Eläkkeelle vai ei?

Työurani aikana olen ehtinyt nähdä monia eläkkeelle lähtöjä. Viimeisen työpäivän tunnelmissa on ollut iloisia ja surullisia juhlia pienillä ja suurilla yleisöillä, lähtöjä ilman juhlintaa ja myös lähtöjä, jotka me kollegat huomasimme vasta lähdön jälkeen.

Toisille lähteminen on vaikeampaa kuin jääminen, toisille meistä asia on päinvastoin.

Omat vanhempani ovat hyviä esimerkkejä kovin erilaisesta suhtautumisesta eläköitymiseen. Äitini jäi eläkkeelle 60-vuotiaana, niin aikaisin kuin vain oli mahdollista. ”Se oli parhaita päätöksiä, joita olen tehnyt. En ole katunut päivääkään”, hän muisteli minulle. Isäni puolestaan ei olisi millään halunnut jäädä eläkkeelle, ja viimeinen työpäivä oli hänelle surun päivä. Työ oli kaikki kaikessa – yhteisö, status ja elämän tarkoitus.

He elivät toisaalta myös erilaista aikaa, jolloin työnantaja ei juuri kysellyt eläkkeelle lähdöstä tai mahdollisuudesta jatkaa työssä – tai paljon muustakaan. Yleinen ajatus taisi kuitenkin tuolloin olla, että vanhempien pitäisi antaa tilaa nuoremmille. Tässä kohdin maailma on onneksi muuttunut. Kaikkia tarvitaan.

Työyhteisö on osalle kuin perhe, ja ero on luonnollisesti vaikeaa. Henkilökohtaiseen eläkepäätökseen liittyy monia eri asioita.

Rahojen riittämistä pohtii varmasti moni.

Eläkepäivät voivat näyttäytyä sisällöttöminä ja tarkoituksettomina, jopa pelottavina. Eläkeläisyys voi myös tuntua asemaltaan huonommalta kuin työelämässä olo. Jo pelkkä sana ”eläkeläinen” saattaa kalskahtaa korvaan ankeana.

Useampi kuin yksi kollega on esittänyt aikoinaan minulle henkilökohtaisen toiveen, että heidän lähtöuutisessaan ei käytettäisi lainkaan sana eläke tai eläköityminen. Nimi ei yleensä miestä pahenna, mutta entä jos pahentaakin? Eläkeasioiden kehittämisessä nimimuutos saattaisi olla helpommasta päästä.

Jos tarkastelemme myönteisiä argumentteja eläkkeelle jäämisen puolesta, syntyy ilahduttava lista: aikaa perheelle, ystäville ja harrastuksille, niukempi mutta riittävä toimeentulo kun menot luonnostaan pienenevät ja ennen kaikkea ansaittu lepo työuran jälkeen.

Eläke ei ole elämän loppu, vaan sen uusi vaihe. Sen hyvyys tai huonous on eläkkeelle jäävän omissa käsissä, ja suunnittelu auttaa tässäkin asiassa. Työnantajan vastuu ja etu on tukea muutosta kohti kulkevaa ja auttaa näkemään asian eri puolet. Tätä keskustelua käydessä on loistava mahdollisuus suunnitella eläköitymisen ajankohtaa myös huomioiden työnantajan tarpeet. Ja mitä aiemmin keskustelu alkaa, sen parempi.

Tuovi Rautjoki, päätoimittaja