Perusturvan puolestapuhuja

Kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) seuraa eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa aitiopaikalta koronaviruksen aiheuttaman kriisin vaikutuksia julkiseen talouteen. Hän luonnehtii näkymää karuksi.

– Neljän seuraavan vuoden aikana joudutaan ottamaan jopa 60 miljardia euroa lisää velkaa. On täysin arvailujen varassa, millaisia vaikutuksia sillä on tulevaisuuteen, Lepomäki sanoo.

Hänen mukaansa maailman keskuspankkien rooli kasvaa. Esimerkiksi Euroopassa ne tekevät kaikkensa, jotta euromaat saavat vastakin markkinoilta rahoitusta.

– On kuitenkin aiheellista kysyä, voiko tätä jatkaa ikuisesti. Nyt pitäisi tehdä kaikin voimin tilaa talouskasvulle, kun rajoitustoimet ovat ohi. Leikkauslistoilla ja veronkorotuksilla ei selvitä pitkälle, hän sanoo.

Eläkemaksujen korotus ei kannata

Lepomäki kantaa huolta myös suomalaisen eläkejärjestelmän kestävyydestä.

Sijoitusmarkkinoiden tila ja sieltä saatavat tuotot eläkevaroille ovat entistä tärkeämmässä roolissa.

– Eniten olen huolissani nyt työssä olevista ja työelämään tulevista sukupolvista, joiden eläke-etuudet ovat jo lähtökohtaisesti heikommat kuin aiemmilla sukupolvilla.

Työeläkemaksujen nostaminen olisi Lepomäen mielestä nyt väärää politiikkaa, sillä se nostaisi työn kustannuksia ja heikentäisi työllisyyttä.

– Pikemminkin tulisi lähteä miettimään etuuspuolta. Pitkällä siirtymällä voisi harkita mallia, jossa etuus olisi osin riippuvainen eläkejärjestelmän sijoitustuotosta.

Holhouksen sijaan oikeita kannustimia

Koronakriisin jälkeen hyvinvointivaltion palvelujen ja sosiaaliturvan rahoittaminen on entistä haasteellisempaa. Lepomäki uskoo kuitenkin, että Suomen on mahdollista selvitä vaikeasta tilanteesta.

– Se edellyttää kuitenkin, että lähdemme nyt kokeilemaan rohkeasti uutta.

Lepomäki kannattaa vahvaan perusturvaan tukeutuvaa sosiaaliturvaa, jossa ensisijainen tarveharkinta on aina ihmisellä itsellään. Hänen mielestään holhouksen sijaan tarvitaan oikeita kannustimia.

– Uskon ihmisten kykyyn tehdä omassa elämässään hyviä ratkaisuja, jos heille annetaan tähän mahdollisuus. Yhteiskunnan tehtävänä on tukea työttömyyden tai konkurssin kaltaisissa takaiskuissa ja auttaa ihminen asemaan, jossa hän voi tehdä uudelleen valintoja.

Tähän ajatteluun perustuu Lepomäen muutama vuosi sitten kehittämä perustili-malli, jossa iso osa sosiaaliturvasta hoidettaisiin henkilökohtaisella sosiaaliturvatilillä.

– Perustili korvaisi nykyisen perusturvan sekä suuren määrän syyperusteisia tukia, kuten opintotuen, peruspäivärahan ja työmarkkinatuen. Pidemmällä aikavälillä se voisi korvata myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja osan lakisääteisestä työeläkkeestä.

Perustili kannustaisi työntekoon

Lepomäen mallissa jokainen suomalainen saisi 18 vuotta täytettyään 20 000 euron alkupääoman, jonka jälkeen perustilille kertyisi saldoa bruttopalkasta ja sieltä voisi nostaa etuisuuksia esimerkiksi opintojen tai työttömyysjakson aikana.

– Henkilö voisi nostaa perustililtä kuukausittain perustuloa vastaavan summan. Ja jos tilille on kertynyt säästöjä, ne saa nostaa vapaasti, jolloin niistä maksetaan tulovero.

Perustili voi myös mennä miinukselle, jolloin valtio kattaa alijäämän aivan kuten nykyisessäkin sosiaaliturvassa.

Lepomäen mukaan eläkeiässä tilin saldon saisi itselleen. Mahdollinen negatiivinen saldo annettaisiin anteeksi.

