Johtaja Ole Settergren Pensionsmyndighetenistä kävi Suomessa kertomassa Ruotsissa käytössä olevasta mekanismista, joka tarpeen tullen automaattisesti leikkaa maksussa olevia eläkkeitä.

Tasapainoon pääsee myös eläkkeitä sopeuttamalla

Useissa maissa on luotu eläkkeiden rahoituksen kestävyyttä vahvistavia mekanismeja. Ruotsissa on käytössä mekanismi, joka automaattisesti sopeuttaa maksussa olevia eläkkeitä. Asiasta kävi Suomessa kertomassa Pensionsmyndighetenin johtaja Ole Settergren.

Eläkejärjestelmät pyrkivät pitkäkestoiseen taloudelliseen tasapainoon. Väestö- ja työllisyyskehityksen lisäksi sijoitustuottojen vaikutukset eläkejärjestelmäämme ovat olleet tiedossa pitkän aikaa. Ne kaikki vaikuttavat eläkejärjestelmän kestävyyteen.

Ajankohtaista kestävyyskeskustelua käydään meidän laillamme myös muualla. Moni maa on leiponut eläkejärjestelmän sisään kestoratkaisuna mekanismeja, jotka automaattisesti reagoivat väestö- ja talousmuutoksiin.

Viime vuoden lopulla Eläketurvakeskus kokosi yhteen alan asiantuntijoita. Marraskuisessa Eläkejärjestelmien sopeuttamismekanismit muissa maissa -seminaarissa asiantuntijat Alankomaista, Kanadasta, Ruotsista ja Saksasta kertoivat työeläkejärjestelmiensä sopeutustavoista.

Ruotsi rakensi automatiikan

Ruotsin eläkelaitoksen Pensionsmyndighetenin johtaja Ole Settergren kertoi, että heillä tehtiin 1990-luvun lopulla periaatteellinen ja suuri eläkeuudistus. Tuolloin naapurimaamme työeläkejärjestelmästä tuli maksuperusteinen eli eläkkeet määräytyvät maksettujen maksujen mukaisesti. Samalla järjestelmän taloudelliseen tasapainoon liittyvää riskiä hilattiin aiempaa enemmän eläkkeensaajille.

– Maksuperusteista järjestelmää ei voi sopeuttaa nostamalla maksua, koska samalla kasvavat tulevat eläkkeet ja sitä myötä vastuut. Pelkkä maksunkorotus ei tuo järjestelmää tasapainoon, selvensi Settergren.

Maksuperusteinen Ruotsin järjestelmä huomioi myös elinajanodotteen kehityksen. Settergren kertoi, että kertyneen ja maksussa olevan eläkkeen taso on heillä se muuttuja, johon sopeutukset kohdentuvat, mikäli järjestelmän taloudellinen tasapaino heikkenee väestö- tai talouskehityksen johtuen. Käytännössä tämä tarkoittaa eläkeoikeuksien ja maksussa olevien eläkkeiden pienentämistä.

Pienentämisen mekanismista on tehty täysin automaattinen, eikä se edellytä erillistä päätöstä.

– Tämä oli koko sopeutusmekanismin ydin: sen haluttiin olevan politiikasta erillinen ja automaattinen, selvensi Settergren.

Ruotsalaiset ajattelivat pari vuosikymmentä sitten mekanismia luodessaan, ettei sitä ikinä käytettäisi. Jo vuonna 2008 mekanismille tuli käyttöä ja sen vaikutuksella eläkkeitä leikattiin.

Seminaariosallistujia. Etualalla ekonomisti Markus Sailer Saksan eläkevirastosta ja osastopäällikkö Ismo Risku Eläketurvakeskuksesta.

Kanada luottaa ennusteisiin

Myös Kanadassa päätettiin jo pari vuosikymmentä sitten varautua väestön ikääntymisen mukana tuleviin taloudellisen epätasapainon ongelmiin. Siellä päätettiin nostaa tuntuvasti työeläkemaksua, joka tosin oli ollut siihen asti varsin matalalla tasolla.

Samanaikaisesti työeläkejärjestelmään luotiin uusi mekanismi, jonka tehtävänä on taata työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin taloudellinen kestävyys.

– Kyseessä ei ole varsinaisesti automaattinen sopeuttaja vaan oletustoimenpide, joka otetaan käyttöön, jos muuta ei päätetä, kertoi seminaariin osallistunut Kanadan aktuaariviraston Michel Montambeault.

Montambeault’n mukaan kanadalaisten sopeutusmekanismi jakaa riskiä eläkkeensaajien ja työssäkäyvien kesken.

– Mikäli maksutaso ei ole ennustelaskelmiemme mukaan riittävä, päättäjien tulee tehdä toimia järjestelmän tasapainoon saattamiseksi. Jos he eivät tee, oletustoimenpiteen mukaisesti eläkkeiden indeksointi lopetetaan määräajaksi ja työeläkemaksua nostetaan, hän selitti.

Montambeault huomautti, että heillä aktuaariraporttien ennustelaskelmat ulottuvat yli 60 vuoden päähän.

– Pitkän aikavälin ennusteissa oletusten rooli korostuu. Raporttimme vertaisarvioidaan, ja lisäksi vertaisarviointi arvioidaan erikseen. Käytännössä mekanismia ei ole testattu vielä kertaakaan, koska laskelmiemme mukaan järjestelmä on ollut tasapainossa, Montambeault sanoi.

Saksa havahtui 1980-luvulla

Seminaariin osallistunut Saksan eläkeviraston ekonomisti Markus Sailer kertoi, että keskustelu työeläkejärjestelmän vakauttamisesta käynnistyi heillä jo 1980-luvun lopulla. Muutostarpeen osoittivat väestönkehityksen synkiltä näyttävät trendit: Saksan väkiluvun oletettiin kääntyvän laskuun vuosituhannen vaihteen jälkeen, ja samanaikaisesti työeläkemaksut nousisivat kestämättömälle tasolle.

Saksa päätyi siihen, että eläkejärjestelmää sopeutetaan eläkkeiden indeksoinnin kautta. Alun perin eläkeindeksi oli sidottu palkkoihin.

– Nykyään indeksi huomioi työeläkemaksujen tason sekä vakuutettujen ja eläkkeensaajien keskinäisten määrien muutokset, Sailer sanoi.

Saksassa on myös määritelty maksutason yläraja sekä etuustason alaraja. Jos on käymässä niin, että rajat ylittyisivät, on erikseen päätettävä toimista, joilla eläkejärjestelmä saatetaan taloudelliseen ja sosiaaliseen tasapainoon.

– Saksassa eläkeoikeuksilla on perustuslainsuoja, joten eläkkeitä ei voida leikata, selvensi Sailer.

Alankomaissa eläkkeet joustavat

Alankomaissa työeläkkeet on täysin rahastoitu, ja eläkevarallisuutta suhteessa vastuisiin on rahastoissa huomattavissa määrin enemmän kuin muissa edellä mainituissa maissa.

Alankomaiden eläkejärjestelmässä riittävä vakavaraisuus on täysimääräisen indeksoinnin ehto. Mikäli vakavaraisuus jää tietyn rajan alle, lopetetaan ensiksi eläkkeiden indeksointi. Jos vakavaraisuus laskee entistä alemmas, joudutaan maksussa olevia eläkkeitä leikkaamaan.

Yhtä lailla eläkevastuiden eli luvattujen eläkkeiden laskennassa käytettävä korko on keskeinen tekijä. Viime vuosina markkinakorot ovat olleet historiallisen alhaisella tasolla. Alankomaiden tilanteesta kertonut metallialan työntekijöiden eläkerahaston hallituksen puheenjohtaja Benne van Popta totesi, ettei monien eläkkeensaajien työeläkkeitä ole indeksoitu kymmeneen vuoteen, koska laskennassa käytetään markkinakorkoja.

Tämän seurauksena Alankomaissa joinain vuosina maksussa olevia eläkkeitä on jouduttu alentamaan, vaikka sijoitustuotot ovat olleet hyviä.

Eläketurvakeskus julkaisee huhtikuussa Etk.fi-palvelussaan raportin automaattisista vakauttajista Alankomaiden, Japanin, Kanadan, Saksan ja Ruotsin työeläkejärjestelmissä. Samanaikaisesti julkaistaan myös seminaarin osallistujien esitykset.

Kommentti: Teemme Suomessa säännöllisesti pitkän ajan laskelmia

Suomen työeläkejärjestelmässä ei ole elinaikakertoimen lisäksi muuta tarkoin määriteltyä automaattista vakautusmekanismia.

– Sen sijaan me Eläketurvakeskuksessa teemme säännöllisesti pitkän ajan laskelmia. Niiden pohjalta arvioidaan, onko järjestelmässä sopeutumispainetta, kertoo johtaja Jaakko Kiander.

Havaittuihin paineisiin on Suomessa 1990-luvulta lähtien reagoitu erilaisilla eläkejärjestelmän uudistuksilla. Niillä on ensisijaisesti tähdätty eläkkeelle jäämisen myöhentämiseen.

Tulevaa maksunkorotuspainetta on pienennetty eläkeikää korottamalla ja eläkkeen määräytymissääntöjen muutoksilla. Sen sijaan maksussa olevat eläkkeet ovat olleet hyvin turvattuja toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Hollannissa.

Kianderin mukaan on selvää, että tulevaisuuteen liittyy aina paljon epävarmuutta. Eläkejärjestelmän kannalta merkittäviä riskejä liittyy sijoitustuottoihin ja väestökehitykseen.

– Jos näihin halutaan varautua etukäteen luomalla automaattisia vakautusmekanismeja, on samalla otettava kantaa siihen, kuka kantaa eläkejärjestelmän riskit, Kiander sanoo.

Ruotsin mekanismissa tasapaino leivottu sisään

Ruotsissa sopeutusmekanismi perustuu ennusteiden sijaan toteutuneeseen kehitykseen. Lainsäätäjä on valinnut niin, että harkinnan, oletusten ja oletuksiin perustuvien ennusteiden rooli on pieni. Eläkemaksu on kiinnitetty, ja tarvittaessa eläkkeet – myös työssäkäyvien karttuneet eläkeoikeudet eli laskennallinen eläkepääoma – joustavat tasapainoindeksiin perustuen.

Tasapainoindeksin määrittämiseksi lasketaan kunakin vuonna työeläkejärjestelmän varojen ja vastuiden suhteen osoittava tasapainoluku.

Järjestelmän varat muodostuvat tulevista eläkemaksutuloista ja puskurirahastoista. Vastuut muodostuvat puolestaan karttuneista eläkeoikeuksista ja maksussa olevista eläkkeistä.

Mikäli vastuita on enemmän kuin varoja eli tasapainoluku on negatiivinen, otetaan tasapainoindeksi käyttöön. Eläkejärjestelmän taloudellisen tasapainon seuranta on kirjanpitomaista, ja se tehdään vuosittain.

Kanadan mekanismi toimii takalautana

Kanadan osittain rahastoiva työeläkejärjestelmä pyrkii pitämään etuus- ja maksutason vakiona. Joka kolmas vuosi julkaistava aktuaariraportti tarkastelee, onko maksutaso (9,9 prosenttia) riittävä maksussa olevista eläke-etuuksista suoriutumiseen pitäen samalla kuitenkin eläkevarojen määrän suhteessa vuosittaisiin eläkemenoihin sovitulla tasolla.

Mikäli yli 60 vuoden päähän ulottuvat raportin ennustelaskelmat näyttävät, että maksu ei ole riittävä, tulee päätöksentekijöiden ryhtyä toimenpiteisiin, joilla eläkejärjestelmä saatetaan lähemmäs kohti taloudellista tasapainoa.

Jos mitään muuta ei päätetä, jaetaan riski eläkkeensaajien ja työssäkäyvien kesken: eläkkeiden indeksointi jäädytetään kolmeksi vuodeksi ja eläkemaksua nostetaan kolmen vuoden ajan.

Kanadassa maksun nosto jaetaan puoliksi työnantajan ja työntekijän kesken. Kulloisenkin aktuaariraportin yhteydessä taloudellista tasapainoa tarkastellaan uudelleen.

Mikä on vakautusmekanismi?

  • Eläkejärjestelmän vakautusmekanismi pyrkii saattamaan järjestelmän taloudelliseen tasapainoon.
  • Mekanismi reagoi väestöllisissä tai taloudellisissa olosuhteissa tapahtuviin muutoksiin.
  • Suomessa tällainen mekanismi on elinaikaan sidottu eläkeikä, joka sopeuttaa järjestelmää elinajanodotteeseen.
  • Muita automaattisia vakautuskeinoja voivat olla maksutason, eläkkeiden tai indeksoinnin sopeutus.