Koskaan et muuttua saa?

Yrittäjän eläkelakiin (YEL) viimeisen 50 vuoden aikana tehdyt muutokset ovat olleet vähäisiä. Tänä syksynä eduskunta käsitteli kymmenen vuoden työn jälkeen syntyneeseen kompromissiin perustuvaa ja varsin laajaa keskustelua herättänyttä hallituksen esitystä.

Esitetyt muutokset eivät ratkaise kaikkia yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvaan liittyviä kysymyksiä, mutta niillä pyritään korjaamaan kahta keskeistä ongelmaa. Ensimmäinen korjaus selventäisi, mitä työtulolla tarkoitetaan. Toinen velvoittaisi työeläkevakuuttajat huolehtimaan siitä, että työtulot pysyisivät paremmin ajan tasalla.

Historia kannattaa pitää mielessä näitä miettiessä. Kuuntelivatko yrittäjien eläkekomitean jäsenet otsikossa mainittua Pasi Kauniston kappaletta pohtiessaan yrittäjien eläkelakia vuonna 1969? Jos kuuntelivat, niin kappalevalinta on ollut enteellinen.

YEL on monilta perusteiltaan vielä 60-luvun työelämän maailmassa. Lainsäädäntöä luotaessa vakuuttamisen ansioperusteesta ei ollut yksimielisyyttä. Valittu työpanokseen perustuva vakuuttaminen oli kompromissi, jonka toimeenpano vaati paksun työtulo-oppaan vakuuttamisen tason määrittämiseksi.

Alkujaankaan silloisessa komiteamietinnössä ei selvitetty rahastoinnin mahdollisuutta. Yhtä lailla YEL-maksu päätettiin sitoa osittain rahastoivan TEL-järjestelmän (nykyisin TyEL) maksuun eli pitää se samansuuruisena. Tämä tarkoittaa, että YEL-järjestelmän rahoituksessa valtio vastaa eläkemenon ja maksutulon välisestä erotuksesta.

Työtulot ovat laskeneet aloittavilla yrittäjillä viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja nyt myös kaikkien yrittäjien työtulojen keskiarvo on kääntynyt laskuun. Osittain tämän vaikutuksesta valtion maksuosuus on kääntynyt nousuun ja on jo yli 400 miljoonaa euroa.

Näistä syistä lakimuutosta on valmisteltu ja koettu hakea yhteistä säveltä, jolla yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvan heikentymiskehitys saadaan käännettyä.

Jostain on aloitettava, jotta voi muuttua.