– Vanhuusiässä perustili-malli korvaisi kansan- tai takuueläkkeen.

Lepomäen mielestä perustilin kaltainen malli kannustaisi työhön, kun nykyiset kannustinloukut poistuisivat. Se myös korostaisi yksilön vastuuta.

– Perustili huolehtisi siitä, että henkilö kustantaisi nykyistä laajemmin itse elinkaarensa aikana tarvitsemansa ansiosidonnaiset tuet. Jokaisella olisi kuitenkin taattu perusturva, jos tilille ei syystä tai toisesta kertyisi riittävästi tuloja.

Työeläkejärjestelmään lisää joustoa

Lepomäen mukaan perustilin tarkoitus ei ole korvata työeläkejärjestelmää. Se olisi enemmänkin malli, joka mahdollistaisi lisäsäästämisen ja omaehtoisen varautumisen nykyisen järjestelmän rinnalla.

Pitkällä aikavälillä Lepomäki haluaisi uudistaa työeläkejärjestelmää nykyistä joustavammaksi. Hän korvaisi nykyjärjestelmän mallilla, jossa on lakisääteinen minimieläketaso. Sen lisäksi kukin voisi päättää itse, kuinka paljon lisäeläkettä haluaa itselleen säästää.

– Itsekin Tanskassa asuneena pidän hyvänä sikäläistä työeläkejärjestelmää, jossa työeläkesäästämisen piirissä oleva henkilö voi säästää lisäeläkettä ja valita säästökohteen haluamansa riskitason mukaan.

– Tanskassa eläkesäästämistuotteet on tehty mahdollisimman yksinkertaisiksi, mikä helpottaa valintaa. Yksittäisen henkilön ei tarvitse miettiä säästöilleen kertyvää tuottoa, kun sijoitusten hoitaminen on ulkoistettu ammattilaisille.

Vastaavantyyppinen malli voisi Lepomäen mielestä toimia Suomessakin.

– Suurin osa ihmisistä todennäköisesti valitsisi esimerkiksi työeläkeyhtiöiden tarjoamia valmiita paketteja. Toisaalta järjestelmän tulisi myös antaa mahdollisuus säästää itse eläkettä ja sijoittaa esimerkiksi osakemarkkinoille.

Lepomäen mielestä on tärkeää, että työeläkejärjestelmän rahoituksellisesta kestävyydestä pidetään vastedeskin hyvää huolta. Yhden vuoden muutoksilla ei ole suurta merkitystä, vaan rahastoitujen eläkevarojen tuottojen kehitystä on tarkasteltava pitkällä aikavälillä.

– On paikallaan käydä keskustelua esimerkiksi siitä, pitäisikö eläkesijoituksille hakea tuottoa korkeammalla riskillä, esimerkiksi lisäämällä osakesijoitusten painoa.

Muuallakin sosiaaliturva uudistuu

Lepomäen sosiaaliturvaa koskevat uudistusesitykset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Hän on käynyt puhumassa perustilistä ahkerasti myös ulkomailla.

– Harmi, että koronakriisin vuoksi on nyt peruuntunut monta tapaamista eri puolilla Eurooppaa.

Lepomäki sanoo, että monessa Euroopan maassa sosiaaliturvaa on uudistettu ja menty yksinkertaisempaan perusturvamalliin. Näin on pystytty vähentämään byrokratiaa ja vähentämään kannustinkoukkuja.

Myös perustilin kaltaisia henkilökohtaisia tilimalleja on otettu käyttöön. Esimerkiksi Ranskassa otettiin viime vuonna käyttöön koulutustili. Yksilölliselle tilille kertyy työnantajan maksamaa rahaa, jonka voi käyttää ammatilliseen koulutukseen.

Lepomäen mielestä perustilin voisi ottaa Suomessa käyttöön nopeallakin aikataululla ja lisätä siihen ajan myötä uusia ominaisuuksia. Sen sijaan eläkejärjestelmän uudistamiseen olisi varattava vuosikymmenien siirtymäaika.

– Työeläkejärjestelmässä kvartaalit ovat 25 vuoden mittaisia. Uusi järjestelmä voisi olla täysimääräisesti käytössä joskus vuoden 2060 tienoilla.