Valtiontalouden ja eläketurvan hankala suhde – onko miljardin euron säästö oikeutettu?
Työeläkkeiden rahoitus on vakaalla pohjalla, mutta muun julkisen talouden ongelmat varjostavat myös eläkejärjestelmää. Miten asiantuntijat parantaisivat kummankin kestävyyttä?
Mitä heikompaan kuntoon kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion talous ajautuu, sitä enemmän keskustellaan työeläkejärjestelmän roolista julkisessa taloudessa.
Makrotaloustieteen professori Niku Määttänen Helsingin yliopistosta pitää keskustelua perusteltuna. Muun sosiaaliturvan tavoin myös työeläkejärjestelmästä on syytä hakea säästöjä, jotka helpottaisivat julkisen talouden tukalaa tilaa.
– Käsittääkseni iso kuva on, että jos työeläkejärjestelmän säästöt mahdollistavat eläkemaksujen alentamisen, se tuo tilaa valtiolle tuloja lisääville veronkorotuksille, Määttänen arvioi.
Jos työeläkejärjestelmän säästöt mahdollistavat eläkemaksujen alentamisen,
Niku Määttänen
se tuo tilaa valtiolle.
Helsingin yliopisto
Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtajana Määttänen katsoo kansantalouden kokonaisuutta ja toimia, joilla sen kestävyyttä vahvistetaan pitkällä aikavälillä. Työeläkejärjestelmän rahoitusnäkymät ovat lähivuosikymmeninä vakaat, mutta syntyvyyden lasku aiheuttaa viimeistään 2050-luvulla paineita maksujen korotukseen.
Lakisääteinen palomuuri erottaa
Valtiovarainministeriön strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen muistuttaa työeläkejärjestelmän ja muun julkisen talouden välillä vallitsevasta ”palomuurista”.
Työeläkejärjestelmä on itsenäinen suhteessa muuhun valtiontalouteen, vaikka kansantalouden tilinpidossa ne ovatkin tilastollisesti yksi kokonaisuus.
– Valtion tai kuntien talouden tasapainottaminen työeläkevaroilla ei olisi mahdollista. Se on estetty jo lainsäädännöllä, Kärkkäinen toteaa.
Myös Työeläkevakuuttajat TELAn toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes korostaa, että valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien talousongelmat tulee ratkaista niiden omassa piirissä.
Työeläkejärjestelmä voi vaikuttaa julkisen talouden tasapainoon auttamalla työurien pidentymistä ja pitämällä
Suvi-Anne Siimes
rahoitus kestävänä.
Työeläkevakuuttajat TELA
– Työeläkejärjestelmä voi kuitenkin vaikuttaa julkisen talouden tasapainoon edesauttamalla työurien pidentymistä alusta, lopusta ja keskeltä. Kansantaloutta tuetaan myös pitämällä työeläkejärjestelmän rahoitus kestävänä, eläkemaksut kohtuullisina ja eläkkeiden taso riittävänä, Siimes huomauttaa.
Edessä miljardin euron tasapainotus
Siimes on havainnut, että valtiontalouden heikon tilan vuoksi työeläkejärjestelmän säästö- ja leikkauskohteet ovat kiinnostaneet valtiovarainministeriötä enemmän kuin aikoihin.
– Osa ministeriön ideoista saatiin toimeksiantoon, jonka Orpon hallitus antoi työeläkejärjestelmän uudistamiseksi, Siimes toteaa.
Asiaa pohditaan tällä hetkellä parttien eli työmarkkinajärjestöjen edustajien työryhmässä. Orpon hallitus odottaa esitystä, joka vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen, mikä vastaa noin miljardia euroa.
Julkisessa keskustelussa ehkä eniten on saanut kannatusta eläkeyhtiöiden sijoitussääntöjen muuttaminen. Sen mukaan eläkeyhtiöt voisivat tulevaisuudessa hakea nykyistä korkeampia sijoitustuottoja aiempaa suuremmalla riskinotolla.
– Oikein toteutettuna uudistus parantaisi sijoitustuottoja ja vahvistaisi eläkeyhtiöiden riskinkantokykyä. Näin taklattaisiin eläkejärjestelmän pidemmän aikavälin kestävyysongelmaa ja katettaisiin iso siivu hallituksen asettamasta tavoitteesta, Siimes arvioi.
Palkattomien aikojen eläke-etuuksia voisi karsia
Myös Niku Määttänen kannattaa sijoitussääntöjen muuttamista. Hän menisi kuitenkin pidemmälle ja yhdistäisi riskien kasvattamisen uusiin automaattisiin vakauttajiin.
– Niillä voitaisiin rajoittaa eläkemenojen kasvua tilanteessa, jossa sijoitustulot jäävät pitkäksi aikaa mataliksi.
