Euroopan eläkeuudistusten tarkkailija Yves Stevens

Brysselin kupeessa pian kuusisataavuotisjuhlaansa viettävä Leuvenin yliopisto on nähnyt Euroopassa monenlaista muutosta. Leuvenista käsin maailmaa tarkkaileva eläke- ja sosiaalioikeuden professori Yves Stevens aavistelee, että muutoksia on taas ilmassa – eläketurvan tutut viitekehykset ovat alkaneet natista.

Eläketurvassa on eri puolilla maailmaa vannottu 1990-luvulta lähtien Maailmanpankin niin sanottuun kolmen pilarin malliin. Malli perustuu valtion hoitamien peruseläkkeiden, työmarkkinajärjestöjen hoitamien työmarkkinaeläkkeiden sekä yksityisten eläkesäästöjen yhteispeliin. Nyt tämä vaikutusvaltainen malli on heikkenemässä. Valtion tarjoama eläketurva ja yksityiset säästöt kasvattavat rooliaan.

– En ole Maailmanpankin mallia vastaan, mutta se ei enää toimi. Itä-Euroopassa tätä on nähty paljon, Stevens sanoo.

Tuorein tapaus lienee Viro, joka vuonna 2021 heikensi työeläkkeitään sallittuaan vakuutettujen nostaa eläkevarat käyttöönsä. Työeläkettä on muutettu Virossa tasaeläkkeen suuntaan, ja pääpaino on nyt peruseläkkeissä ja vapaaehtoisessa eläkesäästämisessä.

Tutkimustyössään Stevens on tarkastellut erityisesti työmarkkinaeläkkeiden kehitystä. Viime vuonna hän osallistui hyvinvointivaltion tulevaisuutta arvioivan EU:n komission raportin kirjoittamiseen. Stevens tunnetaan siitä, että hän suhtautuu torjuvasti malleihin, joiden väitetään toimivan kaikkialla.

– Eläketurvassa ei ole yhtä vaihtoehtoa ylitse muiden, eikä yksittäiselle maalle ole mitään ideaaliratkaisua. Eläkkeet elävät osana maiden historiaa ja kulttuuria, osana kansallista hyvinvointivaltiota. Siksi eläketurvan uudistamisessa on syytä lähteä maan omista lähtökohdista.

Valtio haastaa työmarkkinajärjestöt

Eurooppalaisen eläketurvan muutostrendiin on monia syitä. Niistä Stevens pitää akuuteimpana valtioiden kasvavaa velkaongelmaa.

– Velka ajaa valtiovaltaa puuttumaan eläketurvan rahoitukseen.

Trendi voi johtaa vastakkainasetteluihin työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Esimerkkitapaukseksi valtion ja järjestöjen välisestä kamppailusta Stevens nostaa Ranskan, joka viime vuonna nosti eläkeiän 62:sta 64 vuoteen ilman parlamentin äänestystä ja isoista mielenosoituksista huolimatta.

– Macron sai haluamansa eläkeiän noston. Mutta työmarkkinajärjestöt päättävät yhä työmarkkinaeläkkeissä etuuksien tasosta.

Valtiovallan vahvistuminen ei siis tarkoita työmarkkinajärjestöjen aseman heikentymistä, Stevens painottaa.

Työn verotusta vaikeaa kiristää

Valtion aseman vahvistumista eläketurvassa ajaa myös toinen, pitkän aikavälin ongelma.

– Hyvinvointivaltion tärkein rahoituslähde on työ. Mutta työtä verotetaan ja rasitetaan sosiaalivakuutusmaksuilla monissa maissa jo niin paljon, että se tie on kuljettu loppuun. Jos hyvinvointivaltio halutaan säilyttää, sille on löydettävä muita rahoituskeinoja.

Työmarkkinajärjestöt, jotka rakentavat eläketurvaa pääasiassa työstä syntyvien tulovirtojen varassa, eivät voi helpolla kaapia lisärahoitusta muista tulolähteistä.

– Mutta valtio voi. Ja silloin valtio päättää. Rahoitusnäkökulmasta valtion roolin vahvistuminen on väistämätöntä, Stevens näkee.

