi.
Työuran aikaisesta työnteosta karttuu työeläkettä. Jos työeläke jää pieneksi, maksetaan myös kansaneläkettä, joka yhteensovitetaan ansaitun työeläkkeen kanssa. Tätä yhteensovitettua eläkettä maksetaan vuonna 2023 noin 1 512 euron kokonaiseläkkeeseen asti.
Valtio maksaa myös takuueläkettä, jos eläketulo jää alle takuueläkkeen maksimimäärän, 922,42 euroa kuukaudessa. Takuueläke takaa näin vähintään tämän suuruisen eläkkeen jokaiselle eläkkeensaajalle.
Pienituloisuuden rajaksi on yleisesti määritelty 60 prosentin osuus käytettävissä olevista rahatuloista verrattuna mediaanituloihin (vuonna 2021 noin 1 350 euroa). Oheinen kuvio 1 osoittaa, että suuri osa eläkkeensaajista kuuluu potentiaalisesti tähän joukkoon. Eläketurvakeskuksen (ETK) tutkimuksen mukaan vuonna 2020 pienituloisia eläkeläisiä oli 190 000 henkilöä.
Ansioeläkkeiden ja vähimmäiseläkkeiden historiat
Eläkejärjestelmän historiassa työeläkkeen ja kansaneläkkeen suhde on muuttunut monta kertaa. Vuodesta 1957 lähtien, ennen työeläkelain voimaantuloa, kansaneläke koostui kaikille samansuuruisesta pohjaosasta sekä vähävaraisille maksettavasta tukiosasta. Tukiosan määrään vaikuttivat eläkkeensaajan tulot ja omaisuus.
Työntekijäin eläkelaki, TEL, tuli voimaan vuonna 1962 eivätkä työeläkkeet ensin alentaneet kansaneläkettä. Vuonna 1966 otettiin käyttöön tukilisät pelkän kansaneläkkeen varassa eläville.
Vuoden 1975 työeläkkeiden tasokorotusten myötä kansaneläkkeen tukiosaa alettiin vähentää työeläkkeen perusteella. Sitten 1980-luvulla tehdyissä uudistuksissa tukiosa ja tukilisä yhdistettiin lisäosaksi, jonka määrää korotettiin. Myös yhteensovitusta lievennettiin, eivätkä työtulot enää vaikuttaneet lisäosan suuruuteen, vaan siihen vaikuttivat vain työeläkkeet.
Vuoden 1996 alussa myös kansaneläkkeen pohjaosa muuttui eläkevähenteiseksi. Jo seuraavan vuoden alussa kansaneläkkeen pohjaosa ja lisäosa yhdistettiin nykyiseksi kansaneläkkeeksi, jota muut eläkkeet pienentävät. Viimeisempänä muutoksena vuonna 2011 otettiin käyttöön takuueläke, joka loi uuden minimitason eläkkeisiin.
Takuueläke noussut kolmanneksen 10 vuodessa
Takuueläkkeen merkitys ja määrä on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Euroina takuueläke on noussut vuoteen 2023 tullessa kolmanneksella, 687,74 eurosta 922,42 euroon.
Takuueläke on myös noussut täyteen kansaneläkkeeseen verrattuna. Kun vuonna 2011 täysi kansaneläke oli 85 prosenttia takuueläkkeestä, on vastaava luku tänä vuonna enää 79 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että takuueläkkeeseen on tehty tänä aikana enemmän tasokorotuksia.
Vaikka takuueläkkeen euromäärä on noussut, ei takuueläkettä saavien henkilöiden lukumäärä ole merkittävästi muuttunut. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että työeläkekertymää on usein ollut myöhemmillä vuosiluokilla enemmän. Lisäksi sekä työeläkettä että kansaneläkettä saavien määrä on laskenut.
Takuueläkkeen kasvulla on ollut merkitystä työeläkekarttuman vaikutukseen lopullisessa maksettavassa eläkkeessä. Esimerkiksi henkilön, jonka ansiot olivat 1 500 euroa vuonna 2011 tarvitsi työskennellä työeläkettä kartuttaen 4 vuotta ja 6 kuukautta ennen kuin työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhteismäärä ylitti takuueläkkeen määrän. Vuonna 2023 sama luku on palkkakehitys huomioiden (tulot noin 1 865 €/kk) 6 vuotta ja 7 kuukautta.
Yrittäjillä tilanne on muuttunut vielä enemmän ja etenkin heillä, jotka vakuuttavat yrittäjätoimintansa YEL-työtulon alarajalla. Näillä yrittäjillä vuonna 2011 kokonaiseläke ylitti takuueläkkeen määrän 11 vuoden ja 6 kuukauden YEL-vakuuttamisen jälkeen, kun vuonna 2023 sama luku on 16 vuotta ja 11 kuukautta.
Pienituloisilla yrittäjillä kannusteet YEL-vakuuttamiseen voivat näin olla matalat.
Katsotaanpa, paljonko eri tulotasoilla jää käteen
Käteen jäävään eläkkeeseen vaikuttaa myös verotus. Eläkkeistä ruvetaan maksamaan veroa noin 1 070 euron eläketuloilla.
Kun takuueläkkeen tasolla eläkkeensaaja ei maksa veroja ollenkaan, maksaa 1 500 euron kokonaiseläkettä saava veroa noin 165 euroa. Tällöin 1 500 euron työeläkekarttumasta jää vain noin 400 euroa enemmän nettotuloja kuin ilman työansioita eläkkeelle siirtyvällä. Vielä vuonna 2011 tämä ero on ollut noin 530 euroa.
Kansaneläkejärjestelmästä eläkettä saavilla takuueläkkeen noustessa ja verotuksen leikatessa käteen jäävää eläkettä, oman työskentelyn vaikutus lopullisen eläkkeen määrään voi jäädä pieneksi.
Toisaalta takuueläkkeen ylittyessä kaikki työskentely kasvattaa lopullista työeläkettä. On tärkeää, että kohtuullinen toimeentulo turvataan myös henkilöille, jotka eivät ole pystyneet osallistumaan työelämään syystä tai toisesta.
Lähde:
Kokonaiseläke 2023
Katsaus työeläkkeen, kansaneläkkeen ja verotuksen määräytymiseen. Tekijät: Suvi Ritola ja Samuli Tuominen
Eläketurvakeskuksen raportteja 01/2023
Takuueläke lyö kiilaa työeläkkeeseen
Työeläke, kansaneläke ja takuueläke. Ne kaikki turvaavat osaltaan pienituloisen eläkkeensaajan toimeentuloa.
Kuitenkaan työeläkkeen ansainta ei kansaneläkejärjestelmän etuuksien ja verotuksen vaikutuksen johdosta välttämättä paranna merkittävästi eläkeajan toimeentuloa.
Työeläkkeen ja kansaneläkejärjestelmän eläkkeiden yhteensovitus on vaihdellut historian aikana. Takuueläkkeen määrä on noussut sen olemassaolon aikana kansaneläkettä enemmän tasokorotusten ansiosta.
Kannustaako yhteensovituksen tekniikka riittävästi työeläkkeen ansaintaan kuin korkeampituloisia? Tätäkin olisi hyvä pohtia.
Heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien eläkeläisten toimeentuloa on pyritty takuueläkkeen avulla helpottamaan. Takuueläkkeen toistuvilla tasokorotuksilla on kuitenkin negatiivisia kannustinvaikutuksia pienituloisille työeläkkeen saajille. Mikä yhtälölle ratkaisuksi?
Samuli Tuominen