Suomen tulevaisuus – Missä on Pohjantähti?

Me ollaan hävitty tää peli, sanoi Aimo Nivaska.

Kummelisketsin legendaarisen jääkiekkovalmentajan analyysi kuulostaa tutulta juustohöylä-Suomen horroksessa.

San Franciscossa pitkään asunut tulevaisuudentutkija, tohtori Sari Stenfors ei tunne 1990-luvun klassikkosketsiä, mutta ymmärtää yskän. Hän synkistelee uutisten kanssa vain yhtenä päivänä viikossa. Se saa riittää.

– Yritän katsoa kauemmas tulevaisuuteen, ja visioin vain myönteisiä tulevaisuuksia. Suomella on hyvät mahdollisuudet menestyä, mutta meiltä puuttuu visio.

Vuonna 2020 Stenfors valittiin Forbesin 50 naisfuturistin listalle. Hän on tutkinut muun muassa johtajuutta, teknologiaa ja ihmisten kykyä sopeutua muutoksiin.

Stenfors on erikoistunut protopioihin. Protopia on realistinen ja myönteinen tulevaisuusnäkemys. Se ei ole täydellinen (utopia) tai synkkä (dystopia), vaan keskittyy pienin askelin paranevaan maailmaan.

– Dystopiat lamaannuttavat. Toisaalta liian disneymäinen utopiakaan ei motivoi meitä tekoihin, koska se ei voi toteutua. Vaikeudet pitää tunnustaa, ja niitä on edessä.

Engelin paussi 2.0

Stenforsin mukaan elämme aikaa, joka muistuttaa Engelin paussia. Taloushistorian käsite viittaa 1800-luvun alkupuolen Iso-Britanniaan, teollistumisen alkuhämärään.

Teknologia ja tuottavuus ottivat tuolloin suuria harppauksia ja koneet muokkasivat yhteiskuntaa perustavalla tavalla. Ihmisten, kaupunkien ja lopulta koko maailman piti muovautua uuteen aikakauteen, ja se otti aikansa.

– Teollistuminen teki työstämme robottimaista. Tulevaisuudessa koneet vapauttavat meidät olemaan ihmisiä. Mutta muutosvaihe voi kestää useita vuosikymmeniä.

Teknologia mullistaa työelämän ja haastaa koko yhteiskunnan mukaan lukien eläketurvan. Muutoksen vaikeusastetta nostaa globaalien kriisien vyyhti. Lisäksi yhteiskuntamme harmaantuu ja näyttää polarisoituvan kovaa vauhtia.

– Olennaista on se, miten teknologian tuoma muutos kohdataan. Liskoaivomme toimivat hyvin sapelihammastiikereiden kanssa, mutta pelkoon pohjautuva varautuminen ei auta nyt. Ne yhteiskunnat, joilla on unelma, reitti ja resurssit pärjäävät muita paremmin.

Toivo ei ole tunne

Stenfors käyttää protopioissaan ns. backcasting-ajattelua. Ensin visioidaan haluttu tulevaisuus. Sitten kelataan vuosikymmeniä taaksepäin nykyhetkeen ja kysytään mitä pitää tehdä, jotta se toteutuu.

– Reitti muuttuu monta kertaa, mutta suunta on oikea, ja sitä kohti liikutaan päivä kerrallaan.

Myönteisten tulevaisuuskuvien tärkein polttoaine on toivo. Siitä puhuessaan tutkijan silmiin syttyy innostuksen kipinä.

– Tutkimusten mukaan toivo lisää merkittävästi ihmisen elinvuosia, keskimäärin jopa 12 vuotta.

Toivo oli myös tekijä, joka yhdisti keskitysleireiltä selvinneitä. Se auttoi jäsentämään ajatuksia ja etsimään kekseliäitä tapoja selviytyä.

Yhteiskunnan näkökulmasta toivo on kriittinen tekijä. Se on sosiaalista liimaa, joka ylläpitää luottamusta ihmisiin ja heidän muodostamiinsa instituutioihin, kuten vaikka eläketurvaan. Myös kaikki investoinnit, kouluttautuminen ja yrittäminen perustuvat ajatukseen paremmasta huomisesta.

– Toivo ei ole tunne, vaan tapa hahmottaa todellisuutta. Sen raameissa voi kokea kaikenlaisia tunteita, ja suhtautua silti toiveikkaasti tulevaisuuteen.

Stenfors on erityisen huolissaan nuorten tulevaisuususkon horjumisesta. Keväällä julkaistun Nuorisobarometri 2024:n mukaan nuorten tulevaisuususko on laskenut 20 prosenttiyksikköä vajaassa kymmenessä vuodessa.

Jo aiemmin nuorten usko maailman ja Suomen tulevaisuuteen oli laskenut, mutta nyt myös usko omaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteen laski.

