Nuori Eero Brandt ei jää murehtimaan eläkepäivien toimeentuloa – muotoilijan ura urkenee aktiiviselle

Suomalaista muotoilun osaamista ja koulutusta arvostetaan maailmalla, mutta alaa opiskeleville nuorille koulutusta vastaavan työpaikan löytäminen ei ole itsestäänselvyys.

Näin sanoo teollisen muotoilun maisteriopintoja Aalto-yliopistossa viimeistelevä Eero Brandt, 24, joka on luonut jo opintojen alkuajoista lähtien määrätietoisesti suhteita ja verkostoja potentiaalisiin työnantajiin.

– Kokemusta kannattaa alkaa kerryttää ajoissa. Muuten menisi valmistumisen jälkeen liian pitkään ennen kuin sinut otettaisiin vakavasti ja pääsisit edes työhaastatteluun, Brandt perustelee.

Muotoilualalla vakituisia työpaikkoja on hänen mukaansa harvoin avoinna. Silloinkin hakijoilta edellytetään yleensä usean vuoden työkokemusta

– Olisin toivonut löytäväni töitä helpommin. Alan nykyinen työllisyystilanne on johtanut siihen, että haen töitä enimmäkseen Suomen ulkopuolelta.

Alan töitä haettava ulkomailta

Opintojen aikaisia työkeikkoja varten Brandt perusti toiminimen ja tekee sen alla muotoiluun liittyvää konsultointia. Suurin osa toimeksiantajista on ulkomailta, ennen muuta Saksasta. Digitaalisten työkalujen ansiosta työtä voi tehdä helposti etänä ja paikasta riippumatta.

– Olen tehnyt töitä parille suomalaiselle yritykselle, mutta kansainväliset markkinat ovat olleet minulle henkireikä.

Toimeksiantojen suhteen Brandt ei ole ollut turhan nirso. Hän on tehnyt laajalla skaalalla esimerkiksi kalustemuotoilua ja auttanut ulkomaisia yrityksiä tulemaan Suomen markkinoille.

– Suomalaisesta muotoiluosaamisesta ollaan valmiita ulkomailla edelleen maksamaan. Viimeksi kuluneen vuoden aikana työtilanteeni on ollut hyvä. Se on lisännyt optimismia.

Vakituiset työpaikat kiven alla

Brandtin mukaan kärsivällisesti rakennettujen verkostojen merkitys työn haussa kasvaa koko ajan. Hän on aktiivinen esimerkiksi LinkedInissä, mutta työtilaisuuksia löytyy myös puskaradion kautta.

Omien kokemusteni perusteella työt ovat pääasiassa keikkaluonteisia.

– Omien kokemusteni perusteella vakituisten työpaikkojen sijaan työt ovat pääasiassa keikkaluonteisia. Epävarmassa taloustilanteessa yritysten varovaisuus on toki ymmärrettävää.

Brandtin mielestä nuorten on vain sopeuduttava tilanteeseen ja opittava tarjoamaan omaa osaamistaan. Myös keikkaluonteiseen työhön liittyvät käytännön asiat kannattaa hallita, oli sitten kyse laskutuksesta tai eläkemaksuista.

– Toisaalta keikkatyöstä on myös hyötyä nuorille, sillä sen kautta saa CV:hen näyttöjä omasta osaamisestaan.

Kilpailu työpaikoista on pienellä toimialalla kova. Työn hakijan on pystyttävä erottautumaan muista ja osoittamaan, että hän on tosi hyvä. Tätä voi osoittaa esimerkiksi osallistumalla erilaisiin muotoilukilpailuihin.

Monipuolisuus valttia työmarkkinoilla

Teollinen muotoilu kattaa laajan valikoiman tuotteita autoista huonekaluihin. Brandtin mukaan muotoilijalta edellytetään kolmiulotteista hahmotuskykyä sekä tietoa tuotteen materiaaleista ja valmistustavoista. Entistä tärkeämpää on pystyä katsomaan tuotetta tai palvelua käyttäjän näkökulmasta.

