Jaakko Kiander aloitti viime marraskuussa Kevan toimitusjohtajana. Ensimmäistä kertaa urallaan hän on nyt toimitusjohtajan vastuussa.

Kevan kansleri Kiander

Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander katselee aitiopaikalta yhteiskuntaa kuin pienoiskoossa. Hän pitää hyvin mahdollisena, että lama asettuu meille asumaan ensi talven aikana.

Kevan toimitalon korkeuksista näkee kauas. Alhaalla kadulla ratikat kirskuvat kiskoilla ja toimeliaat rientävät lounastauoilleen. Täällä kattojen yllä Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander katselee maailmanpiiriään, suomalaista yhteiskuntaa.

Viime marraskuussa Kevaan tullessaan Kiander valitsi työhuoneekseen likimain sisääntuloaulan yläpuolelta tilavan työhuoneen. Hän ei suostunut työskentelyyn herrakerroksessa yläilmoissa, mutta ei myöskään monitilatoimistossa, jollaisiksi nykyaikaisia viihtyisiksi stailattuja avokonttoreita kutsutaan.

Työhuone kuin rehtorin huone

Kevan toimitusjohtajan työhuoneen oven kyltissä lukee kanslia. No, se on tietysti huumoria, vaikka hieman rehtorin huoneelta se kyllä näyttääkin. Siellä, hieman sivussa toimitilan kuhinasta Kiander syventyy työhönsä ja muuten näkee kaikki taloon tulevat vieraat ja asiakkaat.

Keskitymme perustehtäväämme, eläkkeiden ja sijoitusvarojen hoitamiseen.

Kiander kurvaa autollaan päivittäin Itä-Helsingin Vartioharjun kodistaan Unioninkadun toimistolle. Pandemian rajoitusten jälkeen hän ei oikeastaan halua tehdä etätyötä, vaan viihtyy hyvin työpaikalla ja työyhteisönsä parissa.

Keva keskittyy perustehtäväänsä

Kiander palkattiin viime syksynä Kevaan muutosjohtajaksi. Hänen tuli naittaa kunnallinen ja yksityinen työeläkejärjestelmä toisiinsa. Pitkään ministeriötasollakin valmisteltu yhdistymishanke kaatui ennen kalkkiviivoja elinkeinoelämän etupiirien vastustukseen.

Yhdistymisen liikkeelle panevana voimana olivat Sipilän-hallituksen kaavailemat laajat uudistukset julkisten palvelujen yksityistämisestä.

– Tuolloin ajateltu Kevan asiakaskannan poistumisen uhkakuva ei toteutunut ja pohja yhdistymiskaavailulta lähti siitäkin syystä alta pois, Kiander sanoo.

Kansleri Kiander ei halua asiaa työpöydälleen takaisin vähään aikaan. ​

– Yhteiskunta muuttuu nyt vauhdilla, ja tärkeintä on keskittyä perustehtäväämme, eläkkeiden ja sijoitusvarojen hoitamiseen.

– Luulenpa, että yhdistymisen toteutuminen olisi saanut ihmiset epävarmuuttelemaan, missä kenenkin työeläketurva on hoidettu, hän sanoo nykytilanteessa.

Keva on maan suurin työeläkelaitos, se huolehtii 1,3 miljoonan suomalaisen eläketurvasta ja työeläketoimijana alan suurimmasta, noin 62 miljardin euron arvoisesta eläkevarannosta.

Ennusteen mukaan kolmannes kunta-alan henkilöstöstä eläköityy 2030 mennessä. Siinä on lovea tilkittäväksi. Kianderin ajatusmaailmassa eläköitymisikää lähestyvien ihmisten elämäntilanne tulee ymmärrettävästi lähelle.

Unioninkadun toimiston ylimmässä kerroksessa.

Kiander itse aikoo jatkaa tehtävässään ainakin kuusi vuotta ja vielä senkin jälkeen haluaisi olla aktiivinen jollakin tapaa. Kiander on työskennellyt aiemmin johtajana Eläketurvakeskuksessa ja työeläkeyhtiö Ilmarisessa. Työuransa alkuvuosikymmenet hän toimi eri tutkimuslaitoksissa kansantaloustieteilijänä. Tohtorinväitöksensäkin pohjalta hänellä on hyvä käsitys 90-luvun laman seurauksista.

Toimitusjohtajan roolissa Kiander joutuu luomaan nahkaansa vielä aikaisempia työtehtäviään kestävämmällä suojakertoimella. Ihan kaikkeen hänen ei myöskään tarvitse näppejään ulottaa, vaan huolehtia Keva-laivan strategisesta johtamisesta.

