Maatalousyrittäjien arjen turvaaja

Heli Backman tuntee sosiaalivakuutuslainsäädännön kuin omat sormensa. Työeläkealan yhteistyöverkostoissa hänet tunnetaan, ja pian myös maatalousyrittäjien keskuudessa, sillä Backmanista tulee Melan uusi toimitusjohtaja.

– Täällä Melassa olen päässyt jyvälle, miten sosiaalivakuutus turvaa maatalousyrittäjien ja alkutuottajien arkea, hän sanoo.

Backmanin aiempaan lainvalmistelijan työhön sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosastolla liittyi poliittisten päättäjien ja eri edunvalvontaryhmien näkemysten sovittelua ja monien kantojen huomioimista. Ylijohtajana hänen kerrotaan tehneen valtavia työmääriä, ja juuri hän on ollut kokoava koordinoija lukemattomissa työryhmissä.

Lainsäädäntötyön täytyi olla ansioituneelle juristille huippumielenkiintoista työtä. Kuitenkin tullessaan syyskuun puolivälissä Melaan Backman kokee ottaneensa rohkean askeleen eteenpäin eikä hän osoita kaipuuta menneeseen.

– Parhaillaan keskityn perehtymiseen ja oppimiseen. Muutos tuo uusia kiinnostavia asioita työpäiviin ja toisaalta tietynlaista jatkumoakin.

Hän ei pidä siirtymistään Melaan kovinkaan dramaattisena muutoksena.

– Tottahan tämä on hyvin erityyppistä työtä. Toisaalta sosiaaliturvalaitoksena Mela on varsin erityinen erona muihin työeläkelaitoksiin, hän sanoo.

Työeläkeyhtiöihin verrattuna sosiaaliturvakenttä on Melassa huomattavasti laajempi. Mela huolehtii myös muusta kuin maatalousyrittäjien eläketurvasta. Melaa voisi verrata vaikkapa hyvin varusteltuun erikoisliikkeeseen. Hyllyiltä löytyy, mitä maatalousyrittäjä voi vaan tarvita: on tapaturmavakuutusta ja ryhmähenkivakuutusta. Melasta saa myös työturvallisuustyöhön ja lomitukseen liittyvät palvelut.

– Erityisen mieluista työssäni on, että tässä yhdistyvät eläkkeet ja tapaturmavakuutus. Niiden molempien lainsäädännön valmistelun olen kokenut erityisen läheisiksi, Backman sanoo.

Lakien valmistelussa ehkä kuitenkin kaikkein mieleenpainuvimpana hänelle on jäänyt eläkelaitosten vakavaraisuusuudistus.

– Ehkä juuri se näin juristina tuntui hyvin mieluisana kokemuksena, kun työskentelimme vakuutusmatemaatikoiden, aktuaarien, parissa, Backman muistelee.

Takavuosina hän on toiminut myös YEL-uudistusta valmistelleen työryhmän vetäjänä ja luonnollisesti seuraa yhteiskunnassa käytyä keskustelua yrittäjien eläketurvasta. Backman ei ihmettele kohua yrittäjien eläketurvan uudistamisesityksen ympärillä.

Keskustelu varmasti vielä jatkuu sen jälkeenkin, kun eduskunta on asian ratkaissut suuntaan tai toiseen.

– Mutta tärkeintä on saada yrittäjien vakuuttamisen tulotaso nousemaan, jotta heidän sosiaaliturvansa olisi paremmalla tasolla.

Jakojärjestelmässä kaikki menee, eikä riitäkään

Ruuantuottajat ovat suurimpana ryhmänä Melan vakuutuskannassa. Maatalousyrittäjiä on yhteensä noin 51 000 ja niistä 3 200 metsäomistajaa, 900 poronhoitajaa ja 500 kalastajaa.

Vakuutusmaksuina laitos kerää 157 miljoonaa euroa maksutulona ja maksettaviin eläkkeisiin menee rahaa moninkertaisesti, 870 miljoonaa euroa.

