Etelä-Koreassa maailman alhaisin syntyvyys 0,84

Etelä-Koreassa naisen valinta on joko tai: perhe- ja työelämän yhdistäminen on lähes mahdotonta.

Jos menet naimisiin, saat miehen, joka on aina töissä ja lapsen, jolle on vaikea löytää päivähoitoa.

Lisäksi olisi tehtävä 52 tunnin työviikkoa. Se päälle tulevat työhön liittyvät iltamenot ja niin sanottu miniän taakka.

– Kotitöiden ja lasten lisäksi naisen vastuulla on jopa neljä vanhusta: omat ja miehen vanhemmat, kertoo väitöskirjatutkija Katri Kauhanen Turun yliopiston Itä- Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksesta.

Työelämän vanhoilliset asenteet

Vaikka eteläkorealaisten naisten koulutustaso on korkea, vanhoilliset sukupuoliroolit jylläävät työpaikoilla. Lapsiperhettä helpottavia joustoja ei tunneta ja suhtautuminen perheuutisiin on kylmäkiskoista.

– Laki kieltää syrjinnän, mutta käytännössä raskaana olevista naisista halutaan päästä eroon. Myös henkinen väkivalta on yleistä työpaikoilla, kertoo Kauhanen.

Joko tai -tilanteessa moni valitsee uran, ja se näkyy syntyvyystilastoissa. Tilanne oli huolestuttava jo vuosituhannen alussa, kun hedelmällisyysluku pyöri yhden tietämillä. Sittemmin on sukellettu syvemmälle, eikä pohjaa näy.

Aika ja raha ovat kortilla

Eteläkorealaiset naiset saavat elämänsä aikana keskimäärin 0,84 lasta (2020), vähiten koko maailmassa. Pääkaupungissa, Soulissa hedelmällisyysluku on vieläkin surullisempi (0,64).

Vanhoillisten asenteiden lisäksi syntyvyyttä jarruttavat kasvavat elinkustannukset ja kireälle pingottunut menestyksen kulttuuri.

Kilpailu arvostetuista opiskelupaikoista on kovaa. Jos pääset sisään, deittailuun ei jää juurikaan aikaa. Opiskelu vaatii suurta omistautumista, ja kalliita lukukausimaksuja rahoitetaan iltatöillä.

Ajan puutteen lisäksi perheen perustamista jarruttavat myös talouden realiteetit. Elämä on kallista, varsinkin asuminen, perheen perustamisesta puhumattakaan.

– Asuntoon menee Koreassa lähes koko palkka. Siksi on tavallista, että lapset asuvat vanhempiensa luona jopa 30–40-vuotiaiksi. Omaan perheeseen ei tahdo olla varaa, kertoo Kauhanen.

Korean Sampo-sukupolvi

Talous- ja uraohjautunut selviytymisen eetos ajaa nuoria aikuisia valintojen äärelle. Jos deittailulle ei jää aikaa ja perheen perustaminen on kallista – pitäisikö niistä luopua kokonaan?

Ilmiölle on nimikin: Sampo-sukupolvi. Sillä tarkoitetaan nuoria, jotka ovat päättäneet luopua kolmesta asiasta: seurustelu, lapset ja avioliitto.

Kuvioon liittyy myös naisten vapautuminen. 2000-luvulla ei ole enää pakko alistua perinteiseen kotiäidin rooliin.

– Sampo-sukupolvi on olemassa, mutta emme vielä tiedä, kuinka lopullisia valinnat ovat. Voihan kyse olla vain elämänvaiheesta, jossa lastenhankkimista lykätään, kertoo Kauhanen.

Perhepolitiikka ei tuonut tulosta

Viime vuonna Korean väkiluku pieneni ensimmäistä kertaa, ja OECD:n ennusteiden mukaan edessä on maailman korkein vanhushuoltosuhde.

Jos tahti ei muutu, vuonna 2075 maassa on 80 vanhusta 100 työikäistä kohti. Se tarkoittaa vaikeita aikoja eläketurvan rahoitukselle ja koko julkiselle taloudelle.

Ongelmaa on yritetty ratkaista erilaisilla väestöpoliittisilla ohjelmilla ja kampanjoilla. Vuodesta 2006 Korea on käyttänyt yli 160 miljardia euroa syntyvyyden kasvattamiseksi. Valtio on jopa järjestänyt sokkotreffejä virkamiehilleen – turhaan.

Nyt kannustimien rinnalle on nostettu uusi sopeutumisstrategia. Ohjelmalla etsitään ratkaisuja muun muassa harmaantuvan väestön työurien pidentämiseksi.

Korona ei helpota tilannetta

Suomessa koronapandemia käänsi syntyvyyden nousuun ensimmäistä kertaa 10 vuoteen.

Kauhasen mukaan samanlaista nousua on tuskin odotettavissa Etelä-Koreassa.

– Meillä korona lisäsi pariskuntien yhteistä aikaa. Koreassa tilanne on toinen. Pariskunnat asuvat harvemmin yhdessä ja sosiaaliset kontaktit painottuvat enemmän nettiin. Maassa ei myöskään ole hyvinvointivaltion turvaverkkoja.