Aavalla jäällä

Mikä vetää sinua luontoon?

– Luontoa ei ole pantu kiinni, se on vielä auki. Erityisesti nyt korona-aikana me suomalaiset suuntaamme vapaaseen luontoon, ulos sisätiloista. Niin minäkin. Olen tyypillinen ”korpisuomalainen” ja metsä on minulle mieluinen paikka. Kun talven tuloa odottelin, eikä merelle välttämättä päässyt, silloin menin metsään.

– Toisin kuin keskieurooppalaisille, pimeä talvinenkin metsä voi tuntua hyvin turvalliselta paikalta, Risto Murto kertoo luontosuhteestaan. Laskiaistiistaina hän sitoi retkiluistimet saappaisiin.

Mikä teki sinusta luonnossa liikkujan?

– Minulla taisi tulla normaali kehityspolku: selkä sanoi, ettei maratonjuoksu ole hyvästä. Silloin piti hidastaa vauhtia ja keksiä uusia lajeja. Melonnasta ja retkiluistelusta puuttuu jalan isku.

– Luonto on rauhoittava paikka ja Uudenmaan edustalla tänä talvena on ollut sellaiset luisteluolosuhteet, että tällaisia mahdollisuuksia ei välttämättä tule joka vuosi. Noin puolen kilometrin päästä rannasta aukeaa kymmenien kilometrien pituinen jäärata.

– Kovilla pakkasilla ulompi meri on jäätynyt, ja sen jälkeen ei ole satanut lunta. Tuttavani oli juuri luistellut 32 kilometriä yhteen suuntaan vapaasti, Murto kertoo.

Mitä arvostat luonnossa liikkumisessa?

– Varmaankin vapautta ja luonnon jatkuvan muutoksen havainnointia. Heti kun meri aukeaa, suuntaan melomaan luodoille. Jos jotain hyvää tässä koronakriisissä on, niin en koskaan ole seurannut kevään tuloa niin tiiviisti kuin viime keväänä.

– Mikäli kevät etenee viimevuotista tahtia, maaliskuun puolivälin jälkeen jo ensimmäiset muuttolinnut palaavat, täällä talvehtineet koskelot. Sorsat, telkät ja joutsenet saapuvat myös varhain. Harmaahaikarayhdyskunta valtaa joukolla lähisaaren. Ne etenkin jäivät viime keväältä todella mieleen.

– Luonto on aika kokonaisvaltainen ja aina muuttuva, siksi se kiehtoo. Myös globaalisti luonnon monimuotoisuus on nousemassa yhdeksi keskeiseksi teemaksi. Britanniasta tuli äskettäin kokonaisvaltainen arvio, jossa monimuotoisuus muutettiin rahamääräiseksi asiaksi. Siinä olisin varovainen pitkään aikaan enkä usko, että kovin helposti sitä pystytään rahamääriksi muuttamaan. Mutta se on selvää, että siitä tullaan keskustelemaan seuraavien lähivuosien aikana.

Luotsaat satavuotiasta Varmaa.
Mitä ammennat työhösi vapailla ulapoilla?

– Korona-aikana on korostunut intensiivinen Teams-kokousten maailma, jossa me kaikki tuijotamme ruutuun lähes koko työpäivän. Se rasittaa silmiä, mutta väsyttää monella muullakin tapaa. Ei ole niitä taukoja, kävelyjä ja kohtaamisia, joita yleensä olisi työpaikalla.

– Kun pitkän päivän jälkeen lepuuttaa silmiään vapaaseen horisonttiin ulottuvassa näköalassa, antaa se ruutukatseluun hyvää vastapainoa.

– Tietysti liikunta ja liikkeen toistumisen tuoma rytmi tuovat helpotusta paikallaolon jälkeen. Luonnossa toteutuu syklisyys vuodenkierrossa ja kasvussa. Myös työeläkejärjestelmässä toteutuu hitaan ja nopean vaihtelu. Työeläkeyhtiön toimintaa voi luonnehtia sellaiseksi, että on jotain, joka liikkuu hitaasti (sosiaalivakuutus), ja siihen liittyy jotakin, joka liikkuu itse asiassa hyvinkin nopeasti (sijoitusmarkkinat).

– Raha pitää saada sijoitustoiminnalla poikimaan, se on lyhyttempoista ja kiihkeää. Mutta mihin se käytetään, on pitkäkestoista ja silloin katsotaan vuosikymmenten päähän ja huolehditaan järjestelmän vakavaraisuudesta, Murto kertoo.

– Aavalla merellä se ei montaa vetoa vaadi Teams-palaverin jälkeen, kun työpäivän jälkeen tunnelma muuttuu, hän huikkaa ja potkii vauhdikkaasti kohti ulkoluotoja.