– Onneksi täällä on hyvä porukka, johon voin luottaa. Ei tämä ole yhden miehen show.

Vastikään Kevan pääekonomistina aloitti SAK-taustainen Joonas Rahkola, jonka harteille sopii talouden ja yhteiskunnan muutosten seuraajan ja mediaa palvelevan ns. päivystävän dosentin rooli.

Ei ole ollenkaan varmaa, kuinka nopeasti markkinat notkahduksesta oikenevat.

Piirtäjän kädestä syntyi muutamalla vedolla karikatyyri, jonkinlainen eläkehemmo.

Tarkka, mutta suurpiirteinen

Juuri sopivanlainen suurpiirteisyys ja samalla tarkka analyyttisuus kuuluu Kianderin persoonallisuuteen.

Kuva täydentyy, kun hän kaivaa kynän esiin kokouksen lomassa. Ja mitä tekeekään: hän piirtää papereiden marginaaleihin. Piirtää milloin mitäkin. Haastattelun aikana kynästä irtoaa muutamalla vedolla jonkinsortin eläkehemmo.

Piirtely kertoo hahmottamiskyvystä, se on myös hyväksi havaittu keskittymistapa.

Keskeinen opetus 2000-luvusta

Kianderin mukaan 2000-luvun kehityksen nopeasta muutosvauhdista on, ettei todellakaan tiedetä, millaisia muutoksia 2030-luku tuo tullessaan.

Kiander odottaa ja toivoo, että konsensus palaisi sopimuskulttuuriin.

– Aina joudumme jokainen tahoillamme tekemään kompromisseja. Konsensuksen rakoilusta kertoo, että etujärjestöt eivät pysty keskenään sopimaan asioista.

Samaten hän arvelee, että eduskunnassa yrittäjien eläkejärjestelmän uudistamisessa on törmätty moniin kipukohtiin: yhdessä sopiminen tuntuu vaikeutuneen.

Demariksi tiedetyn Kianderin yhteiskunnalliselle näkemykselle on ollut kysyntää eri aikoina. Mitä näkyy horisontissa?

– Poliitikot toimivat hyvin vaikeassa ajassa, ja olisin kuitenkin ymmärtäväisempi kuin kriittinen tehtyihin päätöksiin. Venäjä-pakotteiden ja energiakriisin keskellä olemme hyvin ahtaassa tilanteessa.

Moni kritisoi valtion kasvavaa velanottoa. Yhtyykö Kiander tähän kuoroon?

– Pitäisin velanottoa kuitenkin aika siedettävänä verrattuna moneen Keski-Euroopan maahan. Siitä en olisi kovin huolissani. Asiat lopulta järjestyvät, Kiander luottaa.

Koko Euroopan energiakriisi

Tässä ajassa Kiander näkee yhtäläisyyksiä vuoden 1989 talouskriisiin, mutta varsinkin 1970-luvun energiakriisin, joka silloin otti lisäkierroksia Lähi-Idän sodasta.

Parhaillaan Venäjä käy sotaa Ukrainaa vastaan ja energiasotaa koko Eurooppaa vastaan.

– Jos tulee kova pakkastalvi, saattavat tuotantolaitokset joutua energian hintapiikin tai jopa energiapulan vuoksi keskeyttämään tuotantoaan, hän arvelee.

​Milloin maa sukeltaa, jos sukeltaa, lamaan? Sienimetsässä tätä on rauhassa pohdittava lisää.

Mökillään Kiander nauttii rauhallisuudesta: sienestämisestä, lukemisesta, luonnon ihmettelystä.

Sienessä Puumalan mökkimaisemissa

Pihalta aukeaa kulku metsän rauhaan. Vieressä avautuva vapaa järvimaisema kutsuu Käköveden apajille. Tänne Natura-alueen rajalle Puumalan mökilleen Saimaalle Kiander pyrkii ehtimään työviikon jälkeen etenkin sieniaikaan.

Jämpti hirsitalo seisoo männikössä. Talo niin kuin ei Kianderkaan ole piirun vertaa hienosteleva. Tuttu villapaita yllään, lierilakki päässä ja sienikoppa kädessä hän hilppaisee vastaan pihatiellä.

Ohitamme lapsenlapsien pihapiiriin rakentaman tiipiitä muistuttavan rakennelman.

