Kaisa Forsströmin mukaan Finanssivalvonta tehtävänsä mukaisesti valvoo, että eläkeyhtiöiden toiminta on annetun sosiaalivakuutustehtävän ja sääntelyn mukaista.

Kohdentuvatko eläkerahat oikein?

Finanssivalvonta (Fiva) tarkastaa työkyvyttömyysriskin hallintapalveluita. Näin toimimalla se haluaa varmistaa, että tarjottavien palveluiden laatu ja laajuus vastaavat työeläketoimialalle sallittuja rajoja.

Fiva kohdistaa tänä vuonna valvontaansa työeläkevakuutusyhtiöihin. Se tarkastelee lähemmin yhtiöiden asiakkailleen tarjoamia työkyvyttömyysriskin hallintapalveluita. Termi on vaikeaselkoinen, mitä Fiva oikeastaan tarkoittaa?

– Tarkastussuunnitelmamme mukaisesti tarkastelemme sitä, ovatko yhtiöiden palvelut tältä osin toimialan rajojen mukaisia ja työeläkemaksuina kerätyillä varoilla rahoitettavia ja etenkin: ovatko ne työkyvyttömyysriskiä vähentäviä, Finanssivalvonnan vakuutusvalvontaosaston osastopäällikkö, lakimies Kaisa Forsström luettelee.

Syyni kohdistuu, ei pelkästään palveluun, vaan myös työkyvyttömyysriskin hallintaan liittyvään palveluun käytettäviin varoihin. Fiva selvittää, rajautuuko toiminta vakuutusmaksusta korvamerkittyyn työkyvyttömyysriskin hallintaosaan ohjeistuksessa edellytetyllä tavalla. Samalla selviää, mitä kaikkea työhyvinvointitoiminnan palvelutarjontaan sisältyy ja miten työeläkerahaa on käytetty näiden palveluiden järjestämiseen.

Vaikka työhyvinvointirahojen käyttö on nyt vakavasti tarkastelussa, Kaisa Forsström korostaa, että valvoja ja toimijat katsovat samaan suuntaan.

Tarkastus alkaa, koska Fiva on valvonnassaan huomannut piirteitä, jotka antoivat aihetta tarkentaa pelisääntöjä. Viime lokakuussa valvottavatiedotteessaan Fiva toi selväsanaisesti esille havaitsemiaan epäkohtia ja ilmoitti ennakolta, että tähän yhteen palveluun kohdistuva tarkastus toimialatasoisesti käynnistyy tämän vuoden puolella.

Tiedote ja sen liitteenä ollut monisivuinen muistio on luettu eläkeyhtiöissä tarkkaan. Forsström arvelee, että osa eläkeyhtiöistä on jo tämän perusteella miettinyt tykönään, miten toiminta nykymuodossaan vastaa linjauksia ja millaista ryhtiliikettä heiltä valvoja mahdollisesti odottaa.

– Perustamme valvontamme myös havaintoihimme: siihen mitä näemme yhtiöiden korostavan markkinoinnissaan ja siihen, miten ne puhuvat palveluistaan julkisuudessa, Forsström sanoo.

Nähdyn ja kuullun perusteella Fivassa heräsi tarve varmistaa, toimitaanko toimialan rajojen puitteissa. Fiva haluaa selvittää, onko joltain osin kysymys muusta kuin työeläkevakuuttajille annetun sosiaalivakuutustehtävän hoitamisesta. Jos kyseessä olisi esimerkiksi oman toimialan rajat ylittävä kilpailuelementti, jota työhyvinvointipalvelujen otsikon alla eläkeyhtiö tarjoaa asiakasyritykselleen, sitä valvoja ei salli.

– Työhyvinvointipalvelut ovat huomattavasti työkyvyttömyysriskin hallintaa laajempi palvelukokonaisuus, oma toimialansa, joka ei työeläkevakuuttajille sosiaaliturvan toimeenpanijoina ole vapaasti sallittua toimintaa, Forsström perustelee.

Fiva ei tuijota vain yhtä lukua tai yhtä toimijaa ja kampaa niitä täikampa taskussaan. Se tarkastelee yhdenmukaisesti koko alaa. Sitä kiinnostaa rahojen käyttö ja palvelutarjonnan muodot osana vakuutusliiketoimintaa.

