Yrittäjien alivakuuttamista on suitsittu verrokkimaissa
Viime vuosina useat Euroopan maat ovat uudistaneet yrittäjien eläketurvaa niin, että se määräytyy aiempaa selkeämmin todellisten tulojen mukaan. Uudistusten tavoitteena on vähentää alivakuuttamista ja vahvistaa yrittäjien eläketurvaa.
ESPANJA
Eläkettä verotulojen mukaan
Espanja on äskettäin päättänyt uudistaa yrittäjien eläkejärjestelmänsä. Uudistuksen tavoitteena on vähentää alivakuuttamista ja nostaa yrittäjien sosiaaliturva palkansaajien tasolle.
Vielä vuoteen 2023 asti yrittäjä sai itse päättää vakuutettavan tulonsa määrän vähimmäis-ja enimmäisrajojen väliltä.
Nykyään vakuutettavat tulot määräytyvät verotuksessa ilmoitettujen nettotulojen perusteella.
Ennen uudistusta noin 80 prosenttia yrittäjistä vakuutti tulonsa vähimmäistasolla, mikä johti mataliin eläkkeisiin ja heikensi järjestelmän taloudellista kestävyyttä.
Alivakuuttamisen seurauksena Espanjassa yrittäjien keskimääräinen vanhuuseläke on noin 35 prosenttia palkansaajien keskieläkettä pienempi.
HOLLANTI
Yrittäjät nauttivat hyvää kansaneläkettä
Alankomaissa yrittäjien eläketurva perustuu tasoltaan hyvään kansaneläkkeeseen. Vain noin 10 prosenttia yrittäjistä kuuluu ansiosidonnaisen eläkkeen piiriin.
Yrittäjiä kannustetaan säästämään eläkettä vapaaehtoisesti. He voivat ottaa vapaaehtoisen vakuutuksen yleisestä eläkekassasta, ja joissakin tapauksissa he voivat jatkaa aiempaa työntekijöille tarkoitettua vakuutustaan.
Yrittäjillä on yhtä hyvät mahdollisuudet kartuttaa eläkettä kuin palkansaajilla, joille työnantaja järjestää lisäeläketurvan. Tähän vaikuttaa se, että yksityisen eläkesäästämisen verotukea on hiljattain kasvatettu merkittävästi.
Yrittäjä voi maksaa eläkevakuutusmaksuja 30 prosenttia siitä osuudesta, joka jää yrityksen voiton ja kansaneläkkeen väliseksi erotukseksi. Yrittäjille suunniteltu pakollinen työkyvyttömyysvakuutus etenee lainsäädäntövalmistelussa.
RUOTSI
Osakeyhtiöyrittäjiä kannustetaan palkannostoon
Ruotsissa yrittäjien lakisääteinen työeläke perustuu verotuksen ansiotuloon, joka tarjoaa useita mahdollisuuksia tulojen tasaamiseen eri vuosien välillä.
Ruotsissa on eläkepalkkakatto eli vakuutusturva yltää tiettyyn ylärajaan saakka, joten yrittäjien verosuunnittelu keskittyy usein työeläkkeen ansiokaton tuntumaan.
Myös osinkojen verotus on keskeistä verosuunnittelussa. Listaamattomia osakeyhtiöitä koskee osinkojen ja palkkojen suhdetta ohjaavat erityissäännöt. Mitä enemmän yrittäjä nostaa palkkaa, sitä enemmän hän voi nostaa osinkoa yrityksestä.
LATVIA
Yrittäjillä vapaus valita eläkkeen tulotaso
Latviassa yrittäjät kuuluvat maksuperusteiseen eläkejärjestelmään, joka on rakenteeltaan samankaltainen kuin Ruotsin järjestelmä. Eläkemaksu on 20 prosenttia, josta viisi prosenttiyksikköä siirretään rahastoeläkkeeseen.
Yrittäjä voi Latviassa valita itse eläkemaksujensa perusteena olevan tulotason, mutta sen on oltava vähintään vähimmäispalkan suuruinen. Käytännössä valtaosa yrittäjistä valitsee vähimmäistason.
Valitun maksuperusteen ja todellisen tulon välisestä osasta yrittäjä maksaa 10 prosentin eläkemaksua.
Eläketurvaa on uudistettu niin, että se kattaa nyt suuremman osan yrittäjistä ja vahvistaa myös pienituloisten yrittäjien eläkeoikeuksia. Aiemmin heistä suuri ei maksanut lainkaan eläkemaksuja.
