”Tulevan ennakoiminen entistä haastavampaa”
Epävarmuus nosti automaattisen vakauttajan eläkepolitiikan asialistalle, arvioi Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja.
Moni haukkoi henkeä, kun Tilastokeskus julkaisi väestöennusteensa lokakuun lopulla.
Syntyvyys ja kuolevuus olivat linjassa edellisen laskelman kanssa. Sen sijaan näkemys nettomaahanmuutosta oli kasvanut radikaalisti, peräti 2,7-kertaiseksi.
Ennusteen mukaan Suomen väestö kasvaisi 40 000 maahanmuuttajalla joka vuosi seuraavat 50 vuotta. Jatkuvan muuttovoiton ansiosta Suomen väkiluku nousisi 6,5 miljoonaan vuoteen 2070 mennessä.
– Tilastokeskuksen laskelma muutti Suomen väestönäkymää poikkeuksellisella tavalla, sanoo Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Mikko Kautto.
Toteutuessaan kehitys poistaisi eläkejärjestelmän kestävyysongelmat. Työeläkemaksua voisi jopa laskea. Suomelle jatkuva työvoiman tarve ja sen saatavuus tarkoittaisi vuosikymmenien nousukautta.
Mikko Kauton mukaan laskelmaan liittyy aikaisempaa suurempaa epävarmuutta.
– Tilanne voi muuttua nopeastikin. Jos arviota joudutaan tarkistamaan alaspäin, näkymä muuttuu jälleen olennaisella tavalla heikommaksi.
Viime vuosina nettomaahanmuutto on ollut suurta osin ukrainalaistenkin takia. Tästä on kuitenkin vaikea olettaa mitään 50 vuoden päähän. Väestöennuste on nimestään huolimatta trendilaskelma. Se näyttää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jos nykymeno jatkuu.
Kautto arveli etukäteen, että oletus asettuisi noin 25 000 henkilön paikkeille. Tämä olisi ollut 10 000 henkilön lisäys edelliseen laskelmaan. Eläkelaskelmissa tällainen lisäys olisi osittain paikannut matalaa syntyvyyttä, mutta suuri kuva eläkemaksun nousupaineesta olisi pysynyt ennallaan.
– Tätä luokkaa nettomaahanmuutto olisi ollut, jos ennusteessa olisi huomioitu maahanmuuton kehitys pitemmältä ajalta.
Automatiikalla ennustettavuutta
Tilastokeskuksen väestöennuste on herättänyt keskustelua ennusteiden epävarmuudesta.
Kauton mielestä on hyvä, että aiheesta keskustellaan. Ennuste alleviivasi, että väestönäkymäkin on aiempaa vaikeammin arvioitavissa. Kun talouskehitys ja sijoitustuototkin ovat vaikeasti ennustettavia, eläkejärjestelmässä on varauduttava erilaisiin skenaarioihin.
Hallitusohjelmassa on ajateltu, että eläkejärjestelmään tulisi luoda sääntöpohjainen vakautusmekanismi.
Kauton mukaan vakautusmekanismista on puhuttu julkisessa keskustelussa lähinnä leikkurina. Jos vakauttaja olisi vain leikkuri, eläkejärjestelmä olisi pysyvästi rahoitusvaikeuksissa ja eläke-etuudet olisi sovittu osaksi vakauttajaa.
Hän muistuttaa, että uusi väestöennuste avaa horisonttia myös parempaan tulevaisuuteen, jossa eläkkeiden rahoitustilanne paranisi merkittävästi.
Olennaista on, että sopeutumistapaa mietittäessä pidetään mielessä sekä hyvät että huonot kehityskulut.
– Olennaista on, että sopeutumistapaa mietittäessä pidetään mielessä sekä hyvät että huonot kehityskulut. Jos tulevaisuus yllättää iloisesti, laskisimmeko maksua, lisäisimmekö rahastointia vai jakaisimmeko hyvää myös etuudensaajille?
Molempiin suuntiin reagoiva vakauttaja varmistaisi, että eläkejärjestelmä pysyy tasapainossa ja riskienjako on etukäteen reiluksi mietitty.
– Riskienjakoa koskevia sääntöjä on kansainvälisesti perusteltu sillä, että ne auttavat välttämään poliittisia äkkiratkaisuja. Suomessa tällaisia jouduttiin tekemään eläkkeisiin 1990-luvun laman aikaan.
Mittarina eläkejärjestelmän tasapaino
Mutta miten mekanismi toimisi? Kauton mukaan monessa maassa on päädytty siihen, että vakauttaja huomioi useita eläkejärjestelmän tasapainoon vaikuttavia tekijöitä. Tällaisia ovat muun muassa väestönkehitys (syntyvyys, kuolevuus ja muuttoliike), työllisyyskehitys, sijoitustuotot, palkkataso ja eläkemenojen kehitys.
– Ei kannata heittää lanttia siitä, mikä näistä on merkityksellisin tulevaisuudessa, vaan miettiä kokonaisuutta. Työeläkejärjestelmän osalta tasapaino voidaan laskea huomioimalla maksutulon ja sijoitustuottojen sekä eläkevastuun kehitys.
Vakauttajista saadun kokemuksen perusteella vakauttajan olisi korjattava kurssia hienovaraisesti ollakseen ennustettava. Yksittäisten vuosien sijaan tasapainoa haetaan yleensä useiden vuosien kehityksen keskiarvon perusteella.
– Näin vakauttaja reagoisi olosuhteiden muutokseen, ei vain yksittäisten vuosien vaihteluihin. Vakauttajan tehtävä on reagoida tasapainoa palauttavaan suuntaan, poliittista päätöksentekoa se ei syrjäytä.
Hyvä vakauttaja koetaan oikeudenmukaiseksi
Kautto nimeää vakauttajalle muutamia avainominaisuuksia.
Hyvä vakauttaja on vaikutuksiltaan ymmärrettävä, tavoiteltuun suuntaan reagoiva ja oikeudenmukaiseksi koettu. Kauton mukaan erityisen tärkeää olisi, että vakauttaja huomioisi sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden.
John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian mukaan meidän tulisi pyrkiä ratkaisuun, joka on reilu riippumatta siitä, miten asiat lopulta kehittyvät.
– Epävarmassa maailmassa tämä on hyvä ohjenuora. Pohjimmiltaan on kyse siitä, mitä riskienhallinnasta ja riskienjaosta ajatellaan.
Automaattinen vakauttaja
- lisää eläkejärjestelmän vakautta ylläpitämällä rahoituksen ja etuuksien tasapainoa.
- reagoi toimintaympäristön muutokseen vähittäin ja oikeansuuntaisesti.
- perustuu riskienjakoa koskevaan tietoiseen valintaan.
- reagoi halutulla tavalla, usein symmetrisesti huomioiden sekä hyvän että huonon kehityksen.
- ei poista poliittista päätöksentekoa, mutta vähentää korjaavien päätösten tarvetta.
- on käytössä useissa maissa, kuten Ruotsissa, Saksassa ja Kanadassa.
- tuli ensi kerran Suomen eläkejärjestelmään vuoden 2017 eläkeuudistuksessa. Tuolloin sovittiin elinaikakertoimesta ja eläkeiän sitomisesta elinajanodotteeseen.