Informaation aika

Sosiaali- ja terveyspolitiikan muutosta aiheuttavat voimat ovat vuosikymmenten kuluessa muuttuneet.

Alkuvaiheessa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa liikuttivat valtaresurssit. Vielä tänäkin päivänä esimerkiksi työeläkkeissä näkyy tämän kamppailun tulokset. Seuraavaksi korostui rahankierron hallinnan merkitys. Verojen ja maksujen (onnistunut) kerääminen ja kohdentaminen on vähän tutkittu, mutta tärkeä osa sosiaali- ja terveyspolitiikan kehitystä. Sitten alkoi korostua ideoiden merkitys ja vahvistua asiantuntijoiden rooli.

Parhaillaan on jälleen tapahtumassa merkittävä muutos. Informaation määrä kasvaa eksponentiaalisesti kaikilla mahdollisilla alueilla. Kuten usein, visioiden muuttuminen todellisuudeksi kesti reilut parikymmentä vuotta.

Nyt sanat ovat muuttumassa teoiksi, mutta matkassa on vielä kolme mutkaa.

Ensinnäkin yksilötasoisen datanhallinnan uudistus on epäonnistunut. Sosiaali- ja terveysalan dataa hallinnoivan Findatan aiheuttamat taloudelliset ja hallinnolliset kustannukset tutkijoille ja tutkimuslaitoksilla ovat nousseet kohtuuttomiksi.

Datan kytkeminen yksilöihin ei vielä ongelmitta onnistu.

Toiseksi tuotettu informaatio on edelleen sektoraalista ja tuottajalähtöistä. Erityisesti tulonsiirtojen ja palvelujen välisen rajapinnan ylittäminen on haastavaa. Datan kytkeminen yksilöihin ei vielä ongelmitta onnistu. Suunta on kuitenkin myönteinen.

Kolmanneksi kertynyt informaatio ei toistaiseksi ole muuttunut toimintaa ohjaavaksi tiedoksi. Kyky sen hyödyntämiseen valmistelussa ja uudistamisessa on toistaiseksi puutteellinen. Myöskään lainsäädäntö ei ole valmis esimerkiksi algoritmien hyödyntämiseen.

Informaation käytettävyyden ja hyödynnettävyyden edessä olevat esteet saattavat vaikuttaa ensinäkemältä vähäisiltä. Tämä johtuu siitä, että kyse ei ole niinkään tilanteen huonontumisesta, vaan uusien mahdollisuuksien käyttämättä jättämisestä. Emme myöskään osaa hahmottaa, mitä kaikkea informaation muuntumisesta tiedoksi voisi meille seurata valmistelussa ja uudistamisessa.

Merkittävää on myös se, että informaation määrän kasvaessa myös järjestelmäkustannukset ovat nousseet, ja tälle investoinnille olisi syytä saada riittävä tuotto. Jäämme tällä alueella joka päivä jälkeen tärkeimmistä verrokkimaista. Tämä on pitkällä aikavälillä huolestuttava kehitys.

Kirjoittaja Juho Saari on valtiotieteiden tohtori, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori ja Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani.