Miten ratkaista matala syntyvyys?
Katukuvassa kulkee yhä kumaraisempi kansa rollaattoreilla. Harvemmin kadulla kohtaa lastenvaunuja lykkivän lapsiperheen. Miten kääntää väestönkehitys uusille rattaille?
Huoli eläkejärjestelmästä ja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta kietoutuu epäkiitolliseen väestönkehitykseen. Vanhenevaa väestöä uudistamaan ei synny riittävästi lapsia.
– Pienikin parannus muuttaisi lasku-uran suotuisammaksi. Tähän koetamme löytää keinoja asiantuntijoiden ja tutkimustiedon avulla, sanoo väestöpoliittisen työryhmän puheenjohtaja, sosiaali ja terveysministeriön sosiaaliturva- ja vakuutusosaston osastopäällikkö Liisa Siika-aho.
Tavalla tai toisella yhteiskunnassa on löydettävä yhteistä kykyä sopeutua alenevaan syntyvyyskehitykseen.
– Syntyvyys laskee edelleen, vaikka moni toivoo hieman yli kahta lasta, Siika-aho toteaa.
Kohtu ja kehto jäävät monilta hyödyntämättä. Vielä 1960-luvulta aina vuosituhannen alkuun toiveikkuutta oli ilmassa: perheet kasvoivat ja hyvinvointivaltio sen myötä. Rollaattoreita ei oltu keksittykään, kun kaupunkien ja kylien raitit täyttyivät kirmaavista lapsista.
Siika-aho toteaa realistisesti, että suurten ikäluokkien aikakauteen ei ole paluuta.
– Yhteiskunnassa on mietittävä jälleen kerran yhdessä, miten auttaa nuoria aikuisia perheellistymään. Yhteiskunta tarjoaa nyt vanhempainetuudet ja on edistänyt sukupuolten tasa-arvoa, ja siitä huolimatta tilanne on tämä.
Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti kesällä väestöpoliittisen työryhmän, jonka tehtäväksi tuli löytää konkreettisia toimia ongelman ratkaisemiseksi.
Hihat on kääritty, virkamiehet ja poliitikot koettavat ratkoa ongelmaa poliittisin julistuksin ja ohjelmapaperein.
Ratkaisut tehdään lopulta kuitenkin perhekohtaisesti.
Synnyttävien äitien keski-ikä on myöhentynyt. Kolmekymppinen saattaa ohittaa parhaimman biologisen aikansa kuin huomaamatta. Vaikka synnytysikäluokat ovat pienentyneet, osaltaan maahanmuutto on korjaamassa tilannetta. Myös se on aivan hyväksyttävää, että kaikki eivät halua synnyttää omaa lasta.
Tilastojen karu totuus paljastuu meille silmiimme lokakuussa, kun Tilastokeskus julkistaa uusimman väestöennusteensa. Viimeisen vuosikymmenen aikana syntyvyys on laskenut 2010-luvulta odottamattoman jyrkästi ja kokonaishedelmällisyyttä kuvaava lukema on vajonnut 1,26:een. Luku kuvaa naisen synnyttämien lasten määrää keskimäärin.
Työllisyysnäkökulmasta katsottuna jo ensi vuosikymmenellä alamme maksaa laskua epäsuotuisasta väestönkehityksestä.
Tällä on vaikutusta julkisen talouden rahoitukseen. Halusimme tai emme, valtiontalous asettaa paineita eläkejärjestelmälle.
– Kun ikäluokat pienenevät, nykyiset työeläkemaksut eivät riitä kattamaan eläkemenoja keskipitkällä aikavälillä, Siika-aho tietää ja muistuttaa eläkejärjestelmän perusmekaniikasta.
– Maksupaine kasvaa sitä suuremmaksi mitä pienempiä ikäryhmiä on töissä ja mitä suurempi osa on eläkkeellä.
Löytyykö ratkaisu eläkeuudistusta valmistelevissa pöydissä?
Aleneva syntyvyys on osaltaan ollut ajurina, että Petteri Orpon (kok) hallitus miettii eläkkeiden rahoituksellista kestävyyttä ja on ryhtynyt valmistelemaan eläkeuudistusta.
Sattumalta ylijohtaja Liisa Siika-aho STM:n sosiaali- ja vakuutusosastolta edistää myös eläkeneuvotteluja puheenjohtajana kolmikantaisessa ryhmässä, joka valmistelee eläkeuudistusta.
– Eläkejärjestelmän tulisi pysyä toimintakykyisenä ja sitä pitää vahvistaa, kun ikäluokat pysyvästi pienenevät, tyytyy Siika-aho sisältötyöstä tässä vaiheessa toteamaan.
Työryhmien (väestöpoliittisen ohjelmatyön ja eläkeuudistusta valmistelevan kolmikantaryhmän) tehtävät kietoutuvat läheisesti saman syntyvyysongelman tarkasteluun vaikkakin eri näkökulmista.
– Eläkeuudistusneuvottelut ovat aina luottamuksellisia eikä asettamispaperia enempää ole tällä erää kerrottavaa, Siika-aho toteaa.
Tammikuun loppuun saakka neuvottelut jatkuvat eläkeuudistuksen sisällöistä. Syksy alkoi Siika-ahon mukaan hyvässä yhteishengessä ja aikataulussa.
– Työn vauhti tiivistyy loppua kohti.
Anne Iivonen
Kolme syytä, miksi haikara ei tuo lasta
Parisuhteet ovat haurastuneet. Jo avoliitot päättyvät aiempaa useammin eroon.
Hedelmällisyystietoisuus on heikentynyt.
Ikäero. Kun pariutuminen myöhentyy, lisääntymiskykyisen puolison löytyminen vaikeutuu.
(STM:n väestöpoliittinen ohjelmatyöryhmän toimikausi jatkuu ensi vappuun. Lokakuussa työryhmä julkaisee selvityshenkilö Anna Rotkirchin laatiman väliraportin.)
