Miksi eläkejärjestelmää arvioidaan?

Ulkoisessa arvioinnissa odotetaan näkemyksiä eläkejärjestelmämme taloudellisesta kestävyydestä ja eläketurvan riittävyydestä.

Suomen työeläkejärjestelmän ulkoinen arvio toteutettiin viimeksi vuonna 2013. Tuolloin eläkealan syväosaajina tunnetut professorit Keith Ambachtsheer Torontosta ja Nicholas Barr Lontoosta laativat Eläketurvakeskuksen kutsumina arvionsa järjestelmämme kestävyydestä ja kehittämistarpeista. Arvio antoi aineksia tuolloin valmistelussa olleeseen eläkeuudistukseen.

Tänä vuonna käynnistyy uusi arviointityö. Eläketurvakeskuksen hallituksen asettaman tavoitteen mukaisesti ulkoinen arvio toteutetaan kuluvan vuoden aikana ja työn tulos julkistetaan vuoden 2021 alkupuolella.

Arvioinnin toteuttaa tanskalainen taloustieteen professori Torben Andersen. Hän on tutkimustyössään perehtynyt laajasti julkisen talouden ja työmarkkinoiden kysymyksiin. Lisäksi hän on toiminut Tanskan suurimman eläkerahaston ATP:n hallituksen puheenjohtajana.

Andersenilta odotetaan näkemyksiä eläkejärjestelmämme taloudellisesta kestävyydestä ja eläketurvan riittävyydestä.

Asiantuntija-arvio on yksi tapa saada riippumaton näkemys eläkejärjestelmämme nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä.

Eläkejärjestelmistä on nykyään saatavissa erilaista kansainvälistä vertailutietoa. Australialainen Mercer-instituutti julkaisee vuosittain oman vertailunsa, jossa Suomi on menestynyt kohtuullisen hyvin. Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD laatii myös oman Pensions at Glance -raporttinsa, jossa vertaillaan eläkkeiden tasoa, eläkemaksuja, köyhyysriskiä ja muita tekijöitä.

Tällaiset aineistot tarjoavat mahdollisuuden arvioida omaa järjestelmäämme suhteessa muihin. Niistä voimme lukea, että eläkkeemme ovat hyvää keskitasoa ja että eläkeläisten tulonjako on tasainen. Vertailut eivät kuitenkaan pysty pureutumaan kovin syvällisesti järjestelmän rakenteeseen ja kestävyyteen.

Syvällisempi asiantuntija-arvio tarjoaa tähän mahdollisuuden.

Toimintaympäristö on muuttunut edellisen arviointityön jälkeen merkittävästi. Vuonna 2017 toteutettiin eläkeuudistus, joka nostaa asteittain eläkeikää ja joka paransi selvästi työeläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä. Toisaalta finanssikriisin aiheuttama korkotason lasku on osoittautunut odotettua pitkäaikaisemmaksi ilmiöksi.

Pitkien markkinakorkojen perusteella voi olettaa, että korot pysyvät nollan tuntumassa vielä pitkään, mikä vaikuttaa eläkevarojen tuotto-odotuksiin. Matalien tuottojen ympäristö herättää pohdinnan tavoiteltavasta riskitasosta ja siitä, millaisella vakavaraisuuskehikolla eläkelaitosten sijoituspolitiikkaa tulisi ohjata.

Väestökehitys ei ole ollut odotusten mukaista. Syntyvyys on laskenut jyrkästi vuoden 2012 jälkeen ja pitkän ajan väestöennusteet ovat muuttuneet sen mukaisesti.

Nyt odotettavissa näyttää olevan koko vuosisadan jatkuva vanhushuoltosuhteen nousu ja siitä aiheutuva työeläkemaksujen korotuspaine.

Talouden kehitys ei myöskään ole ollut aivan odotusten mukaista. Työllisyys on kehittynyt viime vuosina jopa odotettua paremmin, kun taas reaaliansioiden nousu ja inflaatio ovat olleet odotettua hitaampia. Vuosien 2005 ja 2017 eläkeuudistukset puolestaan näyttävät onnistuneen hyvin: työurat ovat pidentyneet, yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on noussut voimakkaasti ja keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on kehittynyt tavoitteiden mukaisesti.

Jatkuvien muutosten vuoksi on hyvä aika ajoin arvioida eläkejärjestelmän tilaa ja näkymiä myös ulkopuolisen asiantuntijan näkökulmasta. Eläketurvakeskus tekee jatkuvasti omia laskelmiaan ja PTS-mallin pitkän ajan kehitysarvioita julkaistaan muutaman vuoden välein.

Arviot perustuvat oletuksiin, joista on myös hyvä saada ulkopuolisia arvioita. Arviointi voi tuottaa myös uusia näkökulmia ja ehdotuksia siitä, miten järjestelmäämme voisi kehittää niin, että sen tarjoama turva pysyisi mahdollisimman kestävällä pohjalla.

Jaakko Kiander, johtaja, eläketurvakeskus