Miltä menestyvä Suomi näyttää vuonna 2040?

Miltä menestyvä Suomi näyttää vuonna 2040? Tätä kysymystä pohtii Helsingin Allas See Poolilla kolme asiantuntijaa, jotka arvioivat hyvinvointivaltion tulevaisuutta eri näkökulmista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pasi Moisio on ollut viime vuosina mukana sosiaaliturvan keskeisten kehityshankkeiden valmistelussa. Poliittisessa keskustelussa vaaditaan usein hyvinvointivaltion ”pelastamista”, mutta se on hänen mielestään liian raflaava termi.

– Julkisten palvelujen supistaminen tai sopeuttaminen ei tarkoita sitä, että olisimme romuttamassa hyvinvointivaltiota. Myös institutionalisoituneessa turvassa voi olla aaltoliikettä pitkällä aikavälillä. Turva voi olla vähän niukempaa esimerkiksi silloin, kun väestörakenne vanhenee, Moisio sanoo.

Eläketurvakeskuksen tutkimusosaston päällikkö Susan Kuivalainen huomauttaa, että väestön ikärakenteen muutos asettaa hyvinvointivaltion uudenlaiseen tilanteeseen. Suomi on tällä hetkellä maailman kolmanneksi ikääntynein maa ja väestö ikääntyy yhä nopeasti.

Suomen on kehitettävä oma toimintamalli.

Susan Kuivalainen, Eläketurvakeskus

– Mallia ei voi ottaa mistään, vaan Suomen on kehitettävä oma toimintamallinsa hyvinvointivaltion turvaamiseksi. Päätöksentekijöiden ja kansalaisten on tunnustettava faktat ja tehtävä niiden pohjalta päätöksiä.

Väestöennusteita kannattaa hyödyntää

Emeritusprofessori Juha Alho on väestötieteen asiantuntija, jonka erikoisalaa ovat väestörakenne ja sitä koskevat ennusteet. Hänen mukaansa Suomen työikäisten määrä vuonna 2040 on suhteellisen helppo arvioida, sillä tuolloin 20–70-vuotias väestö on jo syntynyt.

– Iso epävarmuus liittyy kuitenkin maahanmuuttajien määrään, Alho sanoo.

Juuri nyt Ukrainan sota on tuonut kymmeniä tuhansia Suomeen. Alho odottaa, että kaikki tänne tulleet eivät kuitenkaan jää tänne, kun olot kotimaassa joskus rauhoittuvat.

Iso epävarmuus liittyy maahanmuuttajien määrään.

Juha Alho, emeritusprofessori

– Joka tapauksessa on odotettavaa, että maahanmuuttajien osuus työikäisestä väestöstä kasvaa, mikäli emme itse karkota heitä nurjalla suhtautumisella.

Alhon mukaan hyvissäkin väestöennusteissa on epävarmuutta, jota yleensä aliarvioidaan. Hänen mielestään ennusteita voitaisiin hyödyntää paremmin, jos tulevan kehityksen epävarmuudesta olisi käytössä realistisempi kuva. Valtiovarainministeriö ja Tilastokeskus eivät rutiininomaisesti tuota tarvittavia ennusteita.

– Mallia voisi ottaa työeläkejärjestelmästä, jossa käytetään paljon pitkän aikavälin ennusteita ja tehdään päätöksiä sen mukaan.

Yhteiskunnan ja yksilön vastuisiin tarkennusta

Pasi Moisio toimii puheenjohtajana valtioneuvoston nimittämässä sosiaaliturvakomiteassa, jonka tehtävänä on vuosina 2020–2027 tehdä ehdotuksia ja aloitteita sosiaaliturvan uudistamiseksi.

– Nykyisessä keskustelussa painottuvat julkisen talouden velkaantuminen ja palvelujen leikkaukset. Nyt tarvitaan paljon syvällisempää keskustelua hyvinvointivaltion perusajatuksesta.

Moisio toivoo, että perusasiasta vallitsee jatkossakin yksimielisyys. Hyvinvointivaltio on sitoumus ja eräänlainen vakuutus, joka takaa kaikille yhteiskunnan jäsenille terveyden ja toimeentulon turvaa elämän riskien toteutuessa.

Moisiosta on kuitenkin tärkeää käydä arvokeskustelua, mikä on tulevaisuudessa hyvinvointivaltion rooli suhteessa kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Hän toivoo, että Varman toimitusjohtaja Risto Murron avaus aikuisten lasten vastuusta ikääntyvien vanhempiensa hoivasta avaisi osaltaan keskustelua.

Yksilön, perheen ja yhteisön vastuu on ollut Suomessa tabu.

Pasi Moisio, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos

– Yksilön, perheen ja yhteisön vastuu hyvinvoinnin turvaamisessa suhteessa valtioon on ollut Suomessa eräänlainen tabu, josta on vaikea käydä poliittista keskustelua.

Arvomaailmassa isoja muutoksia

Moisio huomauttaa, että Suomi näytti hyvin erilaiselta, kun nykyinen hyvinvointivaltio rakennettiin 1960–80-luvuilla. Silloin työikäisiä oli paljon suhteessa ikääntyneisiin, ja hyvinvointipalvelut rakennettiin kasvavan väestön varaan.

– Hyvinvointivaltion vastuulle otettiin entistä enemmän tehtäviä, jotka olivat aiemmin kuuluneet perheille. Lasten päivähoito ja vanhustenhoito ovat tästä esimerkkejä.

Moisio huomauttaa, että hyvinvointivaltion rakentamisen aikaan Suomessa vallitsi suurelta osin yhtenäinen arvomaailma ja -kulttuuri. Sittemmin yhteiskunta on muuttunut moniarvoisemmaksi ja yksilökeskeisemmäksi.

Moision mielestä asiaa kannattaa kysyä uusilta sukupolvilta, sillä heillä on todennäköisesti erilainen käsitys hyvinvointivaltion ja yksilöiden suhteesta kuin heidän vanhemmillaan. Oman lisänsä tuovat maahanmuuttajat, joilla on omat tarpeensa ja odotuksensa hyvinvointivaltion roolista.

Tarvitsemme laajan väestöohjelman

Susan Kuivalaisen mielestä hyvinvointivaltion tehtävänä on jatkossakin turvata kansalaisten perustoimeentulo ja -palvelut.

Hän pohtii, että ”palvelulupauksena” voisi olla myös yhteiskuntarauha, joka on hyvinvointivaltion keskeinen tavoite.

– Se edellyttää meiltä yhteiskunnan rakenteita ja politiikkaa, joka tukee ja luo turvallisuutta vastakkainasettelun sijaan.

Kuivalaisen mielestä Suomi tarvitsee väestöpoliittisen ohjelman, joka kattaa syntyvyyden lisäksi muitakin väestön kehitykseen oleellisesti liittyviä asioita. Siinä otettaisiin huomioon muun muassa nettomaahanmuuton ja alueellisten muutosten kaltaisia asioita.

– Suomella on kansallinen ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelma. Väestörakenteen muutokselle tarvitaan vastaavanlainen kokonaisvaltainen tarkastelu, jossa asetetaan myös yhteiset tavoitteet.