– Nuorempi tyttäreni kävi vastikään täällä ja poimi kaikki kantarellit, mutta uusia alkuja on jälleen nousemassa, Kiander kertoo.

Katse haravoi maastoa ja männyn tyvenestä pilkistää syksyn viimeisinä mustatorvisieniryväs.

No jotain täältä vielä löytyy. Tuossa on yksi pikkunen, Kiander kumartuu polvikyykkyyn ja poimii veitsellään kantarellin.

Sisältä tuvasta aukevat näkymät kotilahteen. Luonto tulvii sisään, järvelle katsellessa ajatus jatkaa piirtelyään. Ison ruokapöydän ääressä on ratkottu niin kansantalouden tilaa kuin koettu yhteiset perhehetket.

Yhteiselosta ja nuorten läsnäolosta mökillä kertovat lukuisat Aku Ankka -taskukirjat. Kirjahyllyssä on metrikaupalla klassikoita: Dostojevskit, Singerit, Saisiot ja Waltarit. Lukuhuoneen hyllylle on aikain saatossa kasvanut vaikuttava lautapelilaatikoiden torni.

Kiander miettii, soutaisiko läheiseen Akkasaareen vai lahden vastarannalle. Sieltä rantalehdosta voi löytää kopallisen kantarelleja. Iltaa kohden sää yleensä tyyntyy, ja palatessa voisi kokea katiskan.

Syysiltapäivässä taivaanrannassa seilaa pilvien jatkuva virta.

Sienestäjä suoristaa selkänsä.

– Vaara pitkittyneeseen taantumaan joutumisesta on suurempi ja lähempänä, jos energiakriisi syvenisi talven aikana, hän toteaa hyvin hiljaa kuin varoisi sanojaan.

Laman uhkaan energian hinta vaikuttaa talven lähestyessä kovemmalla voimalla.

– Minkälainen talvi tulee Keski-Eurooppaan, vaikuttaa hyvin pitkälti myös Suomessa myytävän energian hintaan.

Onnekkaasti vajassa on kuivia puita.

Hyvinvointialueet nousemassa Kevan rahoittajiksi

Ensi vuoden alussa Keva on sekä kuntien että hyvinvointialueiden työeläkevakuuttaja. Eläkelaitoksen tehtäväkenttää ja roolia julkisten palvelujen työeläkevakuuttajana täytyy siten täydentää myös lainsäädännön osalta.

Tulevan vuoden alussa hyvinvointialueiden henkilöstö irtautuu kuntaorganisaatioista. Hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä pelikenttää ei kuitenkaan avattu vapaalle kilpailulle. Näin ollen myöskään noin kaksi tuhatta Kevan työnantaja-asiakasta, eivätkä vakuutetutkaan, valu yksityisalojen työeläkeyhtiöille.

Päällisin puolin mikään ei muutu eläketurvan puolella. Keva pysyy julkisalojen työeläkevakuuttajana. Tosin tilanne voi aikaa myöten muuttua, jos hyvinvointialueet päättävät ostaa joitakin toimintoja yksityisen puolen sote-yrityksiltä. Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander uskoo, että kehitys sote-palveluiden yksityistämisessä olisi kuitenkin hyvin maltillista.

Rahoituksen osalta varsin perustavaa laatua olevia muutoksia tulee vastaan, kun hyvinvointialueille ja valtiolle sälyttyy nykyistä suurempi vastuu Kevan eläkemenoista. Tähän on työkaluna uusi tasausmaksu, joka korvaa eläkemenoperusteisen Keva-maksun. Tasausmaksun hyväksyy valtion taloudesta huolehtiva valtiovarainministeriö (VM).

Näin olen päätösvaltaa Kevan maksuista valuu Kevan ulkopuolelle. Arvatenkin VM:n ja sen ylijohtaja Mikko Spolanderin näkemyksiä Kevassa kuunnellaan herkällä korvalla julkisen talouden tasapainoittelussa.

Anne Iivonen

JAAKKO KIANDER

  • Ikä: 59-vuotias.
  • Työ: Kevan toimitusjohtaja marraskuusta 2021.
  • Oppiarvo: valtiotieteiden tohtori.
  • Onnellisuuden lähteet: Työ ja perhe, vaimo ja kolme lasta ja kaksi lapsenlasta. Tässä iässä arvostaa myös terveyttä.
  • Miksi sienestät?: Vaimo houkutteli lajiin, ja onhan mustatorvisieni keräämisen arvoinen.
  • Motto: Positiivinen realismi kantaa yli aikojen.