Näin eläkeuudistus laskettiin

Viimeiset puolitoista vuotta on ollut hektistä aikaa Eläketurvakeskuksen (ETK) matemaatikoille.

Työmarkkinajärjestöt ovat tilanneet valtavan määrän laskelmia eläkeuudistuksen neuvottelujen tueksi. Pelkästään kuluvan vuoden tammikuussa matemaatikot tekivät yli 150 erillistä laskelmaa. Niissä simuloitiin eläkejärjestelmän kehitystä noin 10 miljoonan vuoden ajan.

– Yhteensä uudistuslaskelmia syntyi 100 gigatavua, summaa ylimatemaatikko Kaarlo Reipas Eläketurvakeskuksesta.

Maallikolle luku ei kerro paljoakaan, mutta se vaikuttaa suurelta. Sellainen urakka on epäilemättä ollut.

– Laskelmien määrää olennaisempi asia on itse laskentaprosessi, joka oli edellistä uudistusta monimutkaisempi, kertoo yksikön päällikkö Heikki Tikanmäki.

Todennäköisyyksien tulkintaa

Tällä kertaa eläke-etuuksia ei juurikaan muutettu, vaan järjestelmää hienosäädettiin konepellin alta. Esimerkiksi eläkevarojen sijoitussääntelyä kevennettiin, mikä parantaa työeläkelaitosten mahdollisuuksia tavoitella parempia sijoitustuottoja.

Mutta miten ihmeessä tulevaisuudessa saatavat sijoitustuotot voidaan laskea? Jos eläkeikää muutetaan, ihmisten käyttäytyminen on ennustettavissa. Samaa ei voi sanoa pörssikursseista, jotka elävät omaa arvaamatonta elämäänsä.

– Sijoitustuottolaskelmia tehdään stokastisella mallilla. Yhden tulevaisuuden sijaan malli luo tuhat erilaista tulevaisuuden skenaariota, kertoo matemaatikko Mikko Sankala.

Käytännössä stokastinen laskentatapa mahdollistaa sijoitustuottoihin liittyvän epävarmuuden huomioimisen laskelmissa.

Seuraavaksi tulevaisuusskenaariot syötetään ETK:n pitkän aikavälin laskentamalliin (PTS) ja saadaan näkymä muutosten vaikutuksista eläketurvan rahoitukseen.

Yhden tulevaisuusuran sijaan tulos on jakauma, eräänlainen todennäköisyysviuhka.

– Siitä voidaan tulkita haluttujen muutosten todennäköistä vaikutusta, vaikkapa eläkemaksun nostopaineeseen tulevaisuudessa, kertoo Reipas.

Kipuilua työajan puitteissa

Tuoreen eläkeuudistuksen laskivat pitkälti samat matemaatikot kuin edellisen vuonna 2017 voimaan tulleen uudistuksen.

Laskelmien monimutkaisuuden lisäksi prosessi erosi myös työtavoiltaan. Vuonna 2014, kun edellistä uudistusta laskettiin, elettiin vielä digiloikkaa edeltävää aikaa. Nyt työ tehtiin suurelta osin etänä.

Erona edelliseen oli myös tekijöiden kokemus, jota on karttunut 10 vuotta lisää.

– Tuntuu, että nyt oltiin paremmin valmistautuneita ja kokeneempia. Laskelmat saatiin aikaiseksi enimmäkseen työajan puitteissa, pohtii Tikanmäki.

Voiko sanoa, että tällä kertaa oli vähemmän kipuilua?

– Ei. Ero on se, että nyt kipuiltiin työajan puitteissa, naurahtaa Tikanmäki.

Neuvottelutulos tuli yllätyksenä

Erityisesti neuvottelutulosta edeltäneet viikot ja Helsingin Sanomissa (28.1.) tarkkaan raportoitu sopimuksen syntymispäivä vaativat tiimiltä venymistä.

Toimittaja Teemu Muhosen lehtijutun mukaan viimeisenä neuvottelupäivänä 19.1. Eteläranta 10:ssä väännettiin peistä ainakin vanhuuseläkkeiden lisärahastoinnista ja automaattisesta vakauttajasta.

Kun valtiovarainministeriö pyysi sunnuntai-iltana laskelmia inflaatiovakauttajasta, laskijat tiesivät, että mallia harkitaan tosissaan. Kukaan ei kuitenkaan osannut odottaa, että sopimus syntyisi jo samana iltana.

– Kyllä se tuli yllätyksenä. Ajattelimme, että vääntö vakauttajasta jatkuu vielä seuraavalla viikolla, sanoo Tikanmäki.

Kaiken kaikkiaan kolmikko kokee uudistusurakan ammatillisesti antoisana, mutta on samalla helpottunut sen päättymisestä.

– Kyllähän nämä uudistukset ovat matemaatikon parasta aikaa. Tunnelma on latautunut, aivan kuten ratkaisupeleissä kuuluukin, sanoo Sankala.