Hukataanko vastuullisessa sijoittamisessa eläkevaroja?

Timo Viherkenttä kokovartalokuvassa.

Kaikki suuret suomalaiset eläkesijoittajat julistavat sijoittavansa vastuullisesti. Verkkosivuilla tätä kuvaillaan niin kauniisti, ettei lukijalle tahdo jäädä kuivaa silmää.

Joku saattaa tosin sanoa, että puheet ovat puheita. Toinen voi taas ajatella, että vastuullisuuskriteerit rajoittavat mahdollisuuksia tuottaviin sijoituksiin.

Silti on lähes mahdotonta kuvitella merkittävän suomalaisen eläkesijoittajan ilmoittavan, ettei vastuullisuudelle anneta merkitystä. Samoin on muissa Pohjoismaissa ja Hollannissa, kun taas muualla kuva on kirjavampi. Presidentti Trumpin hallinto jopa painosti valvontaviranomaista kieltämään eläkerahastoilta tällaisten näkökohtien huomioonottamisen.

Vastuullisuutta kuvaavat ESG-tekijät (Environment, Social and Governance) ovat monitahoiset ja sijoittajien painotukset vaihtelevat. Suurin huomio on ollut jo useita vuosia ilmastossa, ja tuoreimmin pintaan on sodan mukana noussut valtioiden toiminta. Myös kriteerien soveltamiseen on monia tapoja. Sijoituskohteiden poissulkeminen on saanut rinnalleen muun muassa salkkujen rakentamisen vastuullisuustekijöitä painottavien indeksien ympärille. Tällaiset indeksit poikkeavat kylläkin suuresti toisistaan.

Sijoittajille vastuullisuus on paljolti riskienhallintaa.

Monet suuret sijoittajat korostavat suoraa vaikuttamista yrityksiin. Keskustelut yritysjohdon kanssa voivatkin olla parhaimmillaan tehokkaampia kuin omistuksesta luopuminen. Ulkopuolelta on tosin yleensä mahdotonta arvioida tällaisen vaikuttamisen tosiasiallisuutta ja sisältöä.

Sijoittajille vastuullisuus on paljolti riskienhallintaa, mutta alentaako vastuullisuustekijöiden huomioonottaminen tuottoja? Asiaa on tutkittu runsaasti ja tuloksia on kosolti molempiin suuntiin. Sijoittajien toimintatavat myös kehittyvät sitä vauhtia, että monet tutkimukset kohdistuvat entisiin käytäntöihin.

Työeläkesijoittajat ovat isoja omistajia, ja vastuullisuus on tässä tavattoman tärkeää, vaikka siinä joudutaankin tekemään vaikeita valintoja – usein myös epävarman tiedon varassa.

Kehitettävää toki riittää.

Vastuullisuuden hyväksyttävyyttä suhteessa lain vaatimiin tuottavuuteen ja turvaavuuteen olisi kuitenkin tarpeen pohtia vakavasti vain, jos tutkimus selvästi osoittaisi vastuullisuuden heikentävän tuoton ja riskin suhdetta. Tällainen tutkimuskonsensus olisi kovin yllättävä.​

Kirjoittaja, OTT Timo Viherkenttä työskentelee työelämäprofessorina Aalto-yliopistossa.