Korona opettaa

Koronakriisi on jo opettanut meille paljon, vaikka opit taitavatkin olla vasta alkusoittoa. Olemme oppineet, että meidän pitäisi ennakoida asioita enemmän, varautua paremmin ja olla joissakin asioissa nykyistä omavaraisempia.

Olemme myös oppineet, että yhteiskunnan mahdollisuus tukea eri sektoreita on korvaamattoman tärkeää, luottamusta rakennetaan hyvillä teoilla ja parhaat päätökset perustuvat tutkittuun tietoon. Olemme oppineet, että ihmisten, organisaatioiden, alojen ja maiden välisen yhteistyön tulisi olla toimivampaa, nopeampaa ja avoimempaa.

Tärkein oppi ehkä on, että yksin ei pärjää. Mutta sen taisimme jo tietää.

Ennakointi ja skenaariotyöskentely on monen organisaation arkipäivää. Mietimme mahdollisia maailmoja ja valitsemme niistä todennäköisimmän, johon strategiakartta piirretään. Strategiatyössä on usein mukana myös monia organisaation ulkopuolisia tahoja: asiakkaita, kumppaneita, konsultteja. Monesti toimialatkin laativat strategioita tai vähintään strategisia linjauksia.

Myös työeläkealalla on oma visionsa, johon Eläketurvakeskuksenkin toiminta perustuu.

Koronakriisin hallintaa seuratessani olen pohtinut, miten suuri voimavara organisaatioiden välinen yhteistyö onkaan onnistuneen strategian tai alan yhteisen ennakoinnin toteuttamisessa. Maailma on muuttunut kovin monimutkaiseksi ja epävarmaksi, ja kyky pärjätä edellyttää vahvaa yhdessä tekemistä ja kulkemista samaan suuntaan. Tämä tuntuu ilmeiseltä, mutta on silti usein meille sokea piste. Aina tiellä on jotakin, joka estää yhteisen tahdon muodostamisen. Puuttuu tahtoa, näkemystä, voimavaroja, oikeanlaisia rakenteita tai vähintään sopivia tilaisuuksia.

Odotamme aloitteita usein muilta ja teemme niitä itse liian vähän. Aloitteentekijä löytyy kuitenkin helpoiten katsomalla peiliin.

Voisimmeko työeläkealalla yhdessä oppia jotain koronakriisin käänteistä? Meilläkin on alana omat tulevaisuudenhaasteemme ja ennakointitarpeemme: nollakorkojen vallitessa työeläkevaroille etsitään tuottavia ja turvaavia sijoituskohteita, matala syntyvyys vaikeuttaa työeläkemaksujen kerryttämistä pitkällä aikavälillä ja myös työnteon tavat muuttuvat kovalla vauhdilla.

Mietimme näitä haasteita kukin tahoillamme ja jaamme näkemyksiämme. Mutta voisimmeko miettiä enemmän yhdessä ja rakentaa yhteistä viisautta työeläkejärjestelmän ennakoinnin tarpeisiin?

Näin meille voisi jonain päivänä syntyä työeläkealan vision lisäksi myös yhteinen strategia, jonka avulla johtaisimme rohkeasti alaamme epävarmaa tulevaisuutta kohti.

Tuovi Rautjoki, päätoimittaja