Miten koronakriisissä eteenpäin?
Koronakriisi on vaikuttanut myös työeläkejärjestelmään. Osakekurssit laskivat kevättalvella jyrkästi, mikä heikensi eläkelaitosten vakavaraisuutta.
Epidemian toinen aalto on lähtenyt maailmalla liikkeelle, joten jatkoa voi olla luvassa. Emme vielä tiedä, onko ensi vuonna odotettavissa toinen koronakevät. Jo kesään tultaessa sijoitusmarkkinat rauhoittuivat ja arvostustasot ovat osittain palautuneet.
Eläkeyhtiöiden puolivuotistulokset jäivät kuitenkin negatiiviisiksi. Sijoitustuottojen lasku alkuvuodesta heikensi vakavaraisuutta verrattuna viime vuoden lopun tilanteeseen. Keskimääräinen vakavaraisuus säilyi kuitenkin kohtuullisen hyvänä.
Missä nyt mennään? Se jo on nähtävissä, että koronakriisin alussa eläkeyhtiöiden riskipuskurit osoittautuivat riittäviksi. Tuskin kuitenkaan ohivilahtavasta koronailmiöstä on kysymys, sillä uusia uhkakuvia on näköpiirissä.
Jo koronan ensimmäisen aallon aiheuttamalla talouden pysähdyksellä on ollut kielteinen vaikutus työeläkejärjestelmän rahavirtoihin. Alkuvuoden negatiivisten sijoitustuottojen lisäksi maksutulo supistuu kuluvan vuoden aikana noin kahdella miljardilla eurolla. Tämä johtuu palkkasumman laskusta ja työmarkkinajärjestöjen neuvottelemasta väliaikaisesta työeläkemaksualennuksesta.
Maksutulon lasku väliaikaisena ilmiönä ei ole järjestelmässämme kohtalokasta. Mutta jatkoa ajatellen on tärkeää, että työllisyys ja palkkasumma palautuvat mahdollisimman nopeasti koronakriisiä edeltäneelle tasolle.
Jos koronakriisiä edeltänyt talouden kasvu olisi jatkunut edellisvuosien tapaan, olisi maksutulo voinut nousta noin miljardin. Normaaliaikaan verrattuna koronakriisin voi siten laskea heikentävän työeläkejärjestelmän maksutuloa kuluvana vuonna jopa kolme miljardia euroa eli noin 10 prosenttia.
Talouden palautumiseen liittyy näinä aikoina paljon epävarmuutta. Kasvun esteenä on pandemia, jonka toinen aalto on leviämässä ympäri maailmaa. Vaikeuksien keskellä Suomen talous on toistaiseksi selvinnyt korona-ajasta suhteellisen vähin vaurioin ja sairastuneiden määrä on meillä jäänyt pieneksi, mikä antaa hieman aihetta toiveikkuuteen. Näyttää myös siltä, että valtioilla ei ole suurta halua käynnistää jyrkkiä rajoitustoimia uudelleen.
Politiikan fokus Suomessa on siirtynyt epidemian torjunnasta talouteen ja työllisyyteen. Tarvittavien työllisyystoimien laajuuden arviointi riippuu siitä, miten talouden odotetaan kehittyvän kuluvan vuoden jälkeen.
Useat taloutta seuraavat ennustajat ovat olleet alkusyksyn arvioissaan suhteellisen optimistisia. Ainakin Etla ja PTT sekä myös Nordea ja OP-ryhmä ennakoivat talouden toipuvan lähes ennalleen vuoteen 2022 mennessä. Tällöin myös osa koronan vuoksi menetetystä työllisyydestä palautuisi osana talouden toipumista.
Tämä ei kuitenkaan riitä, koska työllisyysasteelle on asetettu selvästi korkeampia tavoitteita.
Hallitukselta odotetaan toisaalta talouden elvyttämistä ja toisaalta julkisen talouden tasapainottamista. Tasapainotustoimien keskiössä on työllisyyden lisääminen. Tämä onkin perusteltua, koska koronakriisin edellisvuosien lupaava työllisyyden kasvutrendi taittui ja kuluvana vuonna työttömyys kääntyi uudelleen nousuun.
Työllisyyden parantamisesta valtiovarainministeriö esitti loppukesällä omia ideoitaan. Ministeriön ennustenäkemys on asteen verran pessimistisempi kuin edellä mainituilla ennustajilla. Tällaisen tilannekuvan mukaan käsillä on mahdollisesti pitkäksi muodostuva kriisi, josta talous ei automaattisesti palaudu korkin lailla pintaan. Korona-ajan pysyvien työllisyysmenetysten korvaamiseksi ministeriö esitti erilaisia rakenneuudistuksia, joiden uskotaan parantavan työllisyyttä.
Eläkeyhtiöiden riskipuskurit osoittautuivat riittäviksi.
Ehdotusten tavoitteena on työvoiman tarjonnan kasvattaminen ja yllättävän monet niistä liittyivät eläkejärjestelmään. Valtiovarainministeriö ehdotti työttömyysturvan lisäpäivien poistamista, työttömyyden aikaisen eläkekarttuman poistamista, vuorotteluvapaan poistamista, työttömyysturvan porrastamista, työkyvyttömyyden kriteerien tiukentamista ikääntyneiden kohdalla sekä osittain varhennetun eläkkeen poistamista.
Työnteon kannustavuutta korostavien toimien taustalla on usko siihen, että työllisyyden ja työttömyyden kannalta ratkaisevia tekijöitä ovat yksilöiden kannustimet, ja se, että kannustimia terävöittämällä työttömät saadaan hakeutumaan töihin ja töissä olevia estetään lopettamasta työntekoa.
Työttömyysturva ja sen lisäpäivät kartuttavat nykyään työeläkettä. Tämän karttuman poistaminen tuottaisi valtiontaloudelle merkittäviä säästöjä, mutta merkitsisi samalla tuntuvaa leikkausta niiden työeläkkeisiin, jotka joutuvat työttömiksi työuran loppuvuosina.
Eläkekarttuman kannustinvaikutuksesta ei ole selkeää näyttöä. Sama pätee myös osittain varhennettuun eläkkeeseen, joka on ollut käytössä vasta muutaman vuoden ajan. Emme vielä tiedä, miten se vaikuttaa kokonaisuudessaan työpanoksen määrään. Toisaalta uuden eläkemuodon eräänä tarkoituksena oli mahdollistaa siirtyminen osa-aikatyöhön ennen vanhuuseläkettä.
Ekonomistikielellä ilmaistuna tällaiset toimet vaikuttavat työvoiman tarjontaan; ne kannustavat kaikkia etsimään töitä ja pysymään töissä.
Kannustimiin vaikuttaminen ei kuitenkaan aina riitä, vaan työvoiman tarjonnan aktivoinnin lisäksi tarvitaan myös työn kysyntää eli avoimia työpaikkoja. Näiden suhteen julkinen keskustelu on ollut vaitonaista.
Jaakko Kiander, Johtaja, Eläketurvakeskus