”Taloutta tärkeämpää on työn mielekkyys”, sanoo eläkkeellä työskentelevä opettaja

Luokanopettaja Ritva Harvio, 64, istuu tyhjentyneessä luokkahuoneessa Torpparinmäen peruskoulussa Helsingissä. Yksi lukuvuosi on taas takana ja edessä odotettu kesäloma.

Pitkään kaupungin palveluksessa työskennellyt Harvio kuului ammatillisen eläkeiän piiriin ja olisi voinut jäädä eläkkeelle jo kuusikymppisenä. Hän päätti kuitenkin jatkaa 62-vuotiaaksi ennen eläkkeen hakemista.

Eikä työnteko ole loppunut eläkepäivilläkään. Viimeksi kuluneet kaksi lukuvuotta hän on toiminut Torpparinmäessä päätoimisena tuntiopettajana.

Opetusta Harviolla on vähintään 16 tuntia viikossa. Käytännössä hän on pystynyt järjestämään työt niin, että hän työskentelee viikossa neljä päivää ja on perjantaisin vapaana.

– Tällainen järjestely ei onnistu välttämättä aivan jokaisessa koulussa, mutta 1.–9.-luokat kattavassa yhtenäiskoulussa rehtori on onnistunut järjestämään työt niin.

Nyt päättyneenä lukuvuonna Harvio toimi luokanopettajana kuudennelle luokalle. Työtehtäviin kuuluivat muun muassa kokonaisvastuu luokan opetuksesta ja yhteydenpito huoltajien kanssa.

– Opettajan työ ei koskaan rajaudu luokassa tehtävään opetukseen. Itse olen aina tehnyt esimerkiksi opetuksen suunnittelun koulussa vietetyn ajan jälkeen.

Neljän vuosikymmenen työura

Opetusalalle Harvio päätyi pitkälti sattumalta. Lukion jälkeen humanistinen ala kiinnosti, mutta päällimmäisenä mielessä oli suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelu.

Opettajan sijaisuus kirjoitusten jälkeisenä välivuonna ratkaisi kuitenkin suunnan, ja Harvio lähti 1980-luvun alussa opiskelemaan opettajaksi Helsingin yliopistoon.

Työuransa aikana Harvio työskenteli pääkaupunkiseudun peruskouluissa. Samalla hän täydensi osaamistaan muun muassa erityisopettajan opinnoilla.

– Täydennyskoulutus ja erilaiset työtehtävät ovat tuoneet perustyöhön monipuolisuutta. On ollut mielekästä ja motivoivaa kartuttaa osaamista itseäni kiinnostavista asioista.

Koulu on mainettaan mukavampi

Julkisessa keskustelussa ovat viime aikoina korostuneet suomalaisen kouluelämän ongelmat. Niitäkin Ritva Harvion mielestä riittää, mutta vastapainoksi hän haluaa nostaa esille positiivisia puolia.

– Ei koulussa niin kauheaa ole, vaan se on itse asiassa aika iloinen paikka. Koulussa tapahtuu ja mennään eteenpäin, onhan talo täynnä nuoria. Opettajana pääsee seuraamaan ja tukemaan oppilaiden kasvamista ja kehittymistä.

Harvion mukaan luokanopettajan työ on varsin itsenäistä ja luovaa. Päivittäisestä työstä voi muokata pitkälti omannäköisensä opetussuunnitelman puitteissa.

– Työ on kuitenkin myös hyvin yhteisöllistä. Nautin työskentelystä ryhmässä. Minulla on ollut onni kuulua mukaviin työyhteisöihin. Työkaverit merkkaavat minulle todella paljon.

Ikärasismia Harvio ei ole työpaikallaan kokenut, vaikka monet kollegoista voisivat ikänsä puolesta olla hänen lapsiaan. Päinvastoin hänestä on iso rikkaus, että työyhteisössä eri-ikäisiä ja eri tavalla ajattelevia ihmisiä.

