Tapasimme Risto Murron: Murroksessa kohti parempaa

Pii-pii-pii. Kimakka ääntely muistuttaa hälytysääntä. Lentävä laulaja ei ole tylli eikä merikihu, vaan:

– Stadin kundi, meriharakka. Sen sulkapeite muistuttaa frakkia, sanoo työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja, Risto Murto, ja osoittaa oranssinokkaista kahlaajaa.

On sumuinen kevätaamu Lauttasaaren rannassa. Ei mikään optimaalinen keli lintukuvaukseen.

– En ole mikään hard core -harrastaja, mutta tykkään liikkua luonnossa.

Se tarjoaa oivan vastapainon toimitusjohtajan vaativalle työlle.

– Tykkään esimerkiksi meloa. Kamera on aina mukana, jos eteen sattuu jotain kiinnostavaa.

Lintujen laulu on nyt maksimissa. Kesään mennessä se rauhoittuu, kun kumppanit löytyvät. Mutta mikä tuolla pusikossa rapistelee. Onko se himalajanhernekerttu vai taantuman uhka?

Horisontti sumussa

Trumpin toinen presidenttikausi on alkanut sekavissa merkeissä. Amerikka ensin -ajattelun aseistama kauppasota uhkaa Yhdysvaltain taloutta taantumalla, ja sen seuraukset olisivat tuhoisat koko maailmalle.

Murron ohjastama Varma siirtyi arvaamattomuuden aikaan hyvistä lähtökohdista. Vakavaraisuus on huippulukemissa ja takana on erinomainen sijoitusvuosi. Yhtiö takoi eläkevaroille reaalista sijoitustuottoa peräti 9,4 prosenttia.

Yhtiö reagoi Trumpiin jo alkuvuodesta keventämällä sijoitustensa Amerikka-painoa. Loppuvuodesta on vaikea sanoa mitään.

– Olen toki seurannut kehitystä huolestuneena, mutta johtopäätöksissä on oltava kärsivällinen. Tilanne markkinoilla ei ole niin huono kuin voisi kuvitella, mutta kaikki voi muuttua päivässä.

Markkinoiden lisäksi Murto seuraa silmä kovana Trumpin hyökkäystä yliopistoja ja tutkimusta kohtaan. Myös merkit oikeusvaltioperiaatteen kriisiytymisestä ovat huolestuttavia monessakin mielessä.

– Yritän ajatella optimistisesti. Tietyllä tavalla tämä on syöttö EU:n lapaan.

Pääomille etsitään nyt Yhdysvaltoja luotettavampia kohteita vanhalta mantereelta. Myös aivovuoto suuntautuu osittain Eurooppaan, vaikka sen laajuudesta ei ole vielä tietoa.

– Euroopalla on mahdollisuus ottaa isompaa roolia markkinoilla. Toisaalta meidän on myös pakko skarpata ja rakentaa omia vaihtoehtoja kriittisille toimialoille, kuten puolustusteollisuuteen.

Historiallisen suuri sijoitusuudistus

Sijoitusmarkkinoiden vuoristorata luo kiinnostavan kulman tammikuussa sovittuun eläkeuudistukseen.

Lainsäädäntövalmistelussa oleva sopimus antaa työeläkeyhtiöille mahdollisuuden tavoitella eläkevaroille entistä parempia tuottoja. Tuottojen ohella myös riskit kasvavat, kun sijoitusten osakepainon voi nostaa teoriassa jopa 85 prosenttiin.

Uudistus tulee helpottamaan eläkeyhtiöiden sijoittamista myös karhumarkkinassa. Jos sijoitusten arvo romahtaa, uusilla säännöillä ei ajauduta yhtä helposti pakkomyyntitilanteisiin. Tämä johtuu ns. vakavaraisuusrajan turvaavuustason laskemisesta, mikä antaa yhtiöille lisää pelivaraa heikossa markkinatilanteessa.

– Uudistuksen myötä meidän on totuttava siihen, että isot kriisit eletään myös eläkejärjestelmän kautta. On tärkeä muistaa, että eläkesijoittamisen tähtäin on kaukana horisontissa, ei yksittäisissä vuosissa.

Murto pitää riskitason nostoa työeläkeuransa suurimpana yksittäisenä muutoksena sijoitussalkkuihin. Kun riskitaso nousee, eläkesijoittamisen panokset kovenevat. Yhtiöiltä odotetaan parempia tuottoja, mikä todennäköisesti kiristää alan sisäistä kilpailua.

Murron mukaan uudistuksen voimaantuloa ei tarvitse kiirehtiä hätiköiden, vaikka se tuo pelivaraa arvaamattomiin markkinatilanteisiin. Päinvastoin, hän toivoo, että uudistus saatettaisiin voimaan asteittain, riskitason nostoa ajallisesti hajauttaen.

– Toki voidaan ajatella, että yhtiöt tekevät ajallisen hajautuksen itse, mutta siinä on riski. Uudistus kannustaa riskinottoon. Siksi historiallisen suurta osakepainon nostoa ei kannata ajoittaa yhteen päivään. Voimaantulo on järkevä toteuttaa asteittain ajallisesti hajauttaen.

Miksi Suomesta ei löydy eläkerahalle sopivia kohteita?

Kevään aikana on käyty paljon keskustelua siitä, pitäisikö eläkevaroja sijoittaa enemmän Suomeen.

Telan tilastojen mukaan kotimaan sijoitusten osuus eläkevakuuttajien salkuissa on laskenut jo pitkään. Kahdessa vuosikymmenessä sijoitusten osuus suomalaisissa pörssiyhtiöissä on puolittunut lähes 30 prosentista 16 prosenttiin.

– Eläkesijoittamisen lähtökohta on tuottavuus ja turvaavuus. Vaikka Suomeen sijoittaminen on meille luontevaa, emme voi valita kotimaisia kohteita, jos hintana on matala tuotto.

Tästä todistavat myös numerot. Eläketurvakeskuksen kansainvälisen sijoitustuottovertailun mukaan juuri kotimaisten sijoitusten vähentäminen ja kansainvälinen hajauttaminen olivat avainsyitä suomalaisten eläkevakuuttajien hyvin tuottoihin viime vuonna.

Mutta miksi Suomesta ei löydy eläkerahalle sopivia kohteita? Murron mukaan maan yrityskanta ei ole onnistunut uudistumaan.

Suomesta puuttuvat tuoreet korkean kasvupotentiaalin menestyjät. Erityisesti Murto puhuu teknologia-alasta, jonka suhteen Suomi on jäänyt jo useammastakin junasta. Positiivista pöhinää kyllä on, mutta lupaavista kasvuyrityksistä ei näytä paisuvan suuria menestystarinoita pörssiin.

Eikö panoksia liikenisi näihin kasvutalkoisiin, kuten eläkevarojen poliittista ohjausta väläytelleet poliitikot ovat toivoneet?

– Varma on sijoittanut startup-yrityksiin jo vuosikymmeniä pääomasijoitusrahastojen kautta. Kehitys on ollut hyvää, mutta markkinan koko on rajallinen. Suunnitelmatalous ei toimi eläkesijoittamisessa.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Murron mukaan teknologiavetoisen talouskasvun ja innovaatioiden ytimessä ovat satsaukset T&K- eli tutkimus- ja kehitystoimintaan.

Jos Suomi haluaa uudistaa yrityskantaansa, se voisi uudistaa T&K-investointivähennystä niin, että verotus tukisi tuntuvammin aineettomaan pääomaan satsaavia yrityksiä.

Lisäksi hän mainitsee kotimaisen omistajuuden vahvistamisen. Meillä ei ole Wallenbergejä, mutta voisimmeko luoda paremmat olosuhteet aktiiviselle omistajuudelle? Mallia voisi ottaa Ruotsista, missä verotusta on räätälöity tukemaan sijoitusyhtiöiden syntymistä ja menestymistä.

Murron kolmas ehdotus on pitempi tie, mutta väestön demografian näkökulmasta välttämätön.

Panostetaan aivoihin

Suomi on pieni maa, jonka väestö ei kasva. Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa ja merkittäviä satsauksia koulutukseen.

Tilastokeskuksen mukaan nuoret eivät enää saavuta vanhempiensa koulutustasoa. Korkea-asteen koulutettujen osuus 25–34 -vuotiaista on 40 prosenttia, 10 prosenttiyksikköä OECD-maiden keskiarvoa matalampi.

Murron mukaan Sanna Marinin hallituksen asettama tavoite 50 prosentin osuudesta 2030-luvulle mennessä ei ole itsestäänselvyys.

– Suomessa keskustellaan 50 prosentin korkeakouluasteesta, ja samaan aikaan peruskouluissa on vakavia oppimisvaikeuksia. Meille on syntymässä merkittäviä ryhmiä, jotka syrjäytyvät kokonaan koulutuspolulta.

Heikoin tilanne on toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisilla miehillä, joilla on muita väestöryhmiä suurempi riski jäädä ilman tutkintoa.

Murron mukaan kaikki on pidettävä mukana. Korkeakoulujen lisäksi myös ammattikoulut tarvitsevat lisää resursseja.

– Suomella on identiteettikriisi. Jos me emme ole koulutuksen suurvalta, niin mikä me sitten ollaan?