Muitakin toimia Määttäsen mukaan tarvitaan. Esimerkiksi työeläkejärjestelmään vuosien varrella mukaan otettuja yksittäisiä etuuksia tulisi käydä kriittisesti läpi. Hänestä tässä voisi noudattaa suomalaisen järjestelmän periaatetta, jonka mukaan eläkettä karttuu työssä ansaitusta palkasta.
– Nykyisin työeläkettä kertyy kuitenkin myös tietyiltä palkattomilta ajoilta, esimerkiksi opiskelun tai ansiosidonnaisen päivärahan aikana.
Määttäsen mukaan eläkkeen kertymisen lakkauttaminen ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta pienentäisi Työllisyysrahaston menoja, mikä näkyisi pienempänä työttömyysvakuutusmaksuna.
”Rönsyjen” karsimisessa ja ylipäätään työeläkejärjestelmän uudistuksissa tulisi Määttäsen mielestä keskittyä tuleviin eläkkeisiin. Kertyneiden eläkkeiden leikkaamisessa hän olisi varovainen, sillä se voisi heikentää luottamusta eläkejärjestelmään.
Vanheneva väestö yhteinen huoli
Olli Kärkkäinen muistuttaa, että Suomen talouden kehitystä ja yhteiskuntaa muokkaavat megatrendit vaikuttavat hyvässä ja pahassa kaikkiin julkisen talouden sektoreihin.
Esimerkiksi väestön vanheneminen aiheuttaa paineita niin valtiontalouteen, kuntatalouteen kuin eläkejärjestelmän rahoitukseenkin.
– Haasteet ovat yhteiset. Siksi julkisen talouden eri sektoreiden välillä tarvitaan koordinointia, sillä muutokset yhdellä sektorilla vaikuttavat todennäköisesti myös muualla.
Kärkkäinen huomauttaa, että työeläkejärjestelmän ja muun julkisen talouden välillä on paljon liittymäkohtia.
Valtion tai kuntien talouden tasapainottaminen työeläkevaroilla ei olisi mahdollista. Se on estetty jo lainsäädännöllä.”
Olli Kärkkäinen
Valtiovarainministeriö
Tällainen on esimerkiksi osittain varhennettu vanhuuseläke (OVE). Kustannuksiltaan OVE on neutraali eläkejärjestelmän näkökulmasta, mutta valtion saamia verotuloja OVE sen sijaan vähentää. Tämä johtuu siitä, että osittain työssä ja osittain eläkkeellä oleva henkilö saa verotuksessa sekä ansiotulovähennyksen että eläketulovähennyksen.
Kärkkäinen huomauttaa lisäksi, että työeläkejärjestelmässä on osia, jotka rahoitetaan suoraan valtion budjetista. Niitä ovat muun muassa työeläkkeen kertyminen tutkintoon johtavasta opiskelusta tai alle kolmivuotiaan lapsen hoitovapaa.
– Valtio kustantaa myös yrittäjien YEL-eläkkeistä sen osuuden, johon vakuutusmaksurahastot eivät riitä.
Eläkejärjestelmä on osa julkista taloutta
Yksityisalojen työeläkevakuuttajat kuuluivat aiemmin kansantalouden tilinpidossa yksityisen sektorin vakuutuslaitoksiin. 1990-luvun lopulta lähtien ne on luokiteltu osaksi julkista taloutta.
Tilastoinnin muutosta perusteltiin suomalaisten työeläkejärjestelmän ominaispiirteillä, joihin kuuluvat pakollisuus, kollektiivisuus ja julkisen vallan kontrolli. Tavoitteena oli myös parantaa kansantalouden tilinpidon kansainvälistä vertailtavuutta.
Työeläkejärjestelmän ja muun julkisen talouden kytkös oli syyskuussa otsikoissa. Keskusteluun nousi silloin Euroopan komission tekemä muutos laskelmaan, joka koskee Suomen velkasuhteen pitkän aikavälin kehitystä.
Aiemman laskentatavan mukaan työeläkelaitosten ylijäämä on vähentänyt julkisen velan määrää kansantalouden tilinpidossa pitkällä aikavälillä. Tämä perustui ajatukseen, jonka mukaan työeläkejärjestelmään kertyneellä ylijäämällä voitaisiin tilastollisesti pienentää valtion velkaantumista.
Todellisuudessa ylijäämällä varaudutaan kuitenkin tulevien työeläkkeiden maksamiseen, eikä sillä voi vähentää julkista velkaa. Tästä syystä Suomi toivoi laskentatavan muutosta, jossa huomioidaan suomalainen erityispiirre lakisääteisen työeläkejärjestelmän laskemisesta mukaan julkiseen talouteen.
Valtiovarainministeriön mukaan laskentatavan muutos ei johda jatkossa systemaattiseen virheeseen, jossa velkasuhde-ennusteissa velan pidemmän aikavälin kehitys arvioitiin systemaattisesti alakanttiin.
Lähde: TELA, VM