Maatalousyrittäjien eläkkeiden rahoitus eroaa muista yksityisaloista siinäkin, että se on jakojärjestelmä (sama pätee YEL-järjestelmään). Toisin sanoen vakuutetuilta veloitettua maksutuloa ei rahastoida. Se kaikki menee, mitä maksuna kerätään eikä riitäkään. Valtionosuus on vuosittain yli 710 miljoonaa euroa, mikä on yli 80 prosenttia maatalousyrittäjille maksetuista eläkkeistä. Vastaavasti valtion korvausaste on noin 30 prosenttia maksetuista YEL-eläkkeistä.

Mela on myös apurahansaajien eläkelaitos

Apurahansaajien eläketurvan hoitajana Mela on toiminut jo yli kymmenen vuoden ajan. Nykyisin se huolehtii lähes 6 000 apurahansaajan eläketurvasta.

– Apurahansaajien etuusperusteinen eläkejärjestelmä on maatalousyrittäjistä poiketen täysin rahastoiva eikä siihen liity valtionosuutta. Apurahansaaja maksaa kokonaan itse työeläketurvansa.

Maatalousyrittäjien keskimääräinen vakuutusmaksuprosentti on lähes 14 prosenttia. Apurahansaajien keskimääräinen maksuprosentti on hieman alempi, noin 13,3 prosenttia. Apurahansaajien alhaisempaa maksuprosenttia selittää vakuutettujen ikäjakauma, maatalousyrittäjistä suurempi osa kuuluu ikäluokkaan 53–62 vuotta eli korotetun vakuutusmaksun piiriin.

Isot eläkevastuut seurausta historiasta

Historialliset syyt selittävät nykyisyyttä, sillä maatalousyrittäjät ovat osa suomalaisen yhteiskunnan suurta kertomusta. Viime sotia seuranneet jälleenrakentamisvuodet sekä alueluovutuksissa kotinsa ja tilansa menettäneiden pientilallisten asuttaminen ovat kietoutuneet väistämättä Melan alkuhistoriaan.

Vuonna 1970, kun maatalousyrittäjille perustettiin oma eläkelaitos, Melan vakuutuskannan muodosti noin puoli miljoonaa pientilallista. Kooltaan alkuaikojen tilat olivat murto-osa nykyisistä.

– Vakuutuskannan supistumista selittävät nämä historialliset syyt ja toisaalta ikärakenteen jyrkkä muutos, Backman sanoo.

– Historia seuraa meitä vielä pitkään.

HELI BACKMAN

• Ikä: 52-vuotias.
• Työ: Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan toimitusjohtaja alkuvuodesta 2023.
• Oppiarvo: oikeustieteen maisteri.
• Onnellisuuden lähteet: Läheiset ihmissuhteet ja perhe (puoliso ja 23-vuotias tytär). Koti sijaitsee Helsingin keskustassa, vapaa-ajanasunto Tammisaaressa.
• Työelämän motto: Yhdessä tehden tulee parempaa.
• Millainen on suhteesi luontoon: Metsässä rauhoitun ja virkistyn.

Sisääntuleva maksutulo noin viideltäkymmeneltä tuhannelta vakuutetulta ei sellaisenaan mitenkään riitä kattamaan eläkkeensaajille maksettavia eläkkeitä. Menneisyyden maksuvelkana Melalla on noin sadantuhannen eläkkeensaajan eläkkeet hoidettavanaan. Siksi valtio maksaa tuntuvan osan.

Energian korkea hinta lisää paineita maatalousyrittäjien talouteen ja omaan jaksamiseen. Näinä erityisen rankkoina aikoina Backman korostaa työkyvystä huolehtimisen merkitystä.

– Me Melassa välitämme viljelijästä. Meillä on koko maan kattava palveluverkosto. Asiamiehemme ja Välitä viljelijästä- projektityöntekijämme ovat lähellä vakuutettuja ja he vievät varhaisen välittämisen viestiä konkreettisella tavalla eteenpäin, Backman lupaa.

Huoltovarmuus ja kotimaisen ruuantuotannon arvostus on noussut kriisien keskellä aivan uudenlaiseen tarkasteluun. Backman toteaakin, että välttämättä energiakriisin jälkeiset muutokset eivät ole pelkästään negatiivisia.

– On hyvä miettiä yhteiskunnassa, mistä puhdas ravinto ja jokapäiväinen leipä saadaan. Jos kriisit syvenevät ympärillämme, yhä selvemmin tarvitsemme kotimaista ruuantuotantoa.