Toinen eläkejärjestelmälle?
Suomessa syntyi kuluvan vuoden alkupuoliskolla 22 180 lasta. Se on historiallisen vähän.
Pääosa työeläkkeistämme rahoitetaan samaan aikaan työssä olevien tuloista perittävillä maksuilla. Yksi tällaisen järjestelmän rahoituspohjaan vaikuttavista tekijöistä on syntyvyys. Runsas syntyvyys tuo aikanaan työmarkkinoille uutta väkeä, kun taas matala lasten määrä kuivuttaa tätä virtaa. Työvoiman määrään vaikuttaa muukin, ei vähiten maahan- ja maastamuutto, mutta mikään ei poista syntyvyyden merkitystä.
Kun eläkejärjestelmän rahoitusta pyritään ennustamaan useiksi kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, on tehtävä oletuksia myös syntyvyyden kehityksestä. Se on kuitenkin yllättävän arvaamaton ilmiö. Viime vuosikymmenellä luvut lähtivät vajoamaan meillä melkoisesti, ja päädyimme todistamaan historiallisen matalia vauvalukemia. Vuonna 2021 taas todettiin koronan keskellä käänne ylöspäin, ja luvut vastasivat ällistyttävän tarkasti Tilastokeskuksen ennustetta, jota käytetään myös Eläketurvakeskuksen laskelmissa. Ennustajat heittivät ehkä ylävitosia, mutta yksittäinen vuosi kertoo vain vähän ennusteen pitkäaikaisemmasta osuvuudesta. Ja kuluvana vuonna onkin tultu jälleen selvästi alas.
Alkuvuonna syntyi historiallisen vähän lapsia.
Eläkerahoituslaskelmissa on tärkeää tehdä myös herkkyyslaskelmia siitä, miten käy jos (ja kun) kehitys poikkeaa olennaisesti perusurasta. Näin on tehty myös syntyvyyden osalta, ja vaikutukset järjestelmän rahoitustasapainoon ovat tosiaan suuria.
Syntyvyys ei elä sattumanvaraisesti, vaan siihen voidaan vaikuttaa myös poliittisin päätöksin ja työpaikoilla. Mutta entä ihmisten oma suhtautuminen? Lasten hankkimisessa ei ole kaikille kysymys omasta päätöksestä, mutta monille on. Sotien jälkeen tarjoiltiin neljäs isänmaalle -viestiä. Kun niin sanottu kokonaishedelmällisyys on nyt noin 1,4 lasta äitiä kohden, tarvitaanko nyt sitten toinen eläkejärjestelmälle -propagandaa?
No ei todellakaan. Yhteiskunnan tulee voimallisesti pyrkiä tarjoamaan edellytykset sille, että mahdollisimman monet voivat toteuttaa ihan ikiomia toiveitaan ja unelmiaan myös lasten hankinnassa.
Syntyvyyden ei tule sopeutua eläkejärjestelmään, vaan eläkejärjestelmän syntyvyyteen. Edes me kiilusilmäisimmin eläkejärjestelmän rahoituksesta huolehtijat emme voi ajatella toisin.
Timo Viherkenttä Kirjoittaja, OTT Timo Viherkenttä työskentelee työelämäprofessorina Aalto-yliopistossa.