EU:n komission raportin mukaan eläkkeiden rahoituksessa on finanssikriisien jälkeen tapahtunut siirtymistä sosiaalivakuutusmaksuista verorahoitukseen. Samasta kertoo Eläketurvakeskuksen hiljattain julkaisema selvitys: valtion osuus kokonaiseläkemenoista on kasvanut Norjassa, Alankomaissa, Saksassa ja Ranskassa. Kaava on myös Suomessa, mutta lievemmin.

Tuotto hoitaa huolet?

Mutta jos rahasta on pulaa, eikö Euroopan maiden kannattaisi rahastoida eläkemaksuja enemmän? Pörssikone käyntiin ja tuotto hoitaa huolet?

– Rahastointi voi olla järkevää, mutta ensin pitää olla rahastoitavaa. Miksi Ruotsi onnistui aikanaan rakentamaan rahastoeläkkeensä? Siksi, että heillä oli siihen varaa. Uudistukset, jotka tähtäävät rahastoinnin voimakkaaseen kasvattamiseen, ovat vaikeita silloin kun valtio on rahapulassa.

Stevens muistuttaa eläketurvan polkuriippuvuudesta. Aiemmat valinnat rajoittavat tulevia valintamahdollisuuksia.

– Vaihtoehdot eivät ole ilmaisia, suuret sosiaaliturvauudistukset voivat osoittautua odotettua kalliimmiksi. Päättäjien on usein parempi tehdä parametrisia muutoksia kuin ryhtyä rakenteellisiin uudistuksiin. Se on myös poliittinen valinta. Euroopan kaltaiset demokratiat eivät kestä vallankumouksia kovin hyvin. Sen sijaan meillä on hitaita evoluutioita parametristen uudistusten kautta. Tosin tämä ei tarkoita, etteivätkö poliitikot yrittäisi myydä parametrisia uudistuksiaan rakenteellisina uudistuksina.

Riskinkantajia kaivataan

Eläketurvan uudistamisessa korostuu usein myös oikeudenmukaisuuden vaatimus. Kuka kantaa riskit ja vakauttaa rahoituksen, kun talouteen iskee negatiivinen sokki – työssäkäyvät, eläkeläiset vai valtio?

Yves Stevens tukeutuu vastauksessaan taloustieteilijä Richard Musgraven sääntöön: työtä tekevien suhteellinen asema eläkkeensaajiin ei saisi ainakaan heikentyä. Eläkeläisten ja työssäkäyvien suhteellinen taloudellinen asema säilyy vakaana, kun rahoitusta vakautetaan.

– Mutta jos rakennat vakauttajia, älä kopioi sitä naapurilta, vaan rakenna se oman maan vahvuuksien varaan.

Vakauttajien voima riippuu olosuhteista.

Tällä Stevens viittaa Alankomaiden kokemuksiin. Siellähän finanssikriisin vuosina työmarkkinaeläkkeiden rahoitustasapaino heikentyi. Tämän seurauksena vakauttaja leikkasi eläkkeitä. Kun kriisin jälkimainingeissa keskuspankit painoivat korot alas, ja väestön elinajanodote samalla piteni, rahoitusnäkymät jäivät Alankomaissa pysyvästi heikommaksi. Tämä johti poliittisiin vaikeuksiin, vakauttajan soveltamisen loiventamiseen ja lopulta – eläkeuudistukseen.

Investoi koulutukseen

Valtion ja työmarkkinajärjestöjen suhteella voi silti olla parempikin tulevaisuus. Molempien osapuolten etuna on, että työmarkkinoilla riittää osaavaa työvoimaa. Huomio saattaa pian siirtyä eläkkeistä koulutukseen, arvioi Yves Stevens.

– Asia on loppujen lopuksi yksinkertainen. Maa, joka ei taistele lapsiköyhyyttä vastaan, löytää edestään eläkeläisköyhyyden. Investoikaa lapsiin ja nuoriin.

Investointitarvetta kiihdyttää väestönkehitys. Harmaantuvan mantereen iltahämärässä on jo huutava pula hyvin koulutetusta työvoimasta.

– Hyvä eläkejärjestelmä rakentuu hyvän koulutusjärjestelmän päälle. Ja sitten kun osaavat nuoret siirtyvät koulunpenkistä työelämään, tukekaa heitä, jotta työurista tulisi mahdollisimman pitkät.