Työurat pidentymässä
Työurat ovat selvästi pidentymässä vuoden 2017 eläkeuudistuksen seurauksena. Eläkeaikeiden avulla voidaan jo nyt tarkastella, mitä eläkeiälle ja työurille on tapahtumassa eläkeikää lähestyvien keskuudessa.
Vuoden 2017 eläkeuudistuksen keskeisenä tavoitteena oli eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen ja työurien pidentäminen. Tavoitteen saavuttamiseksi eläkeikää päätettiin nostaa asteittain siten, että joka ikäluokalla on oma alin vanhuuseläkeikä. Tämän muutoksen pidemmän aikavälin vaikutusten arviointi toteutuneen eläkkeelle siirtymiskäyttäytymisen perusteella on mahdollista vasta myöhemmin, kun useampiikäluokka on ehtinyt siirtyä vanhuuseläkkeelle.
Eläkeaikeet kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden tarkastella jo nyt, miten tulevat eläkeläiset ovat sopeuttaneet käytöstään vuoden 2017 eläkeuudistuksen mukanaan tuomiin eläkesääntöjen muutoksiin. Eläkeaikeita voidaan pitää hyvänä mittarina tulevien eläkeläisten käyttäytymiselle. Tutkimuksissa on havaittu, että eläkeaikeet ennustavat toteutunutta eläkkeelle siirtymistä varsin tarkasti (esim. Nivalainen 2020).
Eläkeaikeet myöhentyneet selvästi
Tutkimuksessani (Nivalainen 2021) tarkastelin 50–62-vuotiaiden palkansaajien eläkeaikeiden muutosta vuosien 2008 ja 2018 välillä. Tutkimusjaksolla aiottu eläkeikä on noussut selvästi (kuvio 1). Vuonna 2008 valtaosa vastaajista, 70 prosenttia, aikoi jäädä eläkkeelle alle 64-vuotiaana. Aikaisintaan 66-vuotiaana eläkkeelle aikovien osuus oli vain kolme prosenttia. Tilanne oli vuonna 2018 täysin erilainen: alle 64-vuotiaana eläkkeelle aikoi jäädä vain 30 prosenttia ja joka viides aikoi eläkkeelle aikaisintaan 66-vuotiaana.
Tarkastelujaksolla aiottu eläkeikä on kohonnut liki kaksi vuotta. Vuonna 2008 aiottu eläkeikä oli keskimäärin 62 vuotta ja 8 kuukautta eli 62,7 vuotta (kuvio 2).
Kymmenessä vuodessa on otettu mittava loikka, sillä vuonna 2018 keskimääräinen aiottu eläkeikä oli 64 vuotta 7 kuukautta (64,6 vuotta). Erityisen hyvä uutinen eläkeuudistuksen näkökulmasta on se, että aiottu eläkeikä on noussut suunnilleen samaa tahtia kuin alin vanhuuseläkeikä.
Nousua eniten nuorimmilla
Aiottu eläkeikä on noussut kaikissa ikäryhmissä (kuvio 2). Merkillepantavaa on, että vuonna 2008 vanhimmat vastaajat aikoivat jäädä eläkkeelle nuorempia vastaajia vanhempina. Tilanne on kuitenkin nyt kääntynyt päinvastaiseksi: vuonna 2018 nuorimmat vastaajat aikoivat jäädä eläkkeelle vanhempina kuin vanhemmat vastaajat.
Nuorimmilla vastaajilla aiottu eläkeikä onkin kohonnut kaikkein eniten.
Maininnan arvoinen seikka on, että työurat pidentyvät nyt etenkin yksityisellä sektorilla. Aiottu eläkeikä on noussut yksityisellä sektorilla huomattavasti enemmän kuin julkisella sektorilla. Aiemmin julkisen sektorin henkilökohtaiset eläkeiät (63-65 vuotta) ovat myötävaikuttaneet siihen, että julkisella sektorilla on tyypillisesti aiottu eläkkeelle selvästi yksityistä sektoria myöhemmin. Viime vuosina sektorien väliset erot ovat liki tasoittuneet.
Yhä useampi jatkaisi 66-vuotiaaksi
Alimmasta vanhuuseläkeiästä riippumatta oma alin eläkeikä määrittää selvästi aiottua eläkeikää (kuvio 3). Noin puolet aikoo eläkkeelle omassa eläkeiässään.
Huolimatta alimman vanhuuseläkeiän noususta osa aikoo jatkaa työelämässä vielä vanhuuseläkeikänsä jälkeenkin. Henkilöistä, joiden alin vanhuuseläkeikä on 64 vuotta, sekä heistä, joiden alin vanhuuseläkeikä on 65 vuotta, liki 30 prosenttia aikoo jatkaa työssä omaa vanhuuseläkeikäänsä pidempään.
Henkilöt, joiden alin vanhuuseläkeikä oli 63 vuotta, olivat tutkimushetkellä jo vähintään 61-vuotiaita, eli hyvin lähellä omaa vanhuuseläkeikäänsä. Tämä selittänee pitkälti, miksi tässä ryhmässä omaa vanhuuseläkeikää pidempään jatkamisaikeet olivat muita yleisempiä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että aikeet jäädä eläkkeelle vasta vanhuuseläkeiän jälkeen lisääntyvät iän myötä (esim. Nivalainen 2020).