Työhyvinvointipalvelujen nimellä eläkeyhtiöt tarjoavat asiakkailleen erilaisia toiminnallisuuksia ja palvelumuotoja, jotka Fivan käsityksen mukaan koettelevat jo toimialan rajoja.

– Haluamme varmistua, että näissä palveluntarjontatavoissa ollaan toimialan rajojen sisällä ja että niihin on käytössä vain niitä varoja, joita tähän on osoitettu, Forsström sanoo.

Yhtiöiden tehtäväksi annettu työeläkevakuuttaminen on keskeinen osa suomalaista sosiaaliturvaa sekä toimeenpanon laajuudelta että sitä varten kertyvien varojen hoidon osalta. Forsström sanoo, että viime vuosina on alkanut joiltain osin näyttää siltä, että yhtiön päätehtävän ja erilaisten työkyvyttömyysriskin hallintaan liitettyjen työhyvinvointipalvelujen uudenlaisten palvelumuotojen tarjonnassa on jossain määrin epäsuhtaa.

Fivan silmissä työhyvinvointipalvelujen markkinointi näyttäytyy usein asiakashankinnan välineenä.

Forsström painottaa, että vain riskin vähentämisen tarkoituksessa tehdyn toiminnan rahoittaminen työeläkemaksuina kerätyin varoin on mahdollista. Työkyvyttömyysriskin hallinnan tulee suuntautua riskiperusteisesti. Palvelut voivat valvojan näkemyksen mukaan olla asiakkaita ohjaavia ja neuvovia, mutta toiminnan tulee olla varsinaiselle toiminnalle alisteista, sitä tukevaa.

Tehtävänämme on varmistaa, että pysytään toimialalla.

Forsström perustelee, että työhyvinvointiriskin vähentämiseen tähtäävien toimien rahoittaminen työeläkeyhtiöiden toimesta ei ole perusteltavissa millään muulla perusteella kuin työeläkevakuutusyhtiön omalla vastuulla olevan eläkemenon vähentämisellä.

Työeläkeyhtiöillä ei ole muuta varallisuutta kuin työeläkevakuutusmaksuilla kerättyjä, työeläkkeiden hoitoon ja rahoitukseen liittyviä varoja. Myös vahinkoriskin vähentämistoimet pitää kytkeä sosiaalivakuuttamisesta koituvaan tulevaan vastuuseen, eläkemenoon.

– Tuleviin eläkkeisiin kerätyistä eläkemaksuista voidaan käyttää summa x tähän työkyvyttömyysriskin hallintamenoon, jotta säästetään enemmän kuin käytetty summa x tulevaisuudessa maksuun tulevasta työeläkemenosta, hän selittää.

Valvojan näkemyksen mukaan yhtiöt eivät voi kohdentaa palvelujaan erimerkiksi jonkun asiakasyrityksen pyytämänä, ilman riskiarviota. Näin ei voi toimia, koska silloin kyse ei ole työkyvyttömyysriskin vähentämisen tavoitteella perusteltavissa olevasta tehtävästä.

– Jos jollain asiakkaalla ei ole todennettavissa sellaista riskiä, mihin rahaa voi käyttää, ei sitä pidä myöskään tarjota, vakuutusvalvontaosastoa ja siellä työskenteleviä 50 asiantuntijaa johtava Forsström toteaa.

Rahallisia sanktioita Fiva ei voi nykyisten valtuuksiensa pohjalta työeläketoimijoille määrätä. Mutta se voi neuvoa ja valistaa sekä tarvittaessa varoittaa eli nuhdella julkisesti. Forsström on luottavainen, että toimijat korjaavat oma-aloitteisesti toimintatapojaan.

– Muutoksia ne varmasti miettivät siltä osin, kun toimintatavat mahdollisesti eivät vastaa toimialalle lainsäädännössä asetettuja toiminnan ja varojen käytön rajoja.

– Valvottavatiedotteessa olemme vastikään muistuttaneet tästä, Forsström sanoo.

Yhtiöiden vastuulla on niiden oman sääntelyn tuntemus.

– Me valvojina olemme sivuroolissa, tehtävänämme on varmistaa, että pysytään toimialalla.

Työeläkeala ei näyttäydy erimielisenä, vaikka työhyvinvointirahojen käyttö on eläkeyhtiöiden osalta juuri nyt luupin alla. Kaisa Forsström uskoo joukkuepelin voimaan, myös työeläketoimialalla.

