Oluen valmistus on tekniikkaa ja taidetta

Miten innostuit olutharrastuksesta?

– Kipinä syttyi opiskeluaikana. Kaverini vei minut olutravintola Pikkulintuun Puotilassa. Maistelimme erilaisia oluita, ja tajusin miten monipuolinen juoma se voi olla.

– Olen kotoisin Hämeestä, ja äitini puolen suvussa on tehty tummaa ja makeaa sahtia. Äitini huomasi innostukseni. Hän vihki minut suvun sahtireseptiin ja tekemisen saloihin.

– Siitä oli luonteva siirtyä oluisiin. Kotiolutkilpailuihin osallistuin ensi kertaa vuonna 2017. Palkintojen myötä olen tehnyt yhteistyötä myös kaupallisten panimojen kanssa ja edustanut Suomea Pohjoismaiden mestaruuskilpailussa.

Mikä oluttyyli on vahvinta osaamisaluettasi?

– Pitkään kypsytetyt, maustamattomat hapanoluet. Olen voittanut niillä Valtakunnallisen kotiolutkilpailun hapanolutsarjassa kultaa kolmena vuonna. Nämä oluet mukailevat perinteisiä belgialaisia lambic- ja flanders red ale -tyylejä.

– Hapanoluissa villihiivat ja maitohappobakteerit näyttelevät oluthiivan ohella tärkeää roolia makuprofiilin luomisessa. Minulla on omia hiivakantoja, joita kasvatan ja hyödynnän. Välillä kerään itsekin luonnosta villihiivoja.

– Perinteistä lambic-olutta voi valmistaa vain Senne-joen laaksossa Belgiassa. Osana valmistusprosessia käymätön olut eli vierre siirretään laakeisiin astioihin ja panimon ikkunat avataan. Näin vierteeseen leijailee jokilaaksosta hiivoja ja bakteereja, jotka tuottavat oluttyylille ominaisen kuivan, happaman ja viinimäisen makumaailman.

Mikä on olennaista oluen valmistusprosessissa?

– Valmistusprosessin puhtaus. Lisäksi jokaisessa tyylissä on omat juttunsa, ja se tekee harrastuksesta mielenkiintoisen.

– Humalavetoisissa oluttyyleissä kuten IPA:ssa kriittistä on happikontaktin välttäminen, hapanoluissa pitkä kypsytys ja lagereissa mäskäystekniikat sekä hyvin mietitty mallasresepti.

Mitä yhteistä on matematiikalla ja oluen panemisella?

– Olutharrastuksessa yhdistyy kemia, mikrobiologia, fysiikka ja matematiikka.

– Matematiikkaa tarvitsen, kun laadin reseptiä ja haluan, että olut pysyy tiettyjen tyylirajojen sisäpuolella. Esimerkiksi oluen katkeruutta arvioidaan international bitterness unit eli IBU-lukemalla, jota voidaan arvioida laskukaavojen avulla. Mutta kyse ei ole pelkistä raaka-aineiden määristä, vaan koko prosessista. Oluen valmistus on yhdistelmä tekniikkaa ja taiteellista visiota.

Mitkä ovat erikoisimpia kokeilujasi?

– Olen tehnyt muun muassa mojito-olutta. Se oli gose-tyyppinen hapanolut, jonka teimme yhdessä entisen kollegani Sankalan Mikon kanssa. Oluessa oli hänen kasvattamaansa minttua, ja tietysti limeä.

– Olen tehnyt myös dubbel-olutta (tumma belgialainen luostariolut), jossa oli kaksi kiloa Tupla-suklaapatukoita. Viimeisin erikoisempi olut oli pizzasta inspiraation saanut Sigmargherita. Siinä oli tomaattipyreetä ja basilikaa.

Mikä harrastuksessa on parasta?

– Olutmaailma on valtavan monipuolinen ja harrastajana pääsee kokeilemaan asioita, joita kaupalliset panimot eivät tee. Olen tehnyt yhteensä noin 200 erilaista olutta. Kehitän reseptit aina itse ja sovellan ne omalle laitteistolleni.

– Parasta harrastuksessa on kuitenkin jakaa onnistumiset muiden kanssa. Kotioluillani olen käännyttänyt oluenjuojaksi useamman ystävän, joka ”ei juo olutta”.

Miltä lehden 60-vuotissynttäreitä juhlistava Työeläkeolut maistuu?

– Lakisääteinen pils on suunmyötäinen ja maultaan tasapainoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta. Työeläkkeessä bismarckilainen perusta yhdistyy Yhdysvalloista peräisin oleviin maksuperusteisiin elementteihin. Työeläkeoluessa olen tuonut saksalaisen mallaspohjan päälle sitruksista raikkautta moderneilla amerikkalaisilla humalalajikkeilla.