Miksi eläkeläisen pitäisi saada alennuksia?

Minkä ikäisenä kannattaa jäädä eläkkeelle, jos ainoastaan raha ratkaisisi? Tätä pohdiskelin viimesyksyisessä kolumnissa.

Unohdin ainakin yhden olennaisen tarkastelukulman: eläkeläisalennukset. Paljon matkusteleva kulttuurin suurkuluttaja saattaa säästää niiden avulla jopa satoja euroja kuukaudessa.

Olen tietysti jäävi esittämään näkemyksiäni eläkeläisalennuksista, sillä toistaiseksi kuulun niihin, joiden kustannuksella nuo eläkeläisalennukset on tehty mahdollisiksi. Toisaalta olen jäävi puhumaan asiasta myös sitten, kun olen jo siirtynyt eläkeläisalennusten piiriin.

Rohkenen kuitenkin esittää kysymyksen: miksi eläkeläisille pitäisi myöntää alennuksia?

Jos perustelu on se, että moni eläkeläinen on pienituloinen, niin miksi eläkeläisalennuksia ei muuteta pienituloisalennuksiksi? Miksi haaskata rahaa varakkaiden eläkeläisten vapaa-ajanviettoon?

Jos taas ajatuksena on se, että ikäihmisiä tulee kohdella huomaavaisesti, niin kuin tuleekin, miksei myönnetä seniorialennuksia kaikille tietyn iän saavuttaneille?

Jos eläkeläisalennusten tavoitteena on hyvittää sitä, että eläketuloja verotetaan ankarammin kuin työtuloja, niin yksinkertaisempaa olisi varmaankin yhdenmukaistaa verotusta.

Joskus teatterissa tai konsertissa tai oopperassa käydessä tuntuu siltä, että paikalla ei juuri muita olekaan kuin eläkeläisiä. Silloin mieleen juolahtaa ajatus, että alennuslippuja ei pitäisi myydä eläkeläisille, vaan nimenomaan kiireisille työikäisille, jotta heitäkin saataisiin joskus katsomoon.

Eihän eläkeläislippu edes ole mikään alennuslippu, jos kaikki kävijät ovat sellaisen ostaneet. Silloinhan se on ihan normaalihintainen lippu.

Lasten, opiskelijoiden, varusmiesten ja työttömien alennuksissa on kirkas ansaintalogiikka. Heistä kannattaa napata kiinni, sillä heistä saattaa vielä tulla täyden hinnan maksajia.

Eläkeläiset pääsevät monien elokuvateattereiden päivänäytäntöihin arkisin alehintaan, sillä hiljaisina aikoina penkkejä kannattaa mieluummin täyttää kuin pitää tyhjinä. Ajatusmalli sopisi muillekin yrityksille.

Ruokakauppa voisi tasoittaa asiakasvirtoja myöntämällä tiettyinä kellonaikoina vaikkapa muutaman promillen alennuksen ostoksista. Vaikka etu koskisi kaikkia asiakkaita, eläkeläisillä olisi keskimäärin parhaat mahdollisuudet hyödyntää sitä.

Kolumnisti Pekka Seppänen on riippumaton talouden tarkkailija.