Millainen työura edeltää eläkettä?

Työssä jatketaan yhä useammin vanhuuseläkeikään saakka. Eri sosioekonomisissa ryhmissä työurien pituus vaihtelee: työntekijäammateissa työurat ovat yleisesti ottaen lyhimmät, mutta työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneillä työntekijöillä pisimmät.

Tuoreessa tutkimuksessani tarkastelin vanhuuseläkkeelle siirtymistä ja työurien pituutta vuosina 2006 ja 2017. Työurat ovat pidentyneet tarkastelujaksolla selvästi. Vuonna 2017 vanhuuseläkkeelle siirtyneillä työurat olivat mediaaniltaan 38 vuotta. Vielä vuonna 2006 työurat olivat yli neljä vuotta lyhemmät.

Työurien pidentyminen on pitkälti seurausta siitä, että työssä jatketaan yhä useammin vanhuuseläkeikään saakka. Vuonna 2017 vanhuuseläkkeelle siirtyneistä työelämässä ennen vanhuuseläkettä oli lähes 60 prosenttia, vielä vuonna 2006 tämä osuus oli alle 40 prosenttia (kuvio 1).

Vanhuuseläkkeeseen saakka työskentely on lisääntynyt erityisesti matalasti koulutetuilla ja työntekijäammateissa olleilla. Vuonna 2017 liki puolet työntekijäammateissa olleista siirtyi vanhuuseläkkeelle työstä. Vastaava osuus vuonna 2006 oli vain reilu neljännes.

Korkeasti koulutetut ja ylemmät toimihenkilöt siirtyivät muita useammin vanhuuseläkkeelle työstä sekä vuonna 2006 että 2017. Vuonna 2017 kolme neljästä ylemmästä toimihenkilöstä siirtyi vanhuuseläkkeelle työelämästä. Vuonna 2006 osuus oli noin kaksi kolmesta.

Vanhuuseläkkeelle asti työskentelyn lisääntyminen näkyy työurissa selkeästi.

Työntekijäammateissa mediaanityöurat ovat pidentyneet vuosien 2006 ja 2017 välillä noin viisi vuotta. Erityisesti ikävälillä 53–62 tehdyt työvuodet ovat lisääntyneet. Ylemmillä toimihenkilöillä työurat ovat pidentyneet selvästi vähemmän, alle kolme vuotta. Sosioekonomiset erot työurissa ovat siis kaventuneet.

Silti matalassa asemassa olevilla työurat ovat yhä lyhimmät. Vuonna 2017 työntekijäammateissa olleilla työuraa oli vanhuuseläkkeeseen mennessä kertynyt noin 37,5 vuotta. Ylemmillä toimihenkilöillä työurat olivat kaksi vuotta pidemmät.

Eroon vaikuttaa erityisesti se, että työntekijöillä työurat 23–52 ja 53–62-vuotiaana jäävät ylempiä toimihenkilöitä lyhemmiksi. Työkyvyttömyys ja työttömyys lyhentävät edelleen useammin työntekijäammateissa työuria sekä keskeltä että loppupäästä.

Kuvio 1: Vanhuuseläkereitit sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 2006 ja 2017

Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneitä tarkasteltaessa tilanne kääntyy toisinpäin: tässä joukossa matalasti koulutettujen ja työntekijöiden työurat ovat pisimmät ja korkeasti koulutetuilla ja ylemmillä toimihenkilöillä lyhimmät.

Vuonna 2017 työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneillä työntekijäammateissa olleilla työurien mediaanipituus oli 42 vuotta ja ylemmille toimihenkilöille työuraa oli kertynyt kaksi vuotta vähemmän. Tätä eroa selittää lähinnä se, että työntekijät aloittavat työuransa ylempiä toimihenkilöitä nuorempana.

Erot työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työntekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden työurien pituuksissa ovat hivenen kaventuneet vuosien 2006 ja 2017 välillä. Tämä johtuu siitä, että ylemmillä toimihenkilöillä työura on kasvanut selvästi 53–62 ja 63–68 vuoden iässä.

Sen sijaan vanhuuseläkkeeseen saakka työskentelevillä työntekijöillä työura näillä ikäväleillä ei ole kasvanut käytännössä lainkaan vuoden 2006 jälkeen.

Kehityksen taustalla on se, että ylemmillä toimihenkilöillä työstä vanhuuseläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt (kuvio 2). Vuonna 2017 ylemmillä toimihenkilöillä yleisin vanhuuseläkeikä oli 64 vuotta ja puolet jatkoi työssä vähintään 64-vuotiaaksi. Vielä vuonna 2006 yleisin vanhuuseläkeikä oli alle 63 vuotta ja 64-vuotiaaksi tai vanhemmaksi työskenteli vain neljännes.

Työntekijäammateissa työssä pitkään jatkaminen on sitä vastoin vähentynyt. Vuosien 2006 ja 2017 välillä vanhuuseläkkeelle siirtyminen on yhä enemmän keskittynyt vanhuuseläkkeen alarajan tuntumaan. Vuonna 2017 jo seitsemän kymmenestä työntekijästä jäi eläkkeelle ennen 64 vuoden ikää. Vuonna 2006 osuus oli kuusi kymmenestä.

Eläkeiän kehitys on johtanut siihen, että vuonna 2017 vanhuuseläkkeeseen saakka työskennelleille työntekijöille ja ylemmille toimihenkilöille kertyi työuraa vielä 53–62-vuotiaana saman verran, mutta 63–68-vuotiaana ylemmille toimihenkilöille kertyi työuraa enemmän.

Työntekijät siis paitsi aloittavat työuransa toimihenkilöitä aiemmin, myös lopettavat työuransa aiemmin.

Kuvio 2: Työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisikä sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 2006 ja 2017, %

Sosioekonomiset erot: vanhuuseläkkeelle siirtyminen ja työurat 2006, 2011 ja 2017. Tutkimuksessa tarkastellaan vanhuuseläkkeelle siirtymisen reittejä, työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisikää ja työuran pituutta vanhuuseläkkeelle siirryttäessä sekä näihin liittyviä sosioekonomisia eroja vuosina 2006, 2011 ja 2017. Nivalainen, S.: Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 3/2022.

Tutkijan kommentti: Ryhmien välillä yhä selkeitä eroja

Sosioekonomiset erot vanhuuseläkkeeseen saakka työskentelyssä ovat tarkastelujaksolla kaventuneet.

Ryhmien välillä on kuitenkin yhä selkeitä eroja. Paitsi työuran pituus, yksi kuukausieläkkeeseen merkittävästi vaikuttava tekijä on työuran ajoittuminen elinkaarella.

Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneet ylemmät toimihenkilöt tekevät lyhimmän työuran. Koska he kuitenkin lopettavat työuransa työntekijöitä myöhemmin, he ovat saaneet lisätyövuosista palkkioksi parempaa eläkekarttumaa.

Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneet työntekijät tekevät pisimmän työuran. Koska heidän lisätyövuotensa ajoittuvat nuoreen ikään, he eivät ole korjanneet pitkästä työurasta saatavaa palkkiota samassa määrin kuin toimihenkilöt.

Tämä yhdistettynä siihen, että superkarttuma perustui tuloihin, eikä karttuneeseen eläkkeeseen, oli omiaan lisäämään sosioekonomisia eroja eläkkeissä. Tutkimusta eläke-eroja tuottavista tekijöistä tarvitaan lisää.

Satu Nivalainen