Brandt ei ole halunnut erikoistua mihinkään tuoteryhmään, mutta hän on syventänyt osaamistaan ympäristön kannalta kestävissä suunnitteluratkaisuissa.

– Erikoistuminen parantaa työmahdollisuuksia, mutta yritykset arvostavat myös monipuolista osaamista ja kykyä hallita laajoja tehtäväalueita.

Brandt on tyytyväinen siihen, että Aalto-yliopistossa teollista muotoilua opiskeleville annetaan vapautta suuntautua haluamaansa suuntaan. Hän on itse halunnut hankkia laaja-alaista kokemusta sen sijaan, että erikoistuisi vaikkapa keramiikka- tai lasimuotoiluun.

– Laaja-alaisuus tuo vaihtelua. Se parantaa myös työllistymismahdollisuuksia, kun ura ei ole yhden asian varassa.

Työtilanne huolestuttaa opiskelijoita

Brandtin mielestä opiskelijoiden tie työelämään todennäköisesti helpottuisi, jos oppilaitokset panostaisivat opintojen ohjaukseen etenkin uramahdollisuuksien näkökulmasta.

Myös opintopisteitä tulisi saada nykyistä enemmän oikeista työsuorituksista esimerkiksi yrityksissä tehtävästä harjoittelussa.

Yliopistoilla tulisi myös tukea enemmän harjoittelua.

– Sain kandidaatin opintojen harjoittelupaikkaan rahoitusta, mutta en saa sitä enää maisteriopinnoissa. Moni yritys kuitenkin vaatii, että yliopisto osallistuu harjoittelun rahoitukseen.

Oman uran edistämisen ohella Brandtista on tärkeää puhua koko toimialan merkityksestä. Harva ulkopuolinen tietää, mitä teollinen muotoilu on.

Brandtin mukaan työllistyminen ja ylipäätään oman alan tulevaisuus puhuttaa paljon muotoilualan opiskelijoita. Myös tekoälyn nopean kehityksen vaikutukset mietityttävät.

– Itse en ole ainakaan vielä huolissani siitä, että uusi teknologia uhkaisi alamme työpaikkoja. Joissakin työtehtävissä tekoäly on kuitenkin hyvä apuväline. Työ vaatii kuitenkin sekä isompien kokonaisuuksien että yksityiskohtien hahmottamista. Siinä tekoäly ei toistaiseksi pärjää ihmiselle.

Eläketurvaakin kannattaa pohtia

Eläkeasioista Brandtin kaveripiirissä ei ole juuri puhuttu, sillä eläkepäivät koittavat vasta 45 vuoden päästä. Hänen ikäluokallaan eläkeikä on lähes 69 vuotta.

Eläkeajan toimeentuloa Brandt ei ole vielä suuremmin pohtinut, mutta taloudellisen puskurin pitkäjänteinen rakentaminen on hänestä kuitenkin tärkeää.

– Säästämistä ja sijoittamista olen harjoittanut jo kymmenkunta vuotta. Lisäksi toiminimiyrittäjänä olen alkanut maksaa YEL-vakuutusta.

Eläkejärjestelmän kestävyyteen pitkällä aikavälillä Brandt ei osaa ottaa kantaa tai olla huolissaan. Hän pitää kuitenkin tärkeänä, että myös yritysmuotoista työtä tekevät huolehtivat riittävästä eläketurvastaan.

Ymmärtävätkö kaikki yrittäjät laittaa itselleen riittävästi syrjään?

– YEL:n maksaminen vanhuuden ja mahdollisen työkyvyttömyyden varalta on järkevää. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa kuitenkin alivakuuttamisen. Siksi mietityttää, ymmärtävätkö kaikki yrittäjät laittaa itselleen riittävästi syrjään.