Etlan Tarmo Valkonen: Näistä syistä vakauttajaa olisi tarvittu jo nyt

Nyt tehtävä työeläkeuudistus sisältää jo seuraavan uudistuksen siemenen, jos asiat eivät menekään odotetusti. Jo lähivuosina saatetaan joutua miettimään uusia keinoja eläkejärjestelmän kestävyyden varmistamiseksi.

Näin sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusneuvonantaja Tarmo Valkonen, joka on tutkinut sosiaaliturvan rahoitusta ja eläkejärjestelmien taloudellisia vaikutuksia yli 30 vuotta.

Työmarkkinajärjestöjen välillä tammikuussa löytynyt sopu eläkeuudistuksesta on Valkosen mielestä jo sinänsä arvokas, kun ottaa huomioon työmarkkinoiden jännitteet. Monia tärkeitä päätöksiä lykättiin kuitenkin tulevaisuuteen.

– Keskustelu uudesta eläkeuudistuksesta on todennäköisesti aloitettava jo tämän vuosikymmenen lopulla, Valkonen arvioi.

Tutkija Tarmo Valkosen mukaan Etla tekee paraikaa työeläkeuudistuksesta ja sen vaikutuksista tarkempaa arviota. Se julkaistaan keväällä.

Vahvempia vakauttajia tarvitaan

Uudistuksen myötä yksityisten alojen työeläkeyhtiöillä on mahdollisuus tavoitella korkeampia tuottoja lisäämällä sijoitusten riskiä. Oletus sijoitustuottojen kasvusta on Valkosen mielestä perusteltua, sillä osakepainon lisäämisellä on historiassa saavutettu suuremmat tuotot.

– Toisaalta sijoitustuottojen vuotuinen vaihtelu kasvaa, kun varat ovat aiempaa riskipitoisemmissa sijoituksissa. Heilahteluja lisää myös rahastoitavien varojen kasvattaminen.

Valkonen olisi toivonut selkeitä sääntöjä mahdollisiin tilanteisiin, joissa sijoitusriskit toteutuvat. Ylipäätään hän kaipaa eläkejärjestelmään nykyistä vahvempia vakauttajia, jotka rahoitusnäkymien heikentyessä tasapainottavat järjestelmää ennalta sovitulla tavalla.

– Kestävyyttä lähdettäisiin sovittujen sääntöjen mukaan korjaamaan esimerkiksi nostamalla työeläkemaksuja ja pienentämällä indeksikorotuksia. Korjausliikkeet käynnistyisivät automaattisesti ilman, että niistä tarvitsee käydä pitkiä neuvotteluja osapuolten välillä. Näin toimet voitaisiin ottaa käyttöön nopeammin.

Näistä syistä vakauttajaa olisi tarvittu jo nyt

Valkonen jäi kaipaamaan esimerkiksi automaattisia vakauttajia, jotka reagoisivat tarvittaessa eläkemaksujen kertymistä heikentäviin riskeihin. Hän muistuttaa, että työnantajilta ja työntekijöiltä perittävien maksujen kehityksellä on ratkaiseva merkitys eläkejärjestelmän kestävyyteen. Maksuilla katetaan noin kaksi kolmasosaa eläkemenosta ja rahastoinnilla loppu kolmasosa.

– Eläkemaksujen kehitys on kytköksissä palkkasumman kehitykseen, johon vaikuttavat reaaliansiot, työikäisten määrä ja työllisyysaste. Siksi tarvittaisiin sääntöpohjaista vakauttajaa, joka reagoi esimerkiksi syntyvyyden ja nettomaahanmuuton kehitykseen.

Inflaatiovakauttajan merkitys

Valkonen muistuttaa, että hallitusohjelmaan kirjattiin vaatimus sääntöpohjaisesta vakautusjärjestelmästä, jolla vakautetaan eläkemaksutaso pitkällä aikavälillä. Kädenväännön jälkeen työmarkkinajärjestöt päätyivät inflaatiovakauttajaan. Se pienentää eläkkeiden indeksikorotuksia, jos kuluttajahinnat nousevat palkkoja nopeammin kahden vuoden ajanjaksolla.

Valkosen mukaan inflaatiovakauttajan merkitys jää todennäköisesti vähäiseksi, sillä korkeat inflaatioluvut ovat olleet Suomessa harvinaisia.