Stressi syö opettajien työkykyä

Luokanopettajan työnkuva on laaja, sillä hänen on hallittava niin opetussisällöt kuin opetusvälineetkin. Harvion mielestä työn vaatimukset ovat kasvaneet vuosi vuodelta, kun varsinaisen työn rinnalle on tullut paljon muutakin oheistoimintaa.

– Välillä tulee tunne, että aika ei riitä opettamaan perusasioita, kun suihkitaan sinne ja tänne. Rauhaa ja rauhoittumista kaipaisin kouluyhteisöön nykyistä enemmän.

Opettajan työ ei ole fyysisesti raskasta, mutta jatkuva kiireen tuntu ja altistuminen melulle ovat Harvion mielestä suurimmat riskit työkyvyn säilymiselle.

Myös Työterveyslaitoksen pari vuotta sitten julkaisema tutkimus kertoo luokanopettajien työstressin ja työmäärän kasvusta. Työtaakkaa lisäävät muun muassa monialaiset oppimiskokonaisuudet ja kasvanut tarve tukea oppilaiden itseohjautuvuutta.

Harvio sanoo, että neljän vuosikymmenen kokemuksesta on paljon hyötyä opettajan työssä. Etenkin sen huomaa, kun vastaan tulee vaikeita asioita. Kasvatustyöhön kuuluu, että opettaja pyrkii auttamaan oppilaita heidän henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa.

– Työn henkinen rajaaminen muusta elämästä onnistuu nyt paremmin kuin nuorempana. Opettajan työssä voi tulla vastaan hurjiakin juttuja, jotka menevät omasta tunnerekisteristä läpi. Kokemus auttaa löytämään keinoja jaksaa ja käsitellä vaikeitakin asioita.

Työn mielekkyys ratkaisee, ei raha

Ritva Harvio tuntee muitakin eläkkeelle jääneitä opettajia, jotka tekevät kouluissa usein lyhytaikaisia sijaisuuksia.

– Itselleni on ollut luontevampaa säännöllinen tuntiopettajan työ, sillä silloin tiedän tarkat raamit jokaiselle viikolle.

Opettajan palkka tuo Harviolle lisätuloa eläkkeen päälle. Raha ei ole ollut kuitenkaan ratkaiseva asia työelämässä pysymiselle.

– Taloutta tärkeämpää on työn mielekkyys ja joustavuus järjestää työ itselleen sopivaksi. Tuskin olisin enää töissä, jos minulla ei olisi mahdollisuutta tehdä lyhyempää työviikkoa.

– Luulen, että joustavuus on tärkein asia monelle muullekin eläkkeellä työskentelevälle opettajalle. Toki rahakin merkitsee. Kunta-alalla eläkkeet eivät ole tähtitieteellisiä, joten moni joutuu hakemaan lisätuloa jatkamalla töissä.

Työura jatkuu vuosi kerrallaan

Eläkevakuuttaja Kevan mukaan kunta-alan luokanopettajista 28 prosenttia jää eläkkeelle seuraavan vuosikymmenen aikana. Harvion mielestä eläkeläisiä kannattaa hyödyntää työvoimareservinä.

Hän kuitenkin korostaa, että kaiken pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Ketään ei saa syyllistää, jos pitkän työuran jälkeen haluaa jäädä pois työelämästä.

– Mutta jos töitä haluaa jatkaa eläkkeellä, niin miksi ei. Työ pitää ihmisen skarppina. Toisaalta on otettava huomioon, mikä on ihmisen työkyky ja riittääkö työhön motivaatiota.

Kesäloma odottaa, mutta elokuussa Harvio palaa taas Torpparinmäelle tuntiopettajaksi. Tulevana lukuvuonna hän toimii erityisopettajana, joista Suomen kouluissa on huutava pula.

– Eläkkeelle jäämisen jälkeen olen joka kevät kysynyt itseltäni, haluanko jatkaa vielä vuoden. Ehkä tuleva lukuvuosi on viimeinen, mutta varmaksi sitä en osaa sanoa. Katsotaan asiaa taas ensi keväänä.