Lopulta tavoite on yhteinen: turvata vakuutetut edut ja varmistaa työeläkemaksuin kerättyjen varojen vastuullinen käyttö.

Missionsa mukaan Fiva turvaa vakautta ja luottamusta finanssimarkkinoilla. Se toimii hallinnollisesti Suomen Pankin yhteydessä ja konkreettisesti aivan Helsingin Tuomiokirkon kainalossa Snellmaninkadulla. Päätöksenteossaan se on itsenäinen ja sen valvontatehtävä perustuu lakiin.

Työeläkevakuutusyhtiön toiminta on myös laissa säädelty. Näillä suomalaisen sosiaaliturvan keskeisillä toimeenpanijoilla on vahva yhteiskuntavastuullinen tausta ja tehtävä.

– Ne kantavat meidän kaikkien osalta vakuutusriskiä, turvaavat eläkeaikaista toimeentuloamme, Forsström korostaa.

Yhteistä työeläkevarallisuutta ne eivät voi vapaasti käyttää mihin haluavat. Valvoja katsoo, että eläkeyhtiö ei voi tehdä myöskään sellaisia toimia, jotka parantaisivat niiden asiakasyrityksien tulosta tai muutakaan, joka kohentaisi yhtiön vakuutusasiakkaiden kilpailullista menestystä.

Työeläkevakuuttajat uudistavat toimintatapojaan digitaalisuuden aallonharjalla ja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Juuri silloinkin toimijoiden on tunnettava toimialueensa sääntely.

Forsström korostaa, että yhtiöiden päätöksenteossa ja valmistelussa tulee varmistua siitä, että säännöt tunnetaan. Tässä parhaana tukena on hänen mukaansa osaava valmistelijakunta sekä toimiva sisäinen valvonta. Hän näkee merkittävänä myös lain ja sääntelyn noudattamista varmistavan compliance-toiminnon roolin yhtiöissä.

– Jos joltain osin yhtiöissä ollaan eri mieltä sääntelyn asettamien rajojen oikeellisuudesta, se on poliittisen päätöksenteon ja lainsäätäjän tehtävä harkita muutosten tarvetta ja seuraamuksia.

– Valvoja toimii voimassa olevan sääntelyn pohjalta, Forsström sanoo.

Työeläkevakuuttajien asema sosiaaliturvan toimeenpanijoina on kuitenkin myös tässä suhteessa erityislaatuinen. Toiminnan rajoilla ja niiden noudattamisella on valvojan arvion mukaan merkitystä monellakin tapaa myös koko järjestelmän pysyvyyden näkökulmasta.

Sääntelyn noudattaminen on valvojan näkemyksen mukaan itse asiassa yksinkertaista ja selväpiirteistä, jos sen sellaiseksi haluaa ymmärtää. Tällä Forsström haluaa sanoa, että myös alan intressi on yhteinen, koska jokainen toimija on yhteisvastuullinen ja turvaa siten myös toisen yhtiön ottamia riskejä.

Joukkuepelaajana hän haluaa tehdä työtään avoimesti. Yhteisellä pelikentällä kaikkien pelaajien on tunnistettava rajat.

– Fiva kulkee samaan suuntaan kuin työeläkevakuuttajat, olemme samalla kentällä.

Kaisa Forsström

  • Ikä: 55-vuotias
  • Työ: Fivan vakuutusvalvontaosaston osastopäällikkö syksystä 2017 alkaen
  • Aiempi työura: toimitusjohtajan sijaisena ja johtajana Veritaksessa, jossa teki 25-vuotisen uran työeläkevakuutustoimialalla
  • Koulutus ja oppiarvo: juristi, OTK (nyk. OTM), hyväksytty hallituksen jäsen (HHJ)
  • Kotipaikka ja perhe: Turku; mies, kaksi aikuista poikaa ja Rocky-suomenlapinkoira
  • Harrastukset: Koripalloliiton varapuheenjohtaja. Joukkueurheilija, arkiliikkuja ja penkkiurheilija. Fanittaa kasvattajaseuransa ohella perhepiirin urheilijoiden edustamia joukkueita: Ura Basket, Maskun Palloseura ja PrimeDancers
  • Tätä et tiennyt: Nuoruudessaan voittanut SM-kultaa (1984) Turun Ringette Sinisten joukkueessa.