SAKSA
Suurin osa vapaaehtoisen säästäminen varassa
Saksassa lakisääteinen eläketurva kattaa vain vajaat kymmenen prosenttia yrittäjistä.
Tietyillä aloilla yrittäjät kuuluvat järjestelmään automaattisesti, ja pieni osa vakuuttaa itsensä vapaaehtoisesti. Monilla ammatinharjoittajilla, kuten lääkäreillä ja notaareilla, on omat eläkekassansa.
Noin kaksi kolmasosaa yrittäjistä on kuitenkin vapaaehtoisen eläkesäästämisen varassa. Pakollisen eläkevakuutuksen laajentamista on suunniteltu viime vuosina.
Pakollisesti vakuutetut yrittäjät maksavat kiinteän, euromääräisen kuukausimaksun, joka vastaa keskituloisen palkansaajan eläkemaksua. Vapaaehtoisesti vakuutetut voivat itse valita maksun tason minimi-ja maksimimäärien puitteissa.
Tutustu tarkemmin: Yrittäjäkin ansaitsee kunnollisen eläketurvan. Jukka Rantala. STM 35:2025. Liite 5. Yrittäjien eläkevakuuttaminen ja tulojen määräytyminen muissa maissa.
Kirjoittajat työskentelevät asiantuntijoina Eläketurvakeskuksen suunnitteluosaston ulkomaantiimissä.
Suomen YEL-työtulomalli poikkeaa muista maista
Useimmissa Euroopan maissa yrittäjän eläke ja vakuutusmaksu määräytyvät suoraan verotetun ansiotulon perusteella.
Suomessa yrittäjän eläke ja maksut sen sijaan määräytyvät erikseen vahvistettavan työtulon perusteella. YEL-työtulon tulisi vastata yrittäjän työpanoksen arvoa.
Vastaavanlaista työtulomallia ei ole käytössä muissa Euroopan maissa.
Latviassa yrittäjä voi tietyissä rajoissa arvioida itse vakuutettavan tulonsa. Saksassa yrittäjät voivat valita maksutasonsa annettujen vähimmäis- ja enimmäisrajojen puitteissa.
Vakuuttamisen ala- ja ylätulorajat vaihtelevat maittain. Suomi kuuluu tässä vertailun keskikastiin. Italiassa tuloraja on yksi korkeimmista, lähes puolet keskipalkasta, mutta kyse on vähimmäismaksun tuloperusteesta eikä varsinaisesta vakuuttamisen alatulorajasta. Vakiintuneilla yrittäjillä maksu määräytyy tämän rajan mukaan, kun taas sivutoimisilla yrittäjillä raja on huomattavasti matalampi.
Yrittäjillä on Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, ansiokatto, jonka ylittävästä tulon osasta eläkettä ei kartu eikä maksua peritä. Suomessa YEL-vakuuttamisen katto on korkea, yli nelinkertainen keskipalkkaan verrattuna, kun useimmissa vertailumaissa se on 1–2 kertaa keskipalkan suuruinen. Ansiokatosta huolimatta esimerkiksi Sveitsissä, Norjassa ja Ruotsissa lakisääteisiä maksuja peritään koko tulosta.
Eroja ei ole ainoastaan vakuutettavan tulon määräytymisessä, vaan myös eläketurvan hallinnollisessa toteutuksessa.
Lakisääteinen eläkevakuutus on useissa vertailumaissa keskittynyt osaksi valtionhallintoa. Kun taas Suomessa yrittäjä hoitaa eläkevakuutuksensa maksuineen suoraan työeläkelaitoksen kanssa.
Monissa muissa maissa verottaja kerää eläkemaksut muiden sosiaalivakuutusmaksujen yhteydessä ja lakisääteisen eläkevakuutuksen toimeenpano on kansallisilla sosiaaliturvalaitoksilla. Tosin Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä eläketurva ja maksujen keruu on toteutettu hajautetusti itsehallintoperiaatteella, mutta vakuuttamisen perusteena ovat silti verotuksessa vahvistetut tulot.
Viime vuosina monissa Euroopan maissa hallitusten tahtotilana ja uudistusten suuntana on ollut kehittää malleja, joissa eläketurva määräytyy aiempaa tiukemmin todellisten tulojen mukaan.
Uudistusten tavoitteena on vähentää alivakuuttamista ja vahvistaa yrittäjien eläketurvaa. Kolme vuotta sitten tällaiseen malliin siirtyi Espanja, joka uudisti yrittäjäeläkejärjestelmänsä vuoteen 2031 saakka kestävällä siirtymäajalla.