Osaamisvaje varjostaa päiväkodin arkea

Päiväkoti Pihlajan johtaja Elina Wallin leikkii lasten kanssa, mutta työpöydällä odottaa vielä runsaasti hallinnollisia töitä ennen työpäivän päättymistä.

Hän johtaa Helsingin Meilahdessa kahta päiväkotia, joissa on 44 työntekijää ja noin 250 lasta.

Ison kokonaisuuden pitäminen hallinnassa vaatii paljon työtä. Yksi vaativimmista tehtävistä on varmistaa, että kaikissa päiväkotiryhmissä on joka päivä riittävä määrä henkilökuntaa.

– Meillä on muutamia täyttämättömiä paikkoja, joita pyöritetään henkilöstöpalvelun sijaisten voimin. Toki pyrimme ennakoimaan etukäteen tiedossa olevat poissaolot, mutta aamuisin voi tulla yllätyksiä.

Wallin sanoo, että päiväkodin johtajan työ on usein ”tulipalojen sammuttelua”. Ennakkosuunnittelu on vaikeaa, sillä eteen voi tulla yllättäen selvitettäviä juttuja.

Viime keväänä Wallinin johtamissa päiväkodeissa oli niin paha henkilöstövaje, että hän oli itsekin lähes joka iltapäivä päiväkodin pihalla lasten kanssa.

– Silloin tein hallinnollisista töistä vain välttämättömät. Tätä työtä tehdään kuitenkin aina lasten turvallisuus edellä.

Suurin pula pätevistä opettajista

Pääkaupunkiseudun suurten kaupunkien johto kertoi syksyllä, että alueen päiväkoteihin palkattaisiin välittömästi 2 200 työntekijää, jos pätevää henkilökuntaa vain olisi tarjolla.

Wallinin mukaan iso huoli alalla on, miten laadukas varhaiskasvatus pystytään nykyisillä resursseilla turvaamaan.

– Suurin haaste on valtava osaamisvaje. Meillä on kova pula pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista. Se juontaa siitä, että varhaiskasvatuksen opettajia koulutettiin niin pitkään liian vähän.

Wallin viittaa 1990-luvun puolivälistä pitkälle 2010-luvulle jatkuneeseen tilanteeseen, jossa varhaiskasvatuksen opettajien koulutusmäärät romahtivat. Viime vuosina lisätyt aloituspaikat eivät ole riittäneet vajetta paikkaamaan.

Päiväkodin arjessa osaamisvaje näkyy siinä, että monia työtehtäviä hoitavat henkilöt, joilla ei ole työn edellyttämää koulutusta.

– Jos päiväkotiryhmästä puuttuu opettaja, paikan ottaa usein lastenhoitaja. Hänellä ei ole kuitenkaan pedagogista koulutusta. Lastenhoitajan paikan saattaa puolestaan ottaa henkilö, jolla ei ole tähän koulutusta.

– Seurauksena on tilanne, jossa kaikissa tehtävissä on työntekijä ilman työn edellyttämää osaamista. Silloin käy helposti niin, että ryhmän toiminta ei lähde oikein sujumaan.

Matala palkka ei houkuttele alalle

Toinen iso kysymys on Wallinin mielestä matala palkkataso. Varhaiskasvatuksen opettajan palkka on Helsingissä 2 794 euroa ja lastenhoitajan 2 285 euroa kuukaudessa. Tämän päälle maksetaan työkokemuksesta ja työtehtävistä riippuvia lisiä.

– Etenkin pääkaupunkiseudulla näin matalilla palkoilla on vaikea tulla toimeen. Varhaiskasvatuksen opettajia on siirtynyt muihin töihin, kun palkka ei vastaa koulutuksen antamaa osaamista.

Wallinin mukaan päiväkodin valttikortit ovat vähissä, kun nykyisistä työntekijöistä yritetään pitää kiinni.

– Voimme tarjota joustavia työaikoja, järjestää osa-aikatyötä ja mahdollistaa opiskelun työn ohella. Ja voimme pyrkiä tekemään työyhteisön sellaiseksi, että meillä on kivaa. Kun homma toimii, niin työ varhaiskasvatuksessa on mahtavaa.

