”En ole koskaan halunnut lapsia”

Ikääntyvän Suomen laskevat syntyvyysluvut vetävät päätöksentekijöiden otsat kurttuun. Lapsihaaveet eivät toteudu, ja väestötutkimusten mukaan yhä useampi ei edes halua lapsia.

Yksi vapaaehtoisesti lapseton on helsinkiläinen Riikka Jääskä.

Perhepolitiikkaa puolustavat keskustelevat, miten Suomesta tulisi rakentaa nykyistä lapsiystävällisempi maa. Riikka Jääskä kertoo, että ajatus vanhemmuudesta on ollut hänelle aina vieras.

– Itselleni vapaaehtoinen lapsettomuus on identiteettikysymys. Tein siitä päätöksen kolmikymppisenä. En tosin ollut aiemminkaan halunnut lapsia.

Jääskän mukaan päätökseen vaikutti ennen muuta se, että hän ei ole koskaan tuntenut kiinnostusta äitiyteen tai lapsiperheen perustamiseen.

IT-alan asiantuntijana hänellä on kiinnostava työ ja elämää rikastuttavia harrastuksia. Tähän yhtälöön lapsiperheen elämä ei ole sopinut.

– Olen ollut aina kiinnostunut tekemään omia juttujani. Niistä en halua missään nimessä luopua tai antaa osaa ajastani lapselle. Lapsi toisi elämään kaoottisuutta, kun itse pidän järjestyksestä ja ennakoitavuudesta.

Lapsuuskokemukset vaikuttivat

Jääskä arvelee, että aikuisiän valintoihin ovat vaikuttaneet lapsuuden kokemukset.

– Vanhempani erosivat, kun oli kolmevuotias. En ole koskaan pitänyt lapsi- tai ydinperhe-elämää hohdokkaana. Siitä ovat tulleet aina ensimmäisinä mieleen riitely ja huutelu.

Jääskä ajatteli myös vanhemmuuden tuomaa vastuuta. Hänestä yhdenlaista vastuunkantoa oli jättää hankkimatta lapsi, sillä hän ei katsonut olevansa kasvattajana riittävän hyvä.

– Jos olisin halunnut vanhemmaksi, olisin halunnut tehdä sen kunnolla. Mutta siihen minulla ei ollut kiinnostusta tai intohimoa.

Valinnan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta sinetöi sterilisaatio, joka tehtiin Jääskälle 32-vuotiaana.

– Se on elämäni parhaimpia päätöksiä, joka oli yllättävänkin helppo tehdä. Päätös helpotti, sillä sen myötä sanouduin irti isosta määrästä lapsiin liittyvistä velvoitteista ja riskeistä.

Ymmärrystä ja ärsytystä

Jääskä on ollut pitkään aktiivinen vuonna 2012 perustetussa Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:ssä. Yhdistyksen tehtävänä on edistää vapaaehtoisesti lapsettomien oikeuksia ja tuoda keskusteluun heidän näkökulmiaan.

– Kaikilta muiltakin vähemmistöryhmiltä tulisi aina kysyä, mitä he ajattelevat. Toivon, että pystymme vaikuttamaan ihmisten asenteisiin.

Jääskä kertoo saavansa eniten palautetta muilta vapaaehtoisesti lapsettomilta, jotka kokevat saavansa vertaistukea. Kielteistä palautetta tulee vähän.

– Ehkä se johtuu siitä, että pyrimme rakentavaan keskusteluun, emme vastakkainasetteluun.

Jääskän mielestä tietoisuus vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja ymmärrys sitä kohtaan ovat viime vuosina ilahduttavasti parantuneet.

Esimerkiksi Väestöliitto kannattaa valinnan vapautta ja ihmisten oikeutta päättää lapsiluvustaan.

Jääskää kuitenkin edelleen ärsyttävät kommentit vapaaehtoisesti lapsettomien itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta.

– On kummallista, että nimenomaan lapsettomilta kaivataan selitystä sille, miksi he eivät hanki lapsia. Yhtä oleellista olisi kysyä motiiveja myös niiltä, jotka ovat hankkineet lapsen tai harkitsevat sitä.

Aika ajoin Jääskä törmää myös väitteisiin, joissa vapaaehtoisen lapsettomuuden ja lapsivihan välille vedetään yhtäläisyysmerkit.

