Ovatko eläkemaksut veroja?

Työstä kertyy eläkettä, mutta työtuloihin kohdistuu myös eläkemaksuja. Ovatko nuo pakolliset maksut veronluonteisia vai jotain ihan muuta?

Työhön kohdistuu Suomessa melkoisen tuntuvat eläkemaksut. Työnantajan ja palkansaajan maksut ovat yhdessä yli 24 prosenttia palkasta. Yrittäjillä ja maataloudenharjoittajilla on omat järjestelmänsä.

Työnantajien eläkemaksut ovat merkittävä osa työn teettämisen kustannuksista. Palkansaajien eläkemaksu – joka tuli kuvioihin 1990-luvun alun lamassa – on sekin kivunnut jo kunnioitusta herättävälle runsaan 7 prosentin tasolle ja osalle meistä tätä korkeammaksikin.

Suomen koko kansantalouden veroasteeseen sisällytetään vakiintuneesti myös lakisääteiset eläkemaksut. Näin tehdään myös EU:n ja OECD:n vuosittaisissa tilastoissa. Näissä vertailuissa Suomen veroaste on lähellä yläpäätä, vaikkei ihan kärjessä.

Eläkemaksujen luonne on kuitenkin ovelalla tavalla vähintäänkin kaksijakoinen. Lakisääteisten maksujen perusteet on määrätty asianomaisissa laeissa ja maksuprosentit vahvistaa viime kädessä julkinen valta. Maksuvelvollisille kyse on pakollisista suorituksista ja rahat menevät suuriin laareihin, joita käytetään laajojen joukkojen hyväksi. Näistä näkökulmista maksut näyttävät kovin veronluonteisilta.

Toisaalta maksut perustuvat sellaisiin työtuloihin, joista karttuu samalla myös eläkettä. Näin ollen maksu voidaan nähdä myös säästämisenä tulevaa eläkettä varten tai ehkä vielä paremmin pakollisena vakuutusmaksuna vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalta. Palkkatyössä näin on helpointa ajatella työntekijän maksusta. Työnantajamaksun perusteena olisi vastaavasti lakisääteinen velvollisuus ottaa tällainen vakuutus työntekijälle.

Työnantajien eläkemaksut ovat merkittävä osa työn teettämisen kustannuksista.

Jos työeläkemaksut nähdään vakuutussäästämisenä, herää kysymys, onko näiden maksujen pitäminen veronluonteisina oikein. Veron perusidea on, ettei maksuvelvollinen saa maksuaan vastaan mitään yksilötason vastiketta. Eläkemaksun tapauksessa maksuun nimenomaan liittyy tällainen vastasuoritus eläkkeenä, vaikka tähän usein liittyykin pitkä odotus eivätkä tulevan eläkkeen suuruus ja kesto ole etukäteen tiedossa.

Tällä on suuri merkitys, kun mietitään työnteon kannustimia. Kun mietimme, paljonko työstä jää kaikkien verojen ja maksujen jälkeen käteen, on erinomaisen tärkeää muistaa, että palkasta napsaistavien eläkemaksujen mukana työstä karttuu merkittävästi eläkettä.

Suomen veroaste – eli verojen ja veronluonteisten maksujen suhde bruttokansantuotteeseen – on viime vuosina ollut runsaat 42 prosenttia. Eläkemaksujen osuus tästä on ollut lähes neljännes. Mikäli eläkemaksuja ei sisällytettäisikään verotilastoihin, vaikutus numeroihin olisi hätkähdyttävä. Ykskaks todettaisiinkin, että veroasteemme ei olekaan noin 42 vaan reilut 32 prosenttia.

Tällainen eläkemaksuista riisuttu veroaste olisi periaatteessa ehkä vähintäänkin yhtä johdonmukainen kuin nykymalli. Siihen sisältyisi toisaalta omat ongelmansa kansainvälisen vertailtavuuden näkökulmasta. Mutta niin sisältyy myös nykyiseen tilastointikäytäntöön.

Ovatko eläkemaksut siis veronluonteisia? Turvallisinta olisi vastata savolaisittain: voephan se olla niinnii vuan voephan se olla näinnii. Mutta parempi vastaus on ehkä kuitenkin, että ainakaan pääosin eivät ole.

Kirjoittaja on käsitellyt asiaa laajemmin Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa 3/2020.

Timo Viherkenttä

  • Ikä: 62
  • Koulutus: Oikeustieteen tohtori
  • Ammatti: Työelämäprofessori, Aalto-yliopisto.