Tilanne heikentynyt pikkuhiljaa

Pitkän työuran alalla tehnyt Wallin tietää, mistä puhuu. Hän valmistui varhaiskasvatuksen opettajaksi vuonna 2001 ja on työskennellyt siitä lähtien pääkaupunkiseudun päiväkodeissa.

– Aika paljon työ on kahdessa vuosikymmenessä muuttunut. Ensimmäisessä työpaikassani päiväkotiryhmässä oli kaksi opettajaa ja lastenhoitaja. Se oli hieno juttu vastavalmistuneelle opettajalle, kun oli kokeneempi kollega tukena.

Sittemmin päiväkodeissa on siirrytty yleisesti yhden opettajan päiväkotiryhmiin. Wallinin mukaan monelle valmistuvalle varhaiskasvatuksen opettajalle hyppäys työelämään on iso, jos hän saa heti alussa vedettäväkseen oman päiväkotiryhmän.

– Joissakin tapauksissa hän saattaa olla jopa ainoa pätevä opettaja koko päiväkodissa. Ne ovat rankkoja paikkoja.

Wallinin uran alkupuolella päiväkotiryhmissä oli pääsääntöisesti riittävästi pätevyyden saaneita varhaiskasvatuksen opettajia.

– Silloin joutui oikeasti hakemaan työpaikkaa ja käymään monessa työpaikkahaastattelussa.

Wallinin mukaan päiväkodin johtajalla oli aiemmin mahdollisuus valita työnhakija, jonka osaaminen sopii tiimiin parhaiten. Nyt saa olla tyytyväinen, jos ylipäätään onnistuu jonkun rekrytoimaan.

– Tilanne on huonontunut pikkuhiljaa. Työ on myös muuttunut entistä hektisemmäksi, mikä varmasti osaltaan johtuu usein vaihtuvista sijaisista ja poissaoloista.

Wallinin mukaan myös lasten yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen ja entistä tiedostavampien vanhempien toiveet työllistävät enemmän kuin aiemmin.

– Yksilöllisten tarpeiden huomioiminen on toki tärkeää, mutta välillä tuntuu, että tässä on menty ehkä liiankin pitkälle. Pitää muistaa, että varhaiskasvatuksessa toimitaan ryhmässä, jossa ei voida mennä vain yhden yksilön toiveiden mukaan.

Ongelmiin ei ole nopeita ratkaisuja

Wallin on seurannut viime kuukausien uutisointia Helsingin varhaiskasvatuksen kriisistä ristiriitaisin tuntein.

– Meillä on paljon korjattavaa, ja epäkohtia tulee nostaa esille. Keskustelu on kuitenkin lähtenyt pyörimään liian negatiivisella kierteellä ja peittänyt alleen kaiken hyvän. Helsingissäkin on päiväkoteja, joissa on täysin pätevä henkilökunta eikä lainkaan henkilöstövajetta.

Kaikki toivovat ongelmiin nopeita ratkaisuja, mutta niitä ei Wallinin mielestä ole. Nykyinen tilanne on syntynyt pitkän ajan kehityksen tuloksena.

– Eniten panostaisin koulutukseen, mutta myös palkkaa ja työoloja on parannettava, jotta nykyiset työntekijät saadaan pidettyä töissä ja houkuteltua uusia tekijöitä.

– Henkilöstöllä on oltava tunne, että heitä kuunnellaan ja arvostetaan. Pienetkin asiat vaikuttavat. Henkilöstö on esimerkiksi toivonut työnantajalta työvaatteita.

Wallinin mielestä varhaiskasvatuksen ohjaus, suunnittelu ja arviointi ovat nyt aiempaa paremmalla tolalla. Sen takaavat muun muassa uusi varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelmat.

– Meillä on mahdollisuus tasalaatuiseen ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen koko maassa, kunhan vain saamme tarpeeksi osaavia ihmisiä käytännön toteutukseen.