Eläkkeiden taso kriittiseen tarkasteluun

Eläkkeiden rahoitusnäkymät ovat lähivuosikymmeninä vakaat, mutta pitkällä aikavälillä syntyvyyden lasku aiheuttaa työeläkemaksuihin korotuspainetta.

Helsingin yliopiston taloustieteen professorin Niku Määttänen sanoo, että eläkejärjestelmän rahoituksen varmistamiseen on lähdettävä hakemaan ratkaisuja hyvissä ajoin. Maksukorotuksen sijaan etuisuuksien leikkaaminen olisi hänestä kuitenkin parempi vaihtoehto rahoituksellisen tasapainon turvaamiseksi pitkällä aikavälillä.

– Eläkejärjestelmän koosta tulisi käydä kriittistä keskustelua. Hyvinvoinnin kannalta olisi ehkä perusteltua skaalata järjestelmää pienemmäksi ja maksaa hieman pienempiä etuuksia. Näin maksujen korotuksilta voitaisiin välttyä ehkä jopa kokonaan, Määttänen perustelee.

Hän huomauttaa, että Eläketurvakeskuksen (ETK) seurantatutkimuksen mukaan suomalaisten nettotulot laskevat tyypillisesti vain runsaat kymmenen prosenttia eläkkeelle siirtymisen myötä.

– Korvausaste on minusta varsin korkea, joten eläkkeiden tasossa saattaisi olla viilaamisen varaa. Tulojen putoaminen eläkkeelle siirryttäessä on luontevaa, koska elämän järjestäminen työnteon ehdoilla vaatii enemmän rahaa kuin eläkkeellä.

Korkeat maksut rajoittavat kuluttamista

Työeläkemaksu on tänä vuonna keskimäärin 24,4 prosenttia maksun perusteena olevasta palkasta. ETK:n laskelmien mukaan maksu voidaan pitää alle 25 prosentissa aina 2050-luvulle asti.

Sen jälkeen maksuun kohdistuu kuitenkin usean prosenttiyksikön nostopaine.

Määttäsen mielestä eläkemaksut voivat olla jo nyt niin suuret, että ne rajoittavat kulutusmahdollisuuksia etenkin työurien alkupäässä.

– Työeläkemaksun korotus on suoraan pois työikäisten käytettävissä olevista tuloista. Erityisen suuri merkitys tällä voi olla nuorille lapsiperheille, joilla on vielä maksettavana asuntolainaa.

Kotitalouksien kasvava velkataakka ja etenkin pitkien asuntolainojen yleistyminen huolestuttavat monia.

– Tähän keskusteluun eläkemaksujen korotukset sopisivat huonosti, sillä ne vähentäisivät käytettävissä olevia tuloja nuorena ja lisäävät tarvetta velkaantua.

Näköpiirissä tiukkoja talouspäätöksiä

Määttäsen mielestä viime vuosina tehdyt eläkeuudistukset ovat olleet oikeansuuntaisia. Niissä etuisuuksia on leikattu esimerkiksi nostamalla eläkeikiä ja tiukentamalla varhaiseläkkeiden ehtoja.

– On kuitenkin harmillista, että nykysäännöillä näköpiirissä on edelleen työeläkemaksujen nostaminen.

Määttänen tietää, että eläke-etuisuuksia säätelevien sääntöjen tiukentaminen pitkälläkin siirtymäajalla on yhteiskunnallisesti herkkä puheenaihe. Tulevaisuudessa joudutaan kuitenkin joka tapauksessa tekemään tiukkoja valintoja, kun niukkuutta jaetaan.

– Kysymys kuuluu, onko se ’viimeinen’ euro mahdollisesti arvokkaampi eläkkeenä vai pitäisikö sen tuoda hieman lisää väljyyttä vaikkapa nuoren lapsiperheen talouteen.

Määttänen huomauttaa, että hänen esittämänsä muutokset työeläkejärjestelmään vaikuttaisivat erityisesti keskituloisiin.

– Kyse on ennen muuta siitä, miten keskituloisten ihmisten talouteen vaikuttavat panokset tulisi laittaa elinkaaren eri vaiheisiin. Työeläkejärjestelmähän ei ole köyhyyden torjuntaväline. Sitä varten ovat takuu- ja kansaneläkkeet, jotka turvaavat minimitoimeentulon.

Sijoitussääntelyä uudistettava

Eläkemaksujen korotuksia Määttänen ei täysin tyrmää, mikäli muita ratkaisuja eläkejärjestelmän rahoituksen tasapainottamiseen ei löydy. Jos tähän ratkaisuun kuitenkin päädytään, se pitäisi tehdä etupainotteisesti.

– Jos maksujen nostaminen joskus 20–30 vuoden kuluttua nähdään ongelmattomana, niin miksi emme tekisi korotuksia jo nyt?

– Päätösten lykkääminen korostaa epäsuhtaa sukupolvien välisessä tulonjaossa. Siksi maksujen korotus saman tien olisi reilumpaa tuleville sukupolville. Toki myös etuuksien leikkaaminen vaikuttaa sukupolvien väliseen tulonjakoon, hän toteaa.

Työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan merkitys eläketurvan rahoituksessa on korostunut viime vuosien aikana.

Määttänen kannattaa esimerkiksi eläkeyhtiöiden vakavaraisuutta koskevan sääntelyn kehittämistä niin, että niillä olisi nykyistä joustavammat mahdollisuudet tavoitella korkeampia tuottoja nostamalla sijoitusten riskitasoa.

Hänestä vakavaraisuusvaateissa tulisi ottaa huomioon sijoittamisen useita vuosikymmeniä pitkä aikahorisontti.

– Eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan sääntelyssä tulisi kiinnittää enemmän huomiota pitkäaikaisten riskien hallintaan ja murehtia vähemmän sijoitustuottojen suhteellisen lyhytaikaisesta vaihtelusta.

Määttäsen mielestä on realistista odottaa, että viime vuosina erityisesti osakemarkkinoilta saatuihin hyviin tuottoihin ei päästä tulevaisuudessa.

– Nyt tulisikin miettiä, voitaisiinko nykyistä fiksummalla riskienhallinnalla päästä pysyvästi parempiin tuottoihin, hän sanoo.

– Helppoa se ei ole, mutta luultavasti mahdollista.

Nykyistä viilaamalla paremmaksi

Eläkejärjestelmän kestävyyteen vaikuttaa olennaisesti Suomen väestökehitys. Määttäsen mielestä huoltosuhteen heikkenemistä voidaan loiventaa maahanmuutolla, kunhan tulijat työllistyvät kohtuullisen hyvin. Sen sijaan syntyvyyden kehitystä on vaikea arvioida.

– Syntyvyys on pitkän ajan kuluessa vaihdellut, ja syntyvyyden kehitys voi tulevina vuosina yllättää myönteisestikin. Muutoksen pitäisi kuitenkin olla pitkäaikainen, eikä sen varaan eläkejärjestelmän kestävyyttä voi laskea.

Tulevaisuuden huolenaiheista huolimatta suomalainen eläkejärjestelmä on Määttäsen mielestä yleisesti ottaen hyvässä kunnossa. Hänen esittämänsä uudistukset voitaisiin toteuttaa nykyisen eläkejärjestelmän puitteissa.

– Vallankumousta ei tarvita, vaan joidenkin yksityiskohtien viilaaminen riittää. Kyse on lähinnä joidenkin yksittäisten etuuksien karsimisesta ja eläke-etuuksien oikeasta keskimääräisestä tasosta suhteessa ansioihin.