Kohti eläkeuudistusta: Nostetaanko maksuja vai leikataanko eläkkeitä?
Latu on aukaistu seuraavaan eläkeuudistukseen. Tällaisen käsityksen saa tanskalaisprofessori Torben M. Andersen vastikään julkistetusta raportista. Tutkijan riippumattomuudella hän on arvioinut eläkejärjestelmäämme eläkkeiden riittävyyden ja kestävyyden näkökulmasta.
Andersen ei tarjoa raportissa suoria vastauksia tai selviä ratkaisuja. Mutta sen hän näyttää, että uudistuksiin tulisi ryhtyä rahoituksen vahvistamiseksi.
Jo lähivuosikymmeninä ja varsinkin pitkällä aikavälillä eläketurvan rahoituksellinen kestävyys on joutumassa koetukselle.
Raportissa hän nostaa esiin avoimia kysymyksiä, joihin eläkejärjestelmän ja päättäjien tulisi hakea vastauksia ja ratkaisuja. Mieluummin etupainotteisesti, nyt kun on hyvin aikaa ratkoa ongelmia.
Jos ei tehdä mitään, Andersenin mukaan se loisi epävarmuutta ja vaikuttaisi sukupolvien väliseen tulonjakoon.
– Siksi on tärkeää luoda uudistusstrategia, jolla varaudutaan maksupaineeseen, Andersen sanoo.
On tärkeää luoda uudistusstrategia, jolla varaudutaan maksupaineeseen.
Matala syntyvyys aiheuttaa ongelmia samanaikaisesti, kun eläkeikäiset elävät yhä pidempään. Tässä asetelmassa Andersenin mukaan nykyisillä sopeutusmekanismeilla ei saavuteta tarpeeksi vahvaa maksujen ja menojen tasapainoa.
Pitkän aikavälin eläkemaksujen ja -menojen sekä väestökehityksen ennusteita analysoinut Andersen osoittaa selkeästi, että järjestelmään kasautuu jonkinasteinen rahoitusvaje. Ongelma ei ole vielä tässä ja nyt, mutta sellainen näyttäisi olevan kehkeytymässä.
– Tulee päätettäväksi, nostetaanko eläkemaksuja tulevaisuuden menonlisäysten rahastoimiseksi ennakolta vai vahvistetaanko sopeutusmekanismeja, hän ehdottaa raportissaan.
Työeläkejärjestelmää on viime vuosikymmenillä uudistettu useaan otteeseen. Automaattiset sopeutusmekanismit, kuten elinaikakerroin (2010) ja lakisääteisten eläkeikärajojen tarkistukset (2017), ovat ruuveja, joilla aiemmissa eläkeuudistuksissa vahvistettiin rahoitukseen kestävyyttä. Ne eivät enää sellaisenaan riitä.
Nykyinen työeläkevakuutusmaksu on keskimäärin 24,4 % palkkasummasta ja siihen kohdistuu PTS-laskelmissa reilun kahden prosenttiyksikön maksupaine. Tätä tosiasiaa ei professori Andersen jättänyt huomiotta.
– Se on pakko ratkaista. Ongelman huomiotta jättäminen lisää todennäköisyyttä, että tulevaisuudessa on tehtävä suuria muutoksia, hän sanoi.
Eläkemaksujen nostamisen tai eläkkeiden leikkaamisen (eli sopeutumismekanismien vahvistamisen) lisäksi Andersen hakisi ratkaisua sijoitustoiminnan ja vakavaraisuuden sääntelystä.