Näyttäisi olevan niin, että mitä vanhemmaksi alimman eläkeiän merkkipaalu siirtyy, sitä useammin myös työuraa aiotaan venyttää vanhemmalle iälle. Mitä lähempänä 65 vuotta alin vanhuuseläkeikä on, sitä useampi aikoo jatkaa työssä vähintään 66-vuotiaaksi. Tämä kertonee siitä, että alimman vanhuuseläkeiän nosto on varsin tehokas keino työurien pidentämiseen.
Miehet, koulutetut, terveemmät
Tietyissä ryhmissä työurien pidentämisaikomukset ovat yleisempiä. Miehet aikovat naisia useammin jatkaa työssä tavanomaista pidempään, 66-vuotiaaksi tai vanhemmaksi. Tämä on merkittävää, sillä aikaisemmin miesten ja naisten välillä ei ole ollut eroa eläkesuunnitelmissa. On epäselvää, mikä on miesten myöhempien eläkeaikomusten taustalla. Myös korkeasti koulutetut ja ylemmät toimihenkilöt ovat muita halukkaampia jäämään eläkkeelle vasta aikaisintaan 66 vuoden iässä.
Terveydentilalla on merkitystä eläkesuunnitelmissa. Työkykynsä hyväksi kokevat aikovat muita useammin lykätä eläkkeelle siirtymistä tavanomaista myöhemmäksi, vähintään 66-vuotiaaksi. Sen sijaan henkilöt, joilla on heikompi työkyky tai taustalla pitkiä sairauspoissaoloja, aikovat eläkkeelle selvästi aikaisemmin.
Henkilökohtaisista tekijöistä sairastelu on voimakkaimmin aikaista eläköitymistä ennustava tekijä.
Työttömyysputkeen tehdyt muutokset ja työttömyyseläkkeen poistuminen näkyy siten, että enää työttömyyskokemus ei vaikuta eläkesuunnitelmiin. Ennen politiikkamuutoksia työttömyys oli liki sairastelun kaltainen eläkeaikeita aikaistava tekijä.
Perhe ja arvostukset vaikuttavat
Eläkesuunnitelmien taustalla on myös muita tekijöitä. Henkilöt, joilla ei ole puolisoa, suunnittelevat useammin jäävänsä eläkkeelle vasta 66-vuotiaana tai vanhempana. Yksin eläville työpaikan sosiaaliset suhteet voivat olla tärkeitä tekijöitä työssä jatkamisen taustalla.
Myös henkilökohtaisilla arvostuksilla on selkeä rooli. Ansiotyön erittäin tärkeäksi kokevat aikovat eläkkeelle myöhemmin, vapaa-ajan harrastusten tärkeys sen sijaan vähentää halukkuutta jatkaa työssä pidempään.
Eläkeaikeiden perusteella arvioiden vuoden 2017 eläkeuudistuksen tavoitteet eläkkeelle siirtymisen myöhentämisestä ja työurien pidentymisestä ovat käymässä toteen suunnitellulla tavalla. Hyvä merkki on se, että huolimatta alimman vanhuuseläkeiän noususta merkittävä osa aikoo jatkaa työelämässä vielä vanhuuseläkeikänsä jälkeenkin. Tietyissä ryhmissä tämä on muita yleisempää, mutta kokonaisuutena arvioiden työurien pidentyminen ei näyttäisi jäävän kiinni ainakaan palkansaajien eläkeaikeista.
Lähteet:
Eläkeiän nosto ei toimi kaikilla
Vanhuuseläkeiän nosto näyttäisi olevan varsin tehokas keino pidentää työuria. Vaikka vanhuuseläkeikä nousee, oma alin vanhuuseläkeikä on selkeä merkkipaalu, johon omaa työuraa suhteutetaan. Tästä kertoo se, että alimman vanhuuseläkeiän nousun myötä entistä useampi aikoo jatkaa työskentelyä vähintään 66-vuotiaaksi.
Vuonna 2018 joka viides 50–62-vuotiaista palkansaajista aikoi jäädä eläkkeelle vasta 66-vuotiaana tai sitä vanhempana. Vielä kymmenen vuotta aikaisemmin vastaava osuus oli pari prosenttia. Muutos on siisollut todella merkittävä.
Samaan aikaan on todettava, että vanhuuseläkeiän nousu uhkaa lisätä hyvän ja huonon terveyden omaavien palkansaajien eriarvoisuutta. Vanhuuseläkeiän nousu näyttää kannustavan hyväksi työkykynsä kokevia jatkamaan työssä selvästi alinta vanhuuseläkeikää pidempään.
Sen sijaan ne, joilla on heikompi terveys tai taustalla pitkäaikaista sairastelua, aikovat eläkkeelle useammin jo ennen 64 vuoden ikää, riippumatta alimmasta vanhuuseläkeiästä.
Kun vanhuuseläkeikä nousee, alin vanhuuseläkeikä karkaa heikon terveyden omaavilta yhä kauemmaksi. Tässä tilanteessa kuilu näiden kahden ryhmän työurien välillä voi vähitellen kasvaa.
Satu Nivalainen