Ilkka Oksala vallan kaksoisroolissa

– Neuvottelujen alkuvaiheessa tulee ymmärtää, mikä toiselle osapuolelle on kaikista tärkeintä. Siitä lähdettiin, ja maaliin päästiin, Ilkka Oksala sanoo.

Eläkeuudistusneuvottelujen vetäjänä häneltä on vaadittu sekä kestävyyttä että kuuntelutaitoa, kykyä lukea äänenpainoja, eleitä ja merkityksiä rivien välistä.

– Tätä ei voi opetella kirjoista. Eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa toimiminen ja erimielisten ihmisten kanssa neuvotteleminen on arvokkain kokemus, mikä minulla on, Elinkeinoelämän keskusliiton johtajana työskentelevä Oksala sanoo.

Partit ratkaisijoina

Partit eli työmarkkinaosapuolet työnantaja- ja palkansaajakeskusjärjestöissä käyttivät valtansa ja näyttivät mahtinsa sopimalla eläkeuudistuksesta. Sopimus luo pohjan lainsäädännölle, jonka eduskunta saa käsiteltäväkseen sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen vastuusektorin laatimana hallituksen esityksenä.

– Siinä tuli parlamentaarinen sitoutuminen, kun Orpon hallitus antoi meille mandaatin neuvotella. Selvää on, että järjestöiltä ei tämmöistä palvelusta pyydettäisi, jos emme kykenisi tuottamaan tuloksia, Oksala korostaa.

Eläkeneuvotteluihin osallistui palkansaajien keskusjärjestöistä jokaisesta kaksi edustajaa, työnantajajärjestöistä kunta- ja hyvinvointialoja edustavasta KT:sta kaksi sekä Oksalan lisäksi kaksi asiantuntijaa EK:sta.

Oksala joukkueineen tuntee olleensa mukana kehittämässä uusia ratkaisuja, jotka parantavat työeläkejärjestelmän kestävyyttä. Jopa hieman etuajassa saavutettua neuvottelutulosta hän luonnehtii aiempiin eläkeuudistuksiin verrattuna keskisuureksi.

– Sijoitusuudistuksen osalta kyseessä on iso uudistus. Tässä ei koskettu eläkeikiin eikä suoranaisesti eläke-etuuksiin, joten se on niistä näkökulmista pienempi. Kuitenkin rahallisen merkityksen osalta sijoitusuudistus on merkittävä, Oksala sanoo.

Numerot ja laskelmat ytimessä

Kuukausia kestäneiden neuvottelujen aikana neuvottelijat turvautuivat toistuvasti Eläketurvakeskuksen (ETK) laskenta-apuun – ja tämä koski sekä työnantaja- että palkansaajapuolta.

– Kun ETK vastasi laskentapyyntöihin, vastaukset toimitettiin samanaikaisesti kaikille osapuolille, Oksala kertoo.

Ilman näitä laskelmia eläkeuudistusta ei olisi voitu toteuttaa. Myös parteilla oli substanssista asiaymmärrystä: jokaisessa neuvotteluryhmässä oli edustajia, joilla oli joko vakuutusmatemaattinen tai ekonomistin tausta sekä juristeja tai eläkelainsäädännön asiantuntijoita.

– Monipuolinen osaaminen oli tärkeää, jotta neuvotteluissa pystyimme käsittelemään monimutkaisia laskelmia ja lainsäädännön yksityiskohtia tehokkaasti, Oksala toteaa.

Eläkeneuvotteluissa Oksala osoitti malttia ja määrätietoisuutta.

– Seurasin tilanteiden kehittymistä ja pyrin ratkaisemaan niitä. Tehtäväni ei ollut olla ensimmäisenä haastamassa.

Ratkaisun hyvät ja huonot puolet

Oksala korostaa, että tehty neuvotteluratkaisu parantaa yksityisalojen työeläkelaitosten edellytyksiä saada parempia tuottoja osakesijoituksiin laitetuille työeläkevaroille.

Juuri osakeriskien kasvattaminen ja samanaikainen vakavaraisuusvaatimusten venyttäminen on herättänyt jonkin verran keskustelua ja eräät kansantaloustieteilijät ovat kritisoineet toimia riittämättömiksi etenkin vakautuselementin osalta.

