pääkirjoitus

Työ on ihmisen osa ja onni

Eläkekeskustelun seuraaminen kuuluu nykyään arkipäivääni. Silmäilen läpi otsikot ja syvennyn olennaisimpiin sisältöihin päivittäin. Keskustelu on ilahduttavan moniäänistä: aiheita on paljon, näkökulmat vaihtelevat ja keskustelijoita löytyy eri aloilta ja eri puolilta maata.

Eläkeasioista me suomalaiset emme ainakaan vaikene – hyvä näin.

Työkyvyttömyys ja siihen linkittyvä työhyvinvointi on yksi eniten puhuttavista aiheista. Jotta eläkejärjestelmä kantaisi, useamman meistä pitäisi tehdä työtä ja aiempaa pidempiä työuria.

Tässäkin lehdessä pohdimme, miten jatkaa töissä eläkkeelle saakka.

Työssä jaksamisen haasteet alkavat olla arkipäivää useimmissa organisaatiois­sa. Jokainen meistä myös tuntee lähipiiristään niitä, jotka eivät tahdo jaksaa.

Historia auttaa ymmärtämään ihmisen toimintaa, ja työlläkin on oma historiansa. Ihminen on aina tehnyt työtä, ja kun mennään riittävästi ajassa taaksepäin, työ ja vapaa-aika sulautuvat yhteen.

Elämä oli työtä, ja työn sisältö ja roolit joustivat elämänvaiheiden mukaan. Elämä ja työ olivat myös yhteisöllistä, toisista ihmisistä riippuvaista. Työ sitoi ­yhteisön jäseneksi, ja yhteisö loi turvallisuutta ja merkityksellisyyttä.

Uusi aika toi uuden käsitteen, vapaa-ajan. Työtä tehtiin, jotta pystyttiin toteuttamaan itseään vapaa-ajalla. Eläkeajastakin tuli vapaa-aikaa, joka ansaitaan ensin työllä.

Mutta mitä tapahtuu, jos työpäivät tai työn määrä venyvät ja tuntuu, että vapaa-aika ei riitä? Tai eläkkeelle jääminen tuntuu liian kaukaiselta ja epävarmalta?

Kallis ja merkityksellinen vapaa-aika ikään kuin liukenee käsistämme tässä hetkessä ja tulevaisuudessa.

Luokittelu on tapa hallita elämää, mutta voimme myös jäädä sen vangiksi. Historioitsija Juha Siltalan sanoin ”työelämä ei voi olla pelkkää lykättyä elämää”. Työssä käynti ei voi perustua siihen, että työ olisi vankeutta, jossa sinnitellään päivä, viikko, kuukausi ja vuosi kerrallaan illan, viikonlopun, loman tai eläkkeen tuomaa vapautta odotellen.

Meidän tulisi palauttaa työ elämäksi – itsessään niin mielekkääksi ja joustavaksi, että eläkepäiviä ei huomaisi edes ajatella.

Elämän palautustyökaluiksi kannattaisi nostaa historiasta vahva yhteisöllisyys yksilön edun edelle ja työroolien joustavuus uhmaamaan tarkkoja luokitteluja. Näin työelämästä voisi tulla hyvää elämää, tekijöidensä näköistä ja kokoista.

Tuovi Rautjoki

päätoimittaja

Digilehti: Työeläkelehti.fi

Twitter: @TuoviRautjoki