Missä mennään?

COVID-19-epidemia levisi alkuvuodesta Kiinasta Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Epidemia johti maaliskuun aikana ennen näkemättömiin poikkeustoimiin lähes kaikissa maissa. Rajojen sulkemisella, tiukoilla eristystoimilla ja karanteenilla on pyritty vaarallisen epidemian rajoittamiseen. Sulkutoimista näyttää monissa maissa muodostuvan parin, kolmen kuukauden mittaisia.

Näin pitkällä eristäytymisellä on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Ihmisten kohtaamiseen perustuva liiketoiminta kuten ravintolat on jouduttu sulkemaan, mikä aiheuttaa menetyksiä yrityksille ja niiden työntekijöille. Uhkana ovat myös konkurssit.

Poliittinen päätöksenteko on joutunut vaikeaan tilanteeseen, jossa on toisaalta yritettävä estää taudin leviäminen ja toisaalta löydettävä keinoja, joilla voitaisiin estää merkittävät taloudelliset vahingot. Keskeiseksi keinoksi ovat muodostuneet erilaiset yritystuet ja valtiontakaukset kriisiluotoille.

Rajoitustoimien aiheuttama tuotannon ja työllisyyden supistaminen johtaa kuluvana vuonna huomattavaan verotulojen laskuun. Samalla erilaiset kriisituet kasvattavat julkisia menoja. Niinpä koronakriisin yhtenä merkittävän seurauksena onkin julkisen talouden voimakas velkaantuminen.

Suomessa samoin kuin monissa muissakin maissa pyrkimyksenä on palata asteittain takaisin normaaliin elämänmenoon syksyyn mennessä. Aluksi sallitaan pienempiä kokoontumisia ja avataan koulut. Suurtapahtumia ei kuitenkaan järjestetä kesän aikana. Jalkapallon EM-kisat ja kesäolympialaiset on tämän vuoden osalta peruttu samoin kuin useimmat suomalaiset kesätapahtumat.

Miten tästä eteenpäin? Toistaiseksi ei ole tiedossa, miten epidemia kehittyy rajoitusten hellittäessä. Virusinfektiot eivät välttämättä leviä kesällä yhtä nopeasti kuin talvella ja tilanne voi näyttää hyvältä. Silti uhkana on toinen epidemia-aalto syksyllä. Se tarkoittaisi luultavasti rajoitustoimien aloittamista uudelleen, koska epidemian torjumiseen riittävää laumasuojaa ei ole päässyt kehittymään juuri missään.

Epidemiologien arviot tilanteesta ovat kuitenkin toistaiseksi hyvin epävarmoja. Toimivia rokotteita kehitetään kiivaasti eri puolilla maailmaa, myös Suomessa, mutta niidenkään valmistumisesta tai toimivuudesta ei ole varmuutta.

Epävarmuuden jatkuessa myös talouden kehitystä koskevat ennusteet ovat väistämättä hyvin epävarmoja.

Kuluvan vuoden osalta on toki helppo päätellä, että kokonaistuotanto supistuu reippaasti. Arvioiden haarukka on kuitenkin suuri. Suomessa on ennakoitu 5–12 prosentin suuruista talouden supistumista, mikä olisi samaa luokkaa kuin edelliset pahat kriisit vuosina 1991 ja 2009. Vielä epävarmempaa on, mitä ensi vuonna tapahtuu.

Yksinkertaisinta olisi olettaa, että vähitellen palataan niin arkipäivän kuin taloudenkin osalta normaaliin, joka jo ensi syksynä tai viimeistään ensi vuoden aikana. Tällöin kuluvan vuoden tuntuvaa BKT-pudotusta seuraisi ensi vuonna samansuuruinen BKT:n kasvu ja talouden osalta tilanne normalisoituisi vuoteen 2022 mennessä.

Näin voi käydä ja näin kävi 100 vuotta sitten espanjantaudin jälkeen. Kriisin pysyväksi vaikutukseksi talouteen jäisi tässä tapauksessa julkisen velan kertaluonteinen nousu, mikä ei kuitenkaan olisi kohtalokasta matalan korkotason vuoksi.

Tällä hetkellä tunnelmat ja arviot ovat kuitenkin synkempiä.

Hallituksen tilaama Vesa Vihriälän johdolla laadittu korkean tason ekonomistityöryhmän raportti kehottaa varautumaan synkempään tulevaisuuteen. Työryhmä ei usko nopeaan palautumiseen, vaan ennakoi pikemminkin talouden osalta menetettyä vuosikymmentä ja vakavia julkisen talouden ongelmia.

Tällöin meillä olisi koronaepidemian jälkeen odotettavissa pitkä talouskriisi ja kurja vuosikymmen, joka huipentuisi julkisten menojen leikkauksiin. Jos näin käy, on vaikea kuvitella, että työeläkejärjestelmäkään selviäisi ilman vaurioita.

Koronakriisi säikäytti aluksi sijoittajat, ja aiheutti osakekurssien jyrkän laskun helmi–maaliskuussa. Lasku painoi eläkeyhtiöiden alkuvuoden sijoitustuotot miinukselle ja heikensi selvästi niiden vakavaraisuutta. Huhtikuun aikana osakekurssit kääntyivät kuitenkin uudelleen nousuun, minkä seurauksena vakavaraisuustilanne on parantunut.

Osakekurssien kehitystä tukee rahapolitiikka, joka on painanut korkotason vielä entistä alemmaksi. Sijoittajilla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin tukeutua osakeomistuksiin, mikä pitää yllä kurssitasoa. Osakekurssien positiivinen kehitys voi osin kertoa myös siitä, että markkinat odottavat koronakriisin sittenkin menevän ohitse suhteellisen nopeasti.

Maksutulon heikentymisellä ja osakekurssien laskulla on ollut kielteinen vaikutus työeläkejärjestelmän talouteen. Toistaiseksi työeläkelaitokset ovat kuitenkin selvinneet hyvin vahvojen puskureidensa ansiosta.

Eläketurvakeskuksessa me seuraamme tilannetta ja teemme laskentamallien avulla arvioita siitä, miten kriisi vaikuttaa eläkejärjestelmän pitkän ajan rahoitusnäkymiin.