Oksala ei halua myöntää, että tältä osin uudistuksen tavoite jäi piippuun tai ainakin puolitiehen. Sopu siitäkin leivottiin lopulta pitkän vaivaamisen päätteeksi.

Taustalaskijoilta oli saatu lopulliset varmistukset – ja niiden varassa painettiin viimeisenä iltana maaliin. Neuvottelijat eivät itse laskeneet, vaan heillä oli ETK:n ja valtiovarainministeriön asiantuntijat taustalla laskelmia tekemässä.

– Keskinäisissä neuvotteluissa meillä ei jäänyt mitään hampaankoloon niin, että me haluaisimme uudelleen palata neuvottelupöytään. Olemme tyytyväisiä ratkaisuun ja puolustamme sitä. Tämä on hyvä ratkaisu.

Jälkeenpäin Oksala arvioi, että sijoitusuudistus, vaikka merkittävä onkin, ei yksin riitä takaamaan työeläkejärjestelmän kestävyyttä. Isoimmat kansantalouden kyvykkyyden riskit liittyvät työikäisen väestön määrään, syntyvyyteen, työperäiseen maahanmuuttoon ja työllisyyteen.

– Työeläkejärjestelmä ei ole suojassa, jos talous ei kasva ja palkkasumma ei nouse, hän sanoo.

Ykköset saapuivat pöytään

Neuvottelujen viimeinen koitos käytiin Eteläranta 10:ssä, sen klassisessa neuvotteluhuoneessa P24.

Elinkeinoelämän keskusliiton toimiston pyhimpään saapuivat sunnuntaina 19. tammikuuta keskusjärjestöjen päätöksentekijät, niin sanotut ykköset: toimitusjohtaja Jyri Häkämies (EK), Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n toimitusjohtaja Markku Jalonen sekä palkansaajien keskusjärjestöjen puheenjohtajat Jarkko Eloranta (SAK), Antti Palola (STTK) ja Maria Löfgren (Akava). He sinetöivät ratkaisun hyvissä ajoin ennen kuin kello läheni puoltakaan yötä.

Oksalalle tämä kelpasi.

– Vielä vanhaan aikaan niin työmarkkinoilla kuin myös politiikassa oli yleistä neuvotella läpi yön, mutta käytäntö on oleellisesti vähentynyt ja hyvä niin.

– Neuvottelutaktiikka, jossa pyritään väsyttämään toinen osapuoli ja katsotaan, kenen vatsa kestää parhaiten kahvia, on pääsääntöisesti vanhaa maailmaa, terveys- ja kuntoremontin elintavoissaan tehnyt Oksala sanoo.

Neuvottelija sortui, lopulta kävi makeasti

Jokainen rutistus vaati hintansa. Neuvottelumaratonin jälkeisestä flunssasta toipuva Oksala muistelee viimeisen illan tunnelmia.

– Loppusuoralla neuvottelimme yhtäjaksoisesti. Pidempiä sessioita oli jo ollut useita. Nämä intensiiviset neuvottelut olivat välttämättömiä, jotta pääsimme etenemään.

Kuukausitolkulla oli kulunut erilaisten laskelmien äärellä, ja lopulta Oksala saattoi alkaa höllätä otettaan. Maali jo häämötti, kun liittojohtajat oli kutsuttu paikalle. Ilta himmeni legendaarisessa P24-neuvotteluhuoneessa, oli popsittu välipalahedelmiä, syötykin, kahvia meni yhä kuppikaupalla.

Syrjempänä pöydällä oli tarjolla myös suklaata.

– Assistenttini olivat tilanneet sitä, vaikka olin varta vasten kieltänyt suklaan tuomisen kokoustilaan.

– Siinä käden ulottuvilla oli suosikkiani, Fazerin sinistä. Voiko sitä siinä vaiheessa enää muuta kuin sortua?

Kontrolli heltyi, ote kirposi ja kaksoisrooli alkoi kipsin lailla kareilla harteilta. Ryhdikkäästi kuntokuuristaan huolehtivalle neuvottelijalle kävi lopulta makeasti. Neuvotteluissa kyse on aina ihmisistä, joilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa.