Epäselvyys varjostaa alustatyötä

Ruokakuljetusten teknologiayhtiö Wolt kuuluu Suomessa alustatalouden pioneereihin. Sen uudenlaista liiketoimintamallia on välillä vaikea sovittaa yhteiskunnan vanhoihin pelisääntöihin. Keskeinen kysymys on, määritelläänkö kaduilla sukkuloivat ruokalähetit työntekijöiksi vai yrittäjiksi. Se taas ratkaisee, kenen vastuulla ovat lakisääteiset sosiaalivakuutukset.

Woltin yhteiskuntasuhdejohtaja Olli Kosken mukaan yritys on sitä mieltä, että lähettien tulisi voida toimia itsenäisinä yrittäjinä.

– Läheteillä on täysi vapaus kirjautua alustalle silloin, kun he haluavat. He voivat myös vapaasti hyväksyä tai hylätä kuljetuksia, käyttää sijaista tai olla sopimussuhteessa useammankin alustan kanssa.

– Muun muassa näistä syistä lähetit eivät ole yrityksen työnjohdon alaisia, mikä on työsuhteen tunnusmerkki.

Vaihtelevia tulkintoja sopimussuhteesta

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alainen työneuvosto päätyi kuitenkin viime vuoden lokakuussa toiseen tulkintaan. Neuvoston suosituksen mukaan Woltin ja sen kilpailijan Foodoran ruokalähetit ovat pääsääntöisesti työsuhteessa työnantajaan.

Myös työsuojeluviranomaisena toimiva Etelä-Suomen aluehallintovirasto (avi) päätti marraskuun alussa, että Woltin lähetit ovat työsuhteessa, eivät itsenäisiä yrittäjiä.

Aiemmin keväällä toukokuussa hallinto-oikeus teki sen sijaan yhtä Woltin lähettiä koskevan ratkaisun, jonka mukaan hän teki työtä yrittäjänä ja joutuu tilittämään arvonlisäveron verottajalle.

– Lähettien aseman ovat nähneet yrittäjinä myös Verohallinto, tapaturma-asiain korvauslautakunta, Ulosottolaitos, työttömyysturva-asioissa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta ja vahinkovakuutuksissa LähiTapiola, Koski luettelee.

Keskenään ristiriitaiset päätökset ovat alustatalouden edustajan mielestä harmillisia.

– Sekä yritys että lähetit haluavat selkeyttä nykyiseen tilanteeseen. Epävarmuus ei palvele ketään.

Koski viittaa Woltin Taloustutkimuksella teettämään kyselyyn, jonka mukaan lähettien selvä enemmistö haluaa tehdä työtä yrittäjinä.

Sosiaaliturvan selkeyttäminen alustayhtiöille tärkeää

Koski tuntee hyvin poliittisessa keskustelussa ja työmarkkinajärjestöissä esitetyt näkökulmat, sillä hän on toiminut muun muassa SAK:n pääekonomistina, TEMin elinkeino- ja innovaatio-osaston johtajana ja Eurooppa- ja omistajaohjausministerin valtiosihteerinä.

Wolt on palkannut Kosken osallistumaan keskusteluun, vastaamaan kritiikkiin ja tuomaan päätöksenteon pohjaksi parannusehdotuksia.

Kysymys työn suorittajien sosiaaliturvan selkeyttämisestä on alustayhtiöille tärkeää, jotta ne pystyvät suunnittelemaan liiketoimintaansa pitkällä tähtäimellä.

– Tärkeintä on löytää malli, jossa kaikkien osapuolten arvostama joustavuus voitaisiin yhdistää nykyistä paremmin turvaverkkoihin. Yrittäjyys on meidän kannaltamme paras ratkaisu, koska se tarjoaa alustatyön järjestämiseen tarvittavan vapauden.

Koski ei lämpene työntekijäjärjestöjen ehdotuksille, joiden mukaan ruokalähetit olisivat työsuhteessa ja sopivat vaihtelevasta työajasta tekemällä niin sanotun nollatuntisopimuksen. Siinä työajaksi voidaan sopia 0–40 tuntia viikossa, jolloin työntekijä ottaa vastaan haluamansa työtunnit tai tulee töihin kutsuttaessa.

Työntekijä-statuksesta on Woltilla kokemusta Saksasta, jossa ruokalähettien on lain mukaan oltava työsuhteessa. Kosken mukaan tämä on aiheuttanut ennakoidusti ongelmia.

– Työsuhteessa on sovittava vuorot ja käytännössä luotava työntekijöille tehokkuustavoitteet. Myös työn valvontaa on tehtävä enemmän. Toki tukiverkot ovat työntekijöille Saksan mallissa paremmat, mutta malli ei sovi alustatyöhön kovin hyvin.

Parannuksia nykyisistä lähtökohdista

Suomessa Wolt on muun muassa esittänyt, että alustayrityksellä olisi mahdollisuus maksaa lähettien sosiaalivakuutusmaksuja – vaikkapa tilittää työeläkevakuutusmaksut suoraan eläkeyhtiölle tai tarjota työtapaturmavakuutus.

Woltin mielestä alustatyön suorittajien asemaa parantaisi myös, jos heillä olisi mahdollisuus järjestäytyä ja neuvotella kollektiivisesti alustayritysten kanssa.

Työntekijöiden ja työnantajien järjestöjen kesken vallitsee kuitenkin laaja yhteinen käsitys siitä, että työsuhteen ja yrittäjyyden rinnalle ei ole tarpeen luoda eräänlaista välimuotoa. Koskikin myöntää nyt, että parannuksia kannattaa lähteä tekemään nykyisistä lähtökohdista.

Tällä hetkellä laissa on kaksi selvää kategoriaa: työntekijä tai yrittäjä. Näiden välimaastoon kolmannen kategorian tuominen voisi tuoda enemmän ongelmia kuin ratkaisuja.

YEL-järjestelmä vaatii hiomista

Woltin Kosken mielestä nyt olisikin oleellista lähteä kehittämään yrittäjän eläkevakuutusjärjestelmää, jotta se palvelisi myös alustatalouden tarpeita ja parantaisi työn suorittajien turvaverkkoja.

– Toivomme, että YEL-järjestelmä saataisiin kestävämmälle pohjalle. Esimerkiksi yrittäjien alivakuuttaminen on ongelma, johon tulevissa uudistuksissa tulisi löytyä ratkaisu.

Woltin kyselyssä 70 prosenttia alustaa käyttävistä läheteistä arvioi tuntevansa yrittäjän vastuut verotuksen ja eläkevakuuttamisen osalta vähintäänkin hyvin.

Kosken mukaan toimenpiteitä alivakuuttamisen vähentämiseksi tulisi silti tehdä.

– Osa läheteistä hoitaa varmasti asiat hyvin, mutta kyselyn mukaan noin joka kymmenes ei koe tuntevansa vastuitaan.

Ruokaläheteistä suuri osa on maahanmuuttajataustaisia, joille suomalaisen sosiaaliturvan hahmottaminen voi olla jo kielitaidonkin puolesta haasteellista. Läheteissä on myös paljon opiskelijoita, joille työeläkkeen kerryttäminen saattaa tuntua kaukaiselta.

– Yrittäjän eläkevakuutus pitäisi brändätä uudelleen, jotta yrittäjät ymmärtäisivät sen vakuutusluonteen. Pitäisi korostaa nykyistä enemmän, että YEL-tulo vaikuttaa muuhunkin sosiaaliturvaan.

Mutta tienaako ruokalähetti tarpeeksi rahaa hoitaakseen itselleen riittävän sosiaaliturvan?

Kosken mukaan kyllä. Alustalle kirjautuneen lähetin keskimääräinen laskutus on tällä hetkellä runsaat 15 euroa tunnissa sisältäen odotusajan. Kun tästä vähentää yrittäjän sivukulut ja muut yrittäjän kulut, verotettavaa tuloa jää noin kymmenen euroa.

– Se on suurin piirtein sama määrä, jonka työsuhteessa oleva työntekijä tienaa vastaavantyyppisestä työstä.