– En vihaa lapsia. En vain halua omia.

Vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistymisestä kertovat esimerkiksi Väestöliiton viime vuosina tehdyt perhebarometrit. Tutkijat eivät ole löytäneet ilmiölle selvää selitystä.

Jääskän mielestä vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistymiseen saattaa vaikuttaa yhteiskunnan perinteisten normien purkautuminen.

– Yhä useampi uskaltaa elää omanlaista elämää. Vapaaehtoisesti lapsettomia ei enää pidetä kummajaisina. Valinta on yhä useamman mielestä luonnollinen asia. Sekin voi vaikuttaa, että parisuhteet eivät ole enää niin pitkiä ja kestäviä.

Jääskää harmittaa, että vapaaehtoisesti lapsettomat ja tahattomasti esimerkiksi fysiologisen syyn vuoksi lapsettomat niputetaan usein samaan ryhmään.

– Vapaaehtoisesti lapsettomalle ihmiselle tämä on identiteettikysymys ja tietoinen valinta.

Jääskän omaa päätöstä ei ole hänen lähipiirissään kyseenalaistettu. Hän on kuitenkin kuullut toisenlaisiakin tarinoita.

– Välillä kuulee edelleen vähättelyä tai muuta negatiivista kommentointia. Onneksi vähemmän kuulee siitä, että lasten tekemiseen olisi jopa painostettu.

Jääskän mukaan pääkaupunkiseudulla näissä asioissa ollaan varsin liberaaleja, mutta esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla suhtautuminen voi olla toinen.

– Olen esimerkiksi kuullut lääkärin tylystä kohtelusta ja jopa painostuksesta, kun lapseton nainen on mennyt hakemaan hänelle lain mukaan oikeutettua sterilisaatiota.

Tasavertaista kohtelua kaikille

Jääskän mielestä kaikkia tulee kohdella yhteiskunnassa tasavertaisesti, oli sitten tavoitteena saada nolla tai viisi lasta.

– Lapsiystävällinen politiikka on ok. Siitä hyötyy koko yhteiskunta, kun päivähoito ja muut palvelut toimivat hyvin. Lapsiystävällistä politiikkaa ei saa kuitenkaan tehdä muiden ihmisryhmien kustannuksella.

Jääskän mielestä julkisen vallan tehtävänä on auttaa jokaista kansalaista valitsemallaan elämänpolulla.

– Jos joku haluaa vanhemmaksi, niin häntä tulee kaikin keinoin tukea. Esimerkiksi hedelmällisyyshoitojen tulisi olla nykyistä helpommin saatavilla niille, jotka niitä haluavat.

– Toisaalta sterilisaation ikärajaa tulisi laskea. Näin mielenrauhan saisivat myös ne, jotka eivät missään nimessä halua lapsia.

Nykyisen lain mukaan sterilisaatio voidaan tehdä henkilön omasta pyynnöstä, jos hän on täyttänyt 30 vuotta, synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai puolison kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta.

Väestökehitykseen pakko sopeutua

Joskus Jääskältä on kysytty, kuka lapsettomasta pitää huolta vanhana. Se on hänestä tyhmä kysymys.

– Eihän lapsia hankkinutkaan voi tietää tätä varmaksi. Ei lapsilla ole mitään velvollisuutta huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan.

Omien eläkepäiviensä toimeentulosta Jääskä ei ole huolissaan. Työstä kertyvän eläkkeen ohella hän kartuttaa omia säästöjään.

– Lisäksi luotan teknologian ja lääketieteen kehitykseen. Se auttaa ratkomaan vanhustenhoitoon liittyviä haasteita, kun olen itse aikanaan hoivan tarpeessa.

Jääskä ei ole myöskään huolissaan Suomen väestöennusteista, joiden mukaan syntyneiden ja kuolleiden määrän erotus pysyy tulevina vuosikymmeninäkin negatiivisena.

– Tämä on väistämätön kehitys, johon on vain sopeuduttava. Talouden tai eläkejärjestelmän kestävyydestä on hyvä puhua. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin keskittyä hakemaan ratkaisuja ilmastonmuutokseen, joka uhkaa isoa osaa maapallosta.