400 miljoonaa vuodessa – YEL:n alivakuuttamisen laajuus yllätti Rantalan

– YEL nähdään usein pelkkänä rasitteena tai maksuna, vaikka kyse on kattavasta vakuutusturvasta, sanoo Jukka Rantala.

Eläketurvakeskuksen entinen toimitusjohtaja on kartoittanut STM:n nimeämänä selvityshenkilönä yrittäjien eläketurvan kehitystarpeita. Rantala korostaa, että jo pelkästään työkyvyttömyysturva olisi yksityisiltä markkinoilta ostettuna erittäin kallis.

Rantalan joulukuussa valmistuneen selvityksen mukaan koko yrittäjän eläkevakuutusta vastaava turva maksaisi yksityisillä markkinoilla lähes 40 prosenttia yrittäjän työtulosta.

– Se on niin paljon, ettei tällaista vakuutusta ole markkinoilta saatavissa. Valtion takaama ja pakollinen järjestelmä tulee halvemmaksi, koska vastuu jakautuu kaikille.

Yrittäjien eläkemaksu (YEL) on sama kuin palkansaajapuolella (TyEL) 24,4 prosenttia.

Epämääräinen YEL-työtulo uudistettava

Rantalan mukaan yrittäjien eläketurvaongelmien juurisyy on epämääräinen ja abstrakti YEL-työtulo. Se on mahdollistanut järjestelmän suurimman epäkohdan: laajalle levinneen alivakuuttamisen.

YEL-selvityksen mukaan kolme neljästä yrittäjästä alivakuuttaa itsensä. Seurauksena yrittäjien eläketurva jää matalaksi ja valtion vastuu rahoituksesta kasvaa.

– Kyse ei ole pienistä summista. Alivakuuttamisen kustannus maksutulon menetyksenä on noin 400 miljoonaa euroa vuodessa.

Laskelma perustuu vertailuun. Siinä yrittäjien YEL-työtulo asetetaan tasolle, jolla sen pitäisi olla heidän ansiotulojensa perusteella.

– Tiesin kyllä alivakuuttamisongelman, mutta sen laajuus yllätti.

Eläkettä ansioiden mukaan

Useimmissa EU-maissa yrittäjien eläkevakuutus perustuu verotettaviin ansiotuloihin. Sama ratkaisu on Rantalan esittämän hybridimallin perusta.

Mallissa kaikki alle 35 000 euroa ansaitsevat vakuutettaisiin ansiotulojen mukaan. Näin eläke kertyisi joustavasti todellisten tulojen perusteella. Samalla hallinnollinen työ vähenisi ja laskureihin liittyvät arviointiongelmat poistuisivat.

On yksioikoista ajatella, että mitä pienempi maksu, sen parempi yrittäjälle.

Yli 35 000 euroa vuodessa tienaaville yrittäjille Rantala jättäisi mahdollisuuden laskennalliseen työtuloon. Se perustuisi uuteen työpanosmittariin.

– Laskennallinen malli hyödyntäisi verotuksen tietoja, mutta väljemmin kuin perusmalli.

Työpanosmittarilla voitaisiin ehkäistä alivakuuttamista valvomalla tilanteita, joissa verotettava ansiotulo on keinotekoisesti laskettu työpanoksen todellista arvoa pienemmäksi.

Lisäksi Rantala laskisi eläkevakuuttamisen alarajaa merkittävästi. Nykyisin vakuutusta ei tarvitse ottaa, jos vuositulot jäävät noin 9 000 euroon. Rantala laskisi alarajan 2 500 euroon, joka on vuositasolla noin kolminkertainen suhteessa palkansaajien (TyEL) alarajaan.

– Näin myös pienistä tuloista kertyisi eläkettä. Tämä olisi merkittävä uudistus ja toisi noin 60 000 henkilöä yrittäjän eläketurvan piiriin.

Parantaisiko hybridimalli yrittämisen edellytyksiä?

YEL-selvityksen tavoitteena oli uudistaa yrittäjien eläkejärjestelmää vastaamaan paremmin nykyajan työelämää. Tämän hybridimalli tekisi: se joustavoittaisi yrittäjän arkea ja toisi pienituloiset yrittäjät eläketurvan piiriin.

Mutta parantaisiko se yrittäjyyden edellytyksiä? Tästä on käyty kiivasta keskustelua sen jälkeen, kun YEL-selvitys luovutettiin sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasoselle itsenäisyyspäivän aattona.

– Parantaisi monin tavoin verrattuna nykytilanteeseen, sanoo Rantala.

Kun kolme neljästä yrittäjästä alivakuuttaa työnsä, voidaan puhua maan tavasta. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että yrittäjä häviää tarjouskilpailun, ellei tingi omasta eläketurvastaan.

– Se, että maksut määräytyisivät todellisen eikä kuvitteellisten tulojen mukaan, edistäisi yrittäjyyttä huomattavasti, summaa Rantala.

– On yksioikoista ajatella, että mitä pienempi maksu, sen parempi yrittäjälle. Mitä siitä seuraa, race to the bottom ja pieniä eläkkeitä. Onko se terveen yrittäjyyden edistämistä? kysyy Rantala.

Rahastoinnin merkitystä ylikorostetaan

Moni esittää yrittäjien eläkejärjestelmän ongelmaksi sen, että eläkkeitä ei rahastoida, kuten palkansaajien TyEL-järjestelmässä.

Rantalan mielestä rahastoinnin merkitystä ylikorostetaan. Turvaavuuden kannalta rahastoinnin puute ei ole ongelma, koska valtio takaa eläkkeiden maksun eikä mahdollisella rahastoinnilla olisi vaikutusta maksuprosenttiinkaan.

YEL-maksu on laissa määrätty samansuuruiseksi kuin TyEL-maksu (24,4 %).

– Yrittäjät eivät suinkaan kärsi YEL-rahastoinnin puutteesta, vaan hyötyvät palkansaajien rahastoinnista. Ilman sitä maksu olisi 28 prosenttia työtulosta, sanoo Rantala.

Hänen mukaansa YEL-rahastoinnille on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä mallissa valtio perustaisi oman YEL-rahaston. Se olisi luontevaa, koska valtio vastaa yrittäjäeläkkeiden alijäämästä.

Toisessa mallissa varoja rahastoitaisiin eläkeyhtiöihin, -kassoihin ja -säätiöihin samalla tekniikalla kuin palkansaajien TyEL-järjestelmässä. Rahoitus voitaisiin käynnistää määräaikaisella velanotolla.

– Vähittäinen rahastointi eläkeyhtiöihin olisi varteenotettava vaihtoehto siinä mielessä, että se voisi pitkällä aikavälillä mahdollistaa järjestelmien yhdistämisen ja vapauttaa valtion rahoitusvastuusta.

Tutustu raporttiin: Yrittäjäkin ansaitsee kunnollisen eläketurvan. Jukka Rantala. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 35:2025.