Barometrin mukaan noin kaksi kolmesta nuoresta suhtautuu tulevaisuuteensa optimistisesti. Stenforsin mukaan toiveikkuus kasvaisi, jos maalla olisi suunta. Mutta mistä Suomen Pohjantähti löytyisi?

– Sitä pitää kysyä suomalaisilta, etenkin nuorilta, jotka tulevaisuudessa elävät.

Mallia unelmointiin Virosta

Stenfors ottaa esimerkin Virossa toteutetusta Hakkab looma! -projektista. Siinä virolaiset saivat unelmoida, millaisessa maassa he haluavat elää vuonna 2050.

Projektissa kerättiin yhteensä 13 000 unelmaa, joista suurin osa tuli nuorilta. Projektia varten koulutettiin 300 fasilitoijaa, jotka järjestivät pyöreän pöydän keskusteluja ympäri maata. Unelmia kerättiin muun muassa kouluissa ja verkkosivujen kautta.

Keräysvaiheen jälkeen tutkijat syöttivät aineiston yliopiston tekoälysovellukseen. Siltä poliitikot voivat kysyä näkemystä asioihin. Yksityiskohtaisia unelmia tärkeämpää oli selvittää, mitä arvoja erityisesti nuorilla on – mikä on heille merkityksellistä.

– Alustavien tulosten mukaan enemmistö virolaisista haluaisi vähemmän teknologiaa elämäänsä. Näen tässä taustalla yhteisöllisyyden kaipuuta.

Uusi humanismin aika

Ennen kuin saamme selvyyttä suomalaisten visioon, kysytään miltä tulevaisuudentutkija toivoisi Pohjolan näyttävän 60 vuoden päästä.

Stenforsin protopiassa Suomi elää uutta humanismin aikaa. Maa on selvinnyt Engelin paussi 2.0:sta ja kukoistaa. Ongelmiakin toki on, mutta keskitytään nyt hyvään.

Stenforsin mukaan inhimilliset ominaisuutemme, kuten empatia, intuitio ja tietoisuus ovat tulevaisuudessa ainutlaatuisia ja arvokkaita.

– Kykymme syvälliseen eettiseen pohdintaan korostuu. Iso tehtävämme on toimia teknologian kompassina ja kehittää maailmaa parempaan suuntaan.

Vuonna 2085 ihmisen ja koneen liitosta on tullut saumaton osa kaikkia elämän osa-alueita. Elämme kyborgiyhteiskunnassa. Kyborgilla tarkoitetaan ihmistä, jonka kehoa tai toimintoja on paranneltu teknisin välinein.

Hieman samalla tavoin kuin kuulokoje auttaa nyt heikkokuuloista, saamme huomaamattomia apuvälineitä, joiden avulla aistimme kehittyvät. Saatamme jopa löytää aivan uusia aisteja.

– Tätä rajan hämärtymistä on vielä vaikea hahmottaa, koska mielikuvamme kyborgeista ovat lähinnä huonoista dystopia-elokuvista.

Eläke siltana elämänvaiheissa

Engelin paussi 2.0. jälkeen työ ei ole enää samalla tavalla pakollista kuin nyt. Robotit ovat vapauttaneet ihmiset rutiinitehtävistä merkityksellisempään työhön.

Yhteiskunta saa rahoitusta monista uusista lähteistä, esimerkiksi robottityön tuottamaa lisäarvoa verotetaan. Suomessa on käytössä perustulon kaltainen järjestely, joka turvaa hyvinvoinnin perustan.

– Me ihmiset olemme tosi jänniä. Tutkimusten mukaan emme jää sohvalle, vaan haluamme kehittää ja tehdä arvokkaita asioita. Joku voi perustaa pienen yrityksen, toisella on mahdollisuus hoivata isovanhempiaan tai lapsiaan.

Stenfors ei ole perehtynyt syvällisesti suomalaiseen eläketurvaan. Hän ajattelee, että se tulee väistämättä muuttumaan yhteiskunnan mukana.

Tulevaisuudessa elämme entistä vanhemmiksi ja urapolkumme ovat moninaisempia. Eläkkeen käsite, jos sellaista enää käytetään, turvaa vanhuuden lisäksi nykyistä laajemmin eri elämänvaiheita. Se voisi esimerkiksi mahdollistaa sapattivapaan elämän käännekohdissa.

– Sen avulla voisi turvallisesti pitää vähän vapaata, uusiutua ja levätä ennen uutta elämänvaihetta. Esimerkiksi silloin, kun vaihtaa työuran suuntaa tai jos haluaisi vaikkapa rakentaa mökin saareen.

Lähteet:
Lee, L. O. ym. (2019). Optimism is associated with exceptional longevity…PNAS.

Rasmussen, Scheier & Greenhouse (2009). Optimism and physical health. Annals of Behavioral Medicine.