– Inflaation laukaisee yleensä jokin ulkoinen sokki, joka on liittynyt energian hinnan rajuun nousuun. Näin kävi 1970-luvun öljykriisissä ja nyt parin vuoden takaisessa sähkön ja kaasun hinnan nousupiikissä.

Valkosen mukaan energiakriisien todennäköisyyttä vähentää entistä hajautetumpi ja kotimaiseen tuotantoon perustuva energiajärjestelmä. Korkean inflaation voisi laukaista myös laajamittainen globaali kauppasota. Tämäkin riski on ainakin toistaiseksi kohtalaisen pieni.

Kuka muistaa Torben Andersenin?

Myös Suomen eläkejärjestelmästä kansainvälisen arvioinnin tehnyt tanskalaisprofessori Torben Andersen suositteli muutama vuosi sitten pohtimaan vakauttajien vahvistamista.

Valkonen myöntää, että hyvän automaattisen vakauttajan laatiminen ei ole helppoa. Monessa maassa on vakauttajia, mutta täydellisesti toimivaan malliin hän ei ole vielä törmännyt.

– Kattavan vakautusjärjestelmän kehittäminen ei ole aivan yksinkertainen asia. Esimerkiksi Ruotsissa indeksijarru on ollut jo pitkään käytössä, mutta järjestelmää on jouduttu matkan varrella korjailemaan.

Maksujen kiinnitys voi kostautua

Työmarkkinajärjestöt sopivat työeläkemaksujen tason pitämisestä nykyisessä 24,4 prosentissa suhteessa palkkoihin vuoteen 2030 saakka. Maksutason kiinnittäminen ei ollut Valkosen mielestä fiksu ratkaisu, sillä myös maksun tulisi tarvittaessa reagoida toimintaympäristön yllättäviin muutoksiin.

– Maksut on nyt vakautettu seuraavat viisi vuotta, mutta sinä aikana kansainvälisessä taloudessa ja politiikassa voi olla runsaasti Suomeen vaikuttavaa turbulenssia.

– Jos asiat menevät huonosti, 2030-luvun alussa taloudelliset puskurit on syöty ja maksutasoa on mietittävä uudestaan.

Hyötyjä ja riskejä nuorille

Eläkeuudistuksen yhteydessä on käyty keskustelua ratkaisun tasapuolisuudesta eri sukupolville. Työmarkkinajärjestöjen mielestä uudistus on oikeudenmukainen kaikille ikäluokille ja turvaa nuortenkin eläkkeet.

Tarmo Valkosen mukaan tyhjentävää vastausta tasapuolisuudesta on tässä vaiheessa vaikea antaa, koska moni tähän vaikuttava päätös siirtyi vielä tulevaan.

– Eläkesopimuksessa ei oteta esimerkiksi kantaa, miten hyvinä vuosina mahdollisesti kertyviä sijoitustuloja jyvitettäisiin eri ikäluokkien työeläkkeisiin.

Uudistuksessa sovittiin rahastoinnin kehittämistarpeiden selvittämisestä lähivuosina, ja tämäkin asia tulee pöydälle siinä yhteydessä.

Valkosen mukaan nuoret sukupolvet voivat hyötyä, jos eläkevarojen rahastointi kasvaa ja sijoitustuotot kasvavat oletetusti. Nykyisten laskelmien mukaan rahastoinnin kasvattaminen aiheuttaa hieman korkeammat maksut vuoden 2030 jälkeen, mutta suurempien rahastojen kasvaneet tuotot keventävät myöhemmin matalasta syntyvyydestä johtuvia maksunkorotuspaineita.

Valkosen mukaan matalammat työnantajamaksut alentavat työllistämisen kustannuksia ja suurentavat palkanmaksuvaraa. Pienenevät työntekijämaksut kasvattavat puolestaan palkasta käteen jäävää määrää.

– Mitkä tahansa tulevien maksujen ja etuuksien suhdetta parantavat toimenpiteet ovat reilumpia tuleville sukupolville.

– Voi olla, että nuoret sukupolvet hyötyvät, kun riskinotto kasvattaa sijoitustuottoja. Toisaalta siihenkin on varauduttava, ettei näin käykään.