Lapsihaaveita ja syntyvyys­ongelmia

Harmaaviiksinen Harald on nummenmäkeläisen talon kuningas. Itsepäinen ja puhelias poikamies, joka osaa antaa yläviitosen.

– Ja vallata ruudun kesken Zoom-kokouksen. Se on semmoinen konsortiokissa, naurahtaa Marika Jalovaara, Turun yliopiston sosiologian professori.

Harald ja Jalovaara johtavat FLUX-konsortiota, monitieteistä suurhanketta, jossa etsitään ratkaisuja matalaan syntyvyyteen ja siihen sopeutumiseen.

Suomalaisten ihannelapsiluku on edelleen kaksi, mutta se ei toteudu. Jo kolmannes 35-vuotiaista naisista on lapsettomia, miehistä peräti puolet. Osa heistä ehtii saada lapsen, mutta kehitys enteilee entistä synkempiä lukemia.

Jalovaaran mukaan matalaan syntyvyyteen ei ole yhtä ratkaisua, vaan monia. Hyvä alku olisi perhepolitiikan kirkastaminen.

– Lapsiperheiden tukeminen on tärkeää. Mutta valtaosa syntyvyyden laskusta liittyy siihen, että esikoisia syntyy vähemmän. Jos halutaan tukea perheellistymistä, pitäisi tukea myös ihmisiä, joilla ei vielä ole perhettä.

Jalovaaran mukaan nyt eletään yksilökeskeistä aikaa.

Kaikesta on tullut herkempää kaikelle. Moni tulee vastaan, mutta kuka on se oikea.

– Parisuhteita kyllä syntyy, mutta ne päättyvät usein ennen kuin lapsia syntyy.

Erityisen vaikeaa perheellistyminen näyttäisi olevan matalasti koulutetuille miehille.

1970-luvun alussa syntyneistä, perusasteen varassa olevista miehistä jää kokonaan lapsettomaksi reilu kolmannes. Mutta yllättäen, keskiasteen koulutuksen saaneilla miehillä osuus on lähes sama. Korkeasti koulutetuilla osuus on selvästi pienempi, reilu viidennes.

– Tämä sivuutetaan usein sillä, että näillä miehillä olisi elämänhallinnan ongelmia. Joillain saattaa ollakin, mutta joukko on niin iso, että kyse ei ole siitä.

Erityisen kiinnostavan asiasta tekee se, että ilmiö ei ole pohjoismainen, vaan suomalainen. Ruotsissa keskiasteen miehet kelpaavat edelleen isäksi.

Onko duunarin arvo parisuhdemarkkinoilla laskenut?

– Ilmeisesti. Tosin, naiset ovat jo pitkään solmineet liittoja pykälää matalammin koulutettujen kanssa. Muuten syntyvyys olisi laskenut vielä jyrkemmin.

Onhan ylempää korkeakoulututkintoa suorittavista naisia 60 prosenttia ja miehiä vain 40 prosenttia.

Keskiasteen mysteeri

Jalovaaran mukaan syitä keskiasteen miesten tilanteeseen ei vielä tiedetä.

– Tässä ei ole kyse työllisyydestä, eikä tuloista.

Keskiasteen miesten työllisyys ei ole heikentynyt. Lisäksi he usein tienaavat paremmin kuin korkeakoulutetut naiset, joista suuri osa työskentelee sote-alalla.

Voiko kyse olla mielikuvista tai sosiaalisesta pääomasta? Tiedämme, että deittisovellukset pelkistävät ihmistä statukseksi, ulkonäöksi ja ammatiksi.

Jalovaaran mukaan tässä voi olla jotain perää. Digideittailu voi parantaa merkittävästi korkeasti koulutettujen mahdollisuuksia pariutua. He osaavat ilmaista itseään paremmin sovelluksissa kirjallisesti ja antaa vaikutelman, jolla pääsee digiseulasta läpi.

– Karmeaa kyllä, mutta taito kirjoittaa kivasti ratkaisee. Jo sillä on väliä, kerrotko olevasi kylmä kone asentaja vai kylmäkoneasentaja. Ihminen voi olla vaikka kuinka hurmaava, mutta ei saa mahdollisuutta tavata kasvotusten.

Korkeastikoulutetut saavat joustot

Syntyvyyden sosioekonomiset erot näkyvät myös naisten keskuudessa, tosin lukemat eivät ole yhtä suoraviivaisia kuin miehillä.

Vielä 1940–1950 syntyneillä lapsettomaksi jääminen oli korkeasti koulutettujen uranaisten ongelma. Nyt tilanne on toisin: lapsettomuus on yleisempää matalammin koulutetuilla.

Käänne on tapahtunut kaikissa Pohjoismaissa, muualla maailmassa tilanne on ennallaan. Muutosta selitetään työn ja perhe-elämän joustavalla yhteensovittamisella, joka onnistuu korkeakoulutetuilta naisilta muita paremmin.

– Korkeasti koulutetuilla naisilla elinikäinen lapsettomuus on vähäisempää, mutta niin on monilapsisuuskin. He saavat yleensä kaksi lasta saman miehen kanssa.

Matalammin koulutettujen keskimääräinen lapsiluku on sama, mutta he jakautuvat kahteen ryhmään: toiset ovat lapsettomia ikisinkkuja, toiset saavat esikoisen nuorena ja paljon lapsia monesti useamman kuin yhden miehen kanssa.

Kaikella on merkitystä

Sanotaan, että syntyvyys on parisuhteeseen liittyvä yksityisasia, johon ei voi vaikuttaa.

Jalovaara on toista mieltä: vaikutamme syntyvyyteen joka päivä, kun neuvolat avaavat ovensa ja lapsia viedään päivähoitoon. Kaikella on merkitystä, jopa puolustuspolitiikalla.

Hieman yllättäen Jalovaara palaa takaisin työllisyyteen.

Vaikka kausaalisuhdetta työllisyysasteen ja syntyvyyden välille ei voi vetää, työllisyys edistää yhteen muuttamista, vähentää eroriskiä ja luo näkymää tulevaisuudesta.

– Mäkin olen romantikko ja niin edelleen, mutta kun sitoudutaan ja perustetaan perhettä, myös tulevaisuudennäkymillä on merkitystä. Tämä näkyy rekisteridatassa.

Lääkkeet syntyvyyteen

Sosioekonomiset erot heijastuvat yhä vahvemmin syntyvyyteen. Siksi Jalovaaran reseptiin kuuluu myös koulutukseen ja mielenterveyteen panostaminen.

PISA-tulokset ovat poikien osalta romahtaneet 2000-luvulla. Tytöt pärjäävät kaikessa paremmin, jopa matematiikassa. Pojilla on ongelmia motivaatiossa, etenkin lukemisessa. Lukioon he etenevät lähinnä korkean tulo- ja koulutustason perheistä.

Samaan aikaan nuoret naiset voivat entistä huonommin. Kaikenlaista kipuilua ja identiteettiongelmia on yhä enemmän. Mielenterveysongelmat, etenkin ahdistus ja masennus, ovat yleistyneet.

Esimerkiksi nuorille naisille ahdistuneisuushäiriöiden perusteella maksettujen sairauspäivärahapäivien määrä on lähes viisinkertaistunut vuodesta 2005.

Lopulta iso kysymys ei ole se, voidaanko syntyvyyteen vaikuttaa vai pitääkö siihen sopeutua, pohtii Jalovaara.

– Lääkkeet ovat samat: panostetaan koulutukseen, työllisyyteen, psyykkiseen hyvinvointiin ja terveyteen. Sopeutumisessa on toki tärkeää myös maahanmuutto.

Lapsettomien osuus koulutusasteittain 45 vuoden (miehet) ja 40 vuoden (naiset) iässä

Koulutus	perusaste	keskiaste	korkeakoulu
Miehet (45 v.)	35 %	30 %	22 %
Naiset (40 